Yang Shuang-zi: Matkapäiväkirja Taiwanista – lukupiiri tarttui International Booker Prize -voittajaan

Kirja-arvio

”Tämän kirjan nimi olisi pitänyt olla Ruokapäiväkirja Taiwanista!” totesi eräs lukupiiriläinen, kun istuimme terassilla ja söimme emäntämme Piian loihtimaa taiwanilaista possupataa Lu Rou Fania.

Elokuun kirjaksi olimme valinneet taiwanilaisen Yang Shuang-zin Matkapäiväkirja Taiwanista -romaanin, joka voitti vuoden 2026 International Booker -palkinnon. Kyseinen kirjallisuuspalkinto annetaan vuosittain kirjalle, joka on käännetty englanniksi ja julkaistu Britanniassa tai Irlannissa. Vain yksi suomalainen, englanniksi käännetty kirja on päässyt palkinnon pitkälle listalle: Aki Ollikaisen Nälkävuosi (White Hunger) vuonna 2016.

International Booker Prize –voittajia ovat olleet mm. Han Kangin Vegetaristi ja Jenny Erpenbeckin Kairos. Läheskään kaikkia voittajakirjoja ei ole suomennettu, ja jos on, niin vasta palkinnon jälkeen. Vain kaksi kertaa suomalainen kustantaja on julkaissut teoksen suomeksi ennen voittoa: Olga Tokarczukin Vaeltajat (Otava 2012) ja nyt Matkapäiväkirja Taiwanista -romaani (Aula 2026), jonka on kiinan kielestä suomentanut Rauno Sainio.

Alku hieman hankalaa, sitten sujuvoituu

Viikkoa ennen lukupiiriämme, whatsapp-ryhmäämme alkoi tulla viestejä:

”Onko teillä kaikilla jo meidän seuraava lukupiirikirja luettuna? Minulla hieman vaikeuksia edetä, enkä ole kuin vasta puolivälissä.”

”En ole vielä aloittanutkaan.”

”Sanoisin, että kannattaa aloittaa.”

”Kuuntelin ja menin ihan metsään. Suosittelen lukemista ja ”laajan katseen zoomausta” eli koko kokonaisuus haltuun.”

”Aloitin kuuntelemalla ja olin heti eksyksissä. Aloitin uudelleen e-kirjana, mutta takkuaa. Ajattelin viikonloppuna kuunnella alusta uudestaan ja antaa vain mennä.”

”Luin alun parikin kertaa ennen kuin alkoi edetä. Huomasin, että lyhyinä pätkinä ei pääse kirjan sisään. Minulle toimikin kirjan kuuntelu paremmin, kun kuuntelin useamman luvun päivässä. Tulee varmasti mielenkiintoinen keskustelu!”

Näiden viestien perusteella lukupiiri-illasta olisi voinut odottaa melko tuskaista. Kaikki olivat kuitenkin saaneet kirjan luettua, ja useimmilla lukeminen oli alkuvaikeuksien jälkeen lähtenyt sujumaan. Kirjan loppupuoli oli vetänyt erinomaisesti.

Kirja kumpuaa kolonialismista

Matkapäiväkirja Taiwanista on monikerroksinen romaani. Se esittää olevansa uusi kiinankielinen käännös japanilaisen kirjailijan Aoyama Chizukon teoksesta. Kirjailija vietti vuoden Taiwanissa ja kirjoitti kokemuksistaan artikkeleita japanilaisiin sanoma- ja aikakauslehtiin vuosina 1938-39. Tämän materiaalin pohjalta hän kirjoitti vuonna 1954 romaanin, jossa keskiöön nousi kirjailijan ja hänen taiwanilaisen tulkkinsa suhde.

Kaikki tämä kerrotaan jo kirjan saatesanoissa, joissa myös tiivistetään kirjan pääkysymykset. Ainoa vaan, kun kirjaa alkaa lukea, on vaikea sisäistää saatesanojen kirjoittajan, fiktiivisen kirjallisuuskriitikon tekstiä. Kun sen lukee uudelleen sen jälkeen kun on lukenut koko kirjan, voi vain todeta, että saatesanat ovat erinomainen tiivistys.

Keskustelussamme arvelimmekin, että Matkapäiväkirja Taiwanista näyttäytyisi toisella lukukerralla aivan erilaisena teoksena. Silloin pääsisi paremmin pintakerroksesta hieman syvemmälle. Nyt kuitenkin olimme lukeneet teoksen tuorein silmin, samoin kuin kirjailija Aoyama Chizuko katsoi kaikkea taiwanilaista saapuessaan siirtomaahallinnon edustajana maahan.

Kun Matkapäiväkirja Taiwanista alkaa vuonna 1938, Taiwan on ollut Japanin siirtomaa jo yli neljäkymmentä vuotta, ja japanilaisilla on taiwanilaisessa yhteiskunnassa siirtomaaherran etuoikeutettu asema. Tämä valtasuhde on olennainen myös romaanissa: japanilaisen Chizukon ja taiwanilaisen Chizurun ystävyys ei synny tasavertaisten osapuolten välillä.

Ruokapäiväkirja Taiwanista

Romaanin lukujen nimet olivat ruokalajeja, ja jokaisessa luvussa syötiin. Lukupiiriläisten mielestä ruokakuvauksia oli suhteettoman paljon. Mietimme, oliko niillä joku sellainen merkitys, joka ei meille avautunut. Kuvattiinko päähenkilöiden tunteita ruoan kautta? Oliko eri ruoilla erityisiä symbolisia merkityksiä?

Pöydässä oli kelttikalan mätipusseja, makkaroita, siansorkkaa, hainevää, kilpikonnaa, etanakeittoa, rapua tahmealla riisillä ja vielä valikoima vokissa paistettua lisaa, mereneläviä ja kasviksia. Jälkiruoaksi oli aprikoosihyytelöä sekä toinen makea hyytelömäinen annos, josta käytettiin nimitystä kahdeksan aarteen riisi. Lopuksi tarjoiltiin vielä kahvia ja taiwanilaista oolong-teetä.”

Emäntämme Piia oli loihtinut meille ”taiwanilaisen” ruokapöydän. Hän oli käynyt Aasia-kaupassa ja ostanut heidän valikoimissaan olleita taiwanilaisia tuotteita. Pääruoan resepti oli löytynyt netistä, kyseessä oli taiwanilainen possupata Lu Rou Fan. Reseptissä oli kehotettu käyttämään porsaan kylkeä tai vatsaa, jossa on nahka jälkellä, mutta Piia oli leikannut sen pois. Lu Rou Fanin kastike oli täyteläistä, makeaa ja mausteista. Minusta pata maistui siltä kuin aasialaisilla pikkumarkkinoilla tuoksuu. Annoksen juju taisi olla tähtianiksessa. Jälkiruokana oli hedelmiä, makeita mocheja ja ananaskakkua.

Olisiko runsaan ruokakuvauksen symboli se, että japanilainen Chizuko ei vain syö taiwanilaista ruokaa vaan kuluttaa Taiwania? Siirtomaavallat ovat aina ryöstäneet alusmaidensa resursseja: ihmisiä orjiksi ja sotilaiksi js luonnonrikkauksia teollisuutensa tarpeisiin. Chizuko haluaa maistaa kaikkea, ahmia valtavia määriä, nähdä kaiken, kokea ”aidon” Taiwanin, mutta tarvitsee taiwanilaisen Chizurun järjestämään, tulkitsemaan ja tarjoilemaan Taiwanin hänelle. Aivan kuten Chizuru tulkkaa kieltä, hän tavallaan tulkkaa ruoan kautta koko kulttuuria ja yhteiskuntaa.

Haasteellinen ystävyys, mahdoton rakkaus?

Lukupiirissämme on useita naisia, jotka ovat asuneet ulkomailla tai asuvat osan vuotta tälläkin hetkellä. Meidän oli helppo tunnistaa romaanin epätasa-arvoinen tilanne japanilaisen kirjailijan ja hänen taiwanilaisen oppaansa välillä. Kun olemme tutustuneet apulaistemme kanssa Thaimaassa, Singaporessa, Vietnamissa tai Keniassa, meille on aina tullut selväksi, etteivät he koe meitä ystävinä. Ystävällisinä kyllä, mutta ei ystävinä. Vaikka olemme jakaneet päivittäistä arkea, he eivät ole edes suostuneet kutsumaan meitä etunimellä. Apulaisille me olemme olleet länsimaisia ihmisiä, jotka poistuvat heidän elämästään muutaman vuoden sisällä, vaikka me olisimme mielestämme kohdelleet heitä täysin yhdenvertaisina.

Tunnistimme myös malkan omassa silmässämme, samanlaisen kuin Chizukolla aivan kirjan loppulukuihin asti. Kuinka helppoa onkaan katsoa maailmaa oman synnyinmaan näkövinkkelistä. Kuinka vakuuttunut monasti onkaan ollut siitä, että meidän suomalainen toimintatapamme on ylivertainen. Vaatii aikaa, altistusta ja avointa mieltä nähdä, että muuallakin osataan ja joku toisenlainen tapa onkin sujuvampi, fiksumpi, yksinkertaisesti parempi. Ja vaikka kuinka itse olisi mielestään tasa-arvoinen, niin tahtomattaan ja tietämättään saattaa käyttäytyä ylimielisesti.

Matkapäiväkirja Taiwanista -romaanissa ei ole kyse pelkästään ystävyydestä, vaan kahden naisen ihastumisesta toisiinsa. Kirjailija on jo päättänyt kulkea omaa tietään, hän ei haikaile naimisiin, mutta oppaalle on järjestetty japanilainen aviomies ja häistä on sovittu. Rakkaudelle on monia esteitä. Kirjailija Chizuko puhuu tunteistaan niin avoimesti, että oletimme hänen olevan rakastunut. Chizuru puolestaan ei paljasta tunteitaan vaan ”käyttää nō-naamiota”. Jäimmekin pohtimaan, voiko rakkaus koskaan olla tasavertaista, jos osapuolet eivät yhteiskunnassa ole tasavertaisia?

Suuri hämäys

Romaanin rakenne on mielenkiintoinen. Pinnalta se on matkakertomus, mutta se imaisee itseensä monenlaisia tekstilajeja ja kerroksia. Kirjailija Yang Shuang-zin huijausleikki tekee Matkapäiväkirja Taiwanista -romaanista mieleenpainuvan ja erinomaisen lukupiirikirjan. Romaani naamioituu uudeksi käännökseksi ja käyttää esipuheita ja jälkikirjoituksia. Yang Shuang-zi vaikuttaa rakentavan tahallaan kerroksia sen ympärille, kuka kertoo, kuka tulkitsee ja kenen versiota historiasta uskomme.

Lukupiirin tuomio

Iltamme oli kaikin puolin juuri niin ihana kuin lukupiiri-illat voivat olla. Romaani synnytti vilkkaan keskustelun ja mielipiteitä puolesta ja vastaan, ja taiwanilaiset tarjoilut sopivat täydellisesti sen maailmaan. Paikalla olleiden peukuista kolme nousi ylös ja viisi jäi semiin. Koska minä kuitenkin kirjoitan tämän jutun, saan myös päättää kirjalle annettavat tähdet.

Airin kommentti tiivisti hyvin monen lukupiiriläisen mielipiteen: ”Vaikka tiesin jo etukäteen, että Matkakertomus Taiwanista on kokonaan fiktiota eikä uusi käännös vanhasta japanilaisesta matkakirjasta, romaani onnistui aluksi hämmentämään minut. Sen maailmaan pääseminen vei aikaa, mutta vähitellen erityinen tunnelma ja tarkat ruokakuvaukset alkoivat kiehtoa, ja lopulta kirja piti suorastaan ahmia loppuun. Se jätti paljon ajattelemisen aihetta. Ruokien kuvausta mietin paljon. Ne tietysti kuuluivat matkakirjan luonteeseen, mutta samalla kertoivat, miten vahva oma kulttuuri Taiwanissa oli.”

Minulle romaani tarjosi kaksi kirjallisuudessa arvostamaani asiaa: haastetta ja oivalluksia. Tutkin Taiwanin historiaa ja karttaa ja luin lisää maan nykyisestä poliittisesta tilanteesta. Kiinan sotilaallisesta uhasta Taiwania kohtaan olemme kuulleet uutisissa jo vuosia, mutta tämän kirjan jälkeen myös nyky-Taiwan hahmottuu mielessäni tarkemmin. Tärkein oivallus oli kuitenkin se, että kaikesta vieraiden kulttuureiden kunnioituksestani huolimatta omaakin asennettani matkailijana tai expatina on syytä tarkastella kriittisin silmin.

Kirja ei päästänyt helpolla, mutta se jäi mieleen ja juuri siksi se oli erinomainen lukupiirikirja.

Kirjan tiedot

• Yang Shuang-zi: Matkapäiväkirja Taiwanista
• Aula & Co 2026
• Alkuperäisteos: Táiwān Mànyóu Lù
• Mandariinikiinasta suomentanut: Rauno Sainio
• 352 sivua / 10 h 35 min
• Äänikirjan lukija: Anne Pajunen

Lue myös

• Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin – suomalaisen matkapäiväkirja Japanissa
• Marguerite Duras: Rakastaja & Hiroshima, rakastettuni – ranskalaisen tytön ja aasialaisen miehen suhde siirtomaayhteiskunnassa sekä Japani ja sota
• Jung Chang: Villijoutsenet & Lentäkää villijoutsenet – Itä-Aasian historiaa 1900-luvulla naissukupolvien silmin