Kotijoukot etenee parisuhdekomediasta erikoisjoukkofarssiin

Lippu saatu Helsingin Kaupunginteatterilta
Julkaisusta ei ole sovittu teatterin kanssa, eikä teatteri ole vaikuttanut arvion sisältöön.

Suomessa on joukko ihmisiä, joihin on lyöty hauskan ihmisen leima. Niina Lahtinen ja Joonas Nordman kuuluvat ehdottomasti tähän eliittijoukkoon. Ja onhan heillä näyttöä sekä yksin että yhdessä. Ihastelen usein Niinan nokkeluutta Kovan viikon ilta -ohjelman studiovieraana ja olen kehunut hänen Jagellonica – Turun oma prinsessa -musikaalin oivaltavaa käsikirjoitusta. Yhdessä Niina Lahtinen ja Joonas Nordman ovat kirjoittaneet mm. kymmeniä Siskonpeti-sketsejä, joissa he ovat myös näytelleet pariskuntaa.

Ollaan hauska kaksikko, koska ollaan niin erilaisia. Minä olen kovaääninen ja isoenerginen, Joonas taas pieni ja kyyninen.”

Niina Lahtinen Helsingin Kaupunginteatterin tiedotteessa

Nyt he ovat yhdessä kirjoittaneet Kotijoukot-näytelmän, jota Niina Lahtinen kuvasi teatterin syysinfossa heteronormatiiviseksi parisuhdekomediaksi. Komedian on ohjannut Anna Dahlman.

Kotijoukoissa Nina Lahtisen esittämä, elämännälkäinen Anna on pettynyt puolisoonsa Mikkoon, jota esittää Joonas Nordman. Anna toivoisi enemmän erikoisjoukkomiesten kaltaista maskuliinisuuta kuin Mikon edustamaa diplomi-insinöörin älyllistä kuittailua.

Kannattaa olla varovainen siinä, mitä toivoo

Näytelmä alkaa hyvin lupaavasti. Anna on toivonut heidän parisuhteeseensa piristystä roolileikeistä, mutta Mikko yrityksistään huolimatta ei ole aivan samalla aallonpituudella. Hän ei halua olla raju rakastaja tai alistaa Annaa.

Naapurista saapuu tulitukea. Annan ystävä Mari (Emilia Sinisalo) ymmärtää tosimiehen kaipuun, sillä hänellä on sellainen kotona. Marin kuuttakymppiä lähestyvä mies Joni (Jarkko Pajunen) haaveilee ammattisotilaan urasta. Hän napsii testosteronipillereitä ja uskoo ikuiseen nuoruuteen.

Naapurit houkuttelevat Annan ja Mikon mukaan viikonloppuohjelmaan, jossa tavallisista pulliaisista kuoritaan eliittisotilaita. Mikko tosin kuvittelee, että he kaikki ovat lähdössä Tallinnaan, jossa Mikko aikoo toteuttaa aivan erilaisen, romanttisen ohjelman.

Oletko mutisija vai taistelija?

Teksti pohjaa sille ajatukselle, että kaikki haluavat olla eliittisotilaita. Heitä naiset himoitsevat ja heidän kaltaisiaan miehet haluavat olla. Kaikki paitsi Mikko, joka on mieluummin tietotekniikan diplomi-insinööri.

Tämän olettamuksen ympärille on rakennettu muutamia oikeasti naurattavia vitsejä ja paljon aivan höpöhöpö kohellusta.

Kun erikoisjoukkojen kouluttaja Anton (Sauli Suonpää) saapuu, alkaa sekä fyysinen että henkinen piina. En ole katsonut Erikoisjoukkoja tai vastaavia äärisuorituksia vaativia tosi-tv-ohjelmia, joten osa vitseistä saattoi mennä sen vuoksi minulta ohitse.

Mitä pidemmälle näytelmä etenee, sitä älyttömämmältä toksisen maskuliinisuuden ihanne alkaa näyttää. Kouluttaja Antonin hahmo on vedetty niin reilusti karikatyyriksi, että tuskinpa kukaan valitsisi hänen kaltaistaan, jos vaihtoehtona olisi myös Mikon kaltainen, turvallinen mutisija. Mikko puolustautuu nostamalla esiin tosiasian: BMW:tä ei suunnitellut eliittisotilas vaan diplomi-insinööri.

Tuskinpa Annakaan olisi aivan Antonin kaltaista ”tosimiestä” halunnut, vaan ehkä sitä, että Mikko yllättäisi hänet, haluaisi häntä ja näkisi vaivaa heidän suhteensa eteen.

Komedia ei ihan jaksa kantaa

Kotijoukot kestää kaksi tuntia sisältäen 25 minuutin väliajan. Alku lähti hyvin liikkeelle, mutta sitten jäätiin jo hieman junnaamaan paikalleen, toistamaan samankaltaista vitsiä. Väliajan jälkeen uutta kulmaa toivat kaksi uutta henkilähahmoa (Helena Haaranen ja Sanna Saarijärvi). Samalla juoni lähti yhä farssimmille kierroksille ja yhteinen huutaminen ja kohellus lisääntyi. Se ei ole ollenkaan minun mieleistäni menoa, mutta kyllä vaikutti, että Arena-teatterin katsomossa arvostettiin tätäkin puolta.

Minä nautin niistä kohdista, joissa verbaalimiekka heilui. Diplomi-insinööreille nauraminen kääntyi ilman muuta heidän arvostamisekseen, ja näytelmän nähtyään tuskin kovin moni haaveilisi ainakaan Antonin vetämiin eliittitaistelijakoulutuksiin osallistumisesta.

Kotijoukot etenee komediasta farssiin

Niina Lahtinen heittäytyi Annana täysillä keski-ikäisen, huonopolvisen naisen rooliinsa. Hän oli näyttämöllä sellainen luonnonvoima, ettei ollut ollenkaan ihme, että näytelmän Mikko jäi hänen jalkoihinsa. Joonas Nordman oli luontevasti Mikko, joka näytti juuri siltä kuin Joonas Nordman useissa tv-ohjelmissa on näyttänyt. Tuntui siltä, että nämä roolit kumpusivat tältä pariskunnalta selkärangasta, monen aiemman roolin pohjalta.

Muut henkilöhahmot olivat voimakkaita kärjistyksiä farssimaisen komedian tyyliin. Myös muita farssin elementtejä kuten ovien availuja, piilossaoloa ja kiusallisia salaisuuksia oli runsaasti, mutta en oikein ymmärtänyt niiden perusteita. Kotijoukot alkoi oivaltavalla parisuhdedialogilla ja olisin toivonut sen pitävän saman linjan koko näytelmän ajan.

Kotipihalla tapasin naapurin miehen, joka myös oli nähnyt Kotijoukot. Hän totesi ytimekkäästi: ”Hauska näytelmä!”

---

Haluatko Kirsin Book Clubin uudet kirjallisuus-, teatteri- ja muut kulttuurijutut sähköpostiisi?
Löydät tilauskentän tältä sivulta.