Suomessa vierailleen Lucy Clarken jännäreissä unelmalomat muuttuvat uhkaaviksi

Tapasin englantilaisen Lucy Clarken hänen Suomen vierailunsa yhteydessä. Hän säteili ja huokui positiivisuutta, vaikka Helsingissä satoi ja Finnair oli hukannut hänen matkatavaransa. Viisi hänen kymmenestä lomakohdejännäristään on suomennettu, uusinpana Huvijahti. Sen tapahtumat nimen mukaisesti sijoittuvat yksityiselle jahdille, joka purjehtii Tyynellä valtamerellä Filippiineiltä Uuteen Seelantiin.

Unelmaloma muuttuu vaaralliseksi

Lucy Clarke kertoi, että ajatus kirjailijan urasta syntyi kuuden kuukauden reppumatkalla Pohjois-Amerikassa. Hän matkusti miehensä kanssa pienellä budjetilla, ja he yöpyivät useimmiten teltassa. Lucy piti matkapäiväkirjaa ja huomasi nauttivansa päivittäisestä kirjoittamisesta vähintään yhtä paljon kuin uusien paikkojen näkemisestä. Kotona Englannissa häntä odotti hyvä työ mainosalalla, mutta matkan jälkeen hän päätti yrittää jotain muuta: kirjoittaa romaanin.

Lucy Clarken kustannustoimittaja keksi hänen kirjoilleen nimityksen destination thriller, lomakohdejännäri. Nimi osuu kohdalleen: Lucyn romaaneissa paikka, johon haluaisi matkustaa, muuttuu paikaksi, josta olisi päästävä pois. Lukijat ovat löytäneet kirjat ympäri maailmaa. Niitä on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta ja julkaistu yli 25 kielialueella. Kaksi romaaneista on jo sovitettu televisiosarjoiksi, ja kolmas on kehitteillä Netflixille.

Ennen tapaamistamme olin lukenut kaksi hänen jännäreistään: Haaksirikkoutuneet ja Huvijahdin. Sattumalta ne ovat juuri ne, joista on tehty tv-sarjat, mutta valitettavasti ne eivät ole tällä hetkellä katsottavissa Suomessa. Molemmissa jännäreissä ollaan Tyynen valtameren armoilla.

Kerroin Lucylle, että minua on lukiessani kauhistuttanut se, että romaanihenkilöt uivat syvissä vesissä tai alueella, jossa on ties mitä vaarallisia merieläimiä. Hän totesi, että hän rakastaa merta, eikä voisi kuvitella asuvansa sisämaassa tai järven rannalla. Kotonaankin hän näkee meren joka päivä, hän surffaa ja kalastaa. Hänen miehensä kilpailee purjelautailussa ja tapaamisemme hetkellä James oli menossa kilpailemaan pohjoiseen Hebrideille.

Mutta Lucy kiitti kommentistani ja totesi, että ehkä hänen täytyy vielä tarkistaa seuraavassa jännärissä oleva kohta, jossa joku snorklailee huolettomasti Länsi-Australian rannikolla. Lucyn mielestä se ei ole pelottavaa, mutta hänen on otettava huomioon, että ehkä lukijoissa on muitakin kaltaisiani, jotka eivät innostu haiden kanssa uiskentelusta!

Kirjoitusmökki kanaalin rannalla

Lucyn romaanit syntyvät Englannin etelärannikolla. Hän herää aamulla kello kuusi, joogaa ja ryhtyy kirjoittamaan. Mies vie heidän kaksi lastaan kouluun. Lucy kirjoittaa kotona tai viiden minuutin polkupyörämatkan päässä, alkeellisesti varustetussa rantamökissään. Noin kolmen tunnin session päästä hän palaa maailmaan, kytkee puhelimen ja internetin päälle ja hoitaa kirjailijan työhön kuuluvia muita hommia. Iltapäivällä hän hakee lapset koulusta ja keskittyy olemaan perheensä kanssa.

Työajastani noin 40 % on kirjoittamista. Ihaninta on välillä, etenkin uuden romaanin luomisvaiheessa, vetäytyä kirjailijakollegan kanssa viideksi päiväksi vain kirjoittamaan. Silloin olen tuotteliaimmillani, kun ei tarvitse miettiä mitään arkeen liittyvää. Jos lapseni eivät olisi niin nuoria, vetäytyisin useammin kirjoitusleirille.”

Hän kertoi myös, että ei ole suostunut tiukkaan julkaisutahtiin. Jännäreitä on tullut melkein joka vuosi, mutta hän ei halua kirjoittaa tiukan deadlinen vankina. ”Haaksirikkoutuneiden kirjoittaminen kesti kaksi ja puoli vuotta, se oli haasteellinen jännäri kirjoittaa. En halua laskea kirjaa käsistäni, ennen kuin olen itse tyytyväinen tekstiini.” Lucy kertoi, että moni hänen kollegoistaan on uupumuksen partaalla, kun heiltä edellytetään kirjaa tai jopa kahta vuodessa.

Lucy Clarkella on toki menestyksensä vuoksi parempi neuvotteluasema kustantajansa kanssa. Muutoin menestys ei ole kuulemma muuttanut häntä tai hänen elämäänsä tavattomasti. Hän on naimisissa nuoruudenrakkautensa kanssa, hän asuu kuulemma ”kivassa, mutta ei hienossa” talossa ja ajaa 20 vuotta vanhalla autolla. Hänen kaveripiirinsä on pysynyt samana, ja nämä eivät lotkauta korvaansa Lucyn romaanien ilmestyessä.

Tv-sarjojen, ja etenkin nyt Tyrskyjen talon Netflix-sarjan myötä, tilanne on hieman muuttunut. Hänen poikansa ovat päässeet mukaan tv-sarjojen kuvauksiin, ja heistä toinen onkin vakuuttanut, että hänkin haluaa tulla kirjailijaksi. Kuvauspaikalla sai nimittäin syödä rajattomasti jäätelöä.

Salaisuudet luovat jännitystä

”Haluan irrottaa henkilöhahmoni heidän totutusta, turvallisesta elämästään ja siirtää heidät uusiin olosuhteisiin, uusien ihmisten seuraan.” Hänen hahmonsa matkustavat joko päästäkseen tiettyyn kohteeseen tai päästäkseen pois jostain tilanteesta kotona. Uusissa olosuhteissa voi olla ensin ihanaa, mutta yllättäen jokin saattaa muuttua. Henkilöhahmot eivät kenties tunne kulttuuria, tulkitsevat väärin ja epäluulot heräävät. Tai saavat jotain muuta selville, jonka jälkeen he eivät voi luottaa enää mihinkään.

Esimerkiksi Huvijahdissa eräs matkaseurueen henkilö katoaa. Muuta mahdollisuutta ei ole kuin se, että hän on pudonnut mereen, sillä ollaan pitkällä siirtymällä päivämatkojen päässä mistään rannasta. Päähenkilö Lana ei tiedä, onko henkilö pudonnut vahingossa, onko hänen työnnetty vai onko hän itse päättänyt hypätä. Lukijakaan ei tiedä, joten siitä syntyy piinaava jännite. Lucy Clarke kylvää niin paljon epäilyksiä kaikkia matkaseurueen jäseniä kohtaan, että on aivan perusteltua, että Lana ei luota kehenkään, ei edes purjehduksella mukana olevaan parhaaseen ystäväänsä Kittyyn.

Minä en ole purjehtija, enkä haluaisi purjehtia monen päivän purjehduksia avomerellä. Kauniilla kelillä lekottelu kannella vaikutti Huvijahdin tekstin mukaan oikein mukavalta, mutta herranen aika, millaista menoa se oli myrskyllä! Kirjan jännitys kantoi vahvana aivan viimeisille sivuille asti. Matkan varrella paljastui todella monia asioita, joita en ollut ollenkaan osannut epäillä. Lana oli mielestäni oikein onnistunut päähenkilö, ja hänelle toivoi kaikkea hyvää!

”Kirjoittajana olen kiinnostunut salaisuuksista ja siitä, mitä ihmiset valitsevat olla kertomatta.” Lucyn päähenkilöt ovat aina naisia. Hän kertoi rakastavansa mehukkaita tilanteita, joita ystävien tai siskosten kanssa saattaa syntyä. Huvijahdissakin Lana ja Kitty ovat Lontoossa olleet toistensa tuki ja turva. Mutta kun ollaan kaukana kotoa bikineissä, ihmisistä paljastuu uusia piirteitä.

Kirjojen tapahtumapaikat valikoituvat Lucyn intohimojen mukaan. Joskus hän on ollut kiinnostunut tietystä paikasta taustatöiden yhteydessä ja matkustanut sinne vasta myöhemmin, joskus hän on rakastunut johonkin uuteen paikkaan niin paljon, että on halunnut jatkaa oleskeluaan kyseisessä paikassa kirjoittamalla tarinan sinne. Viimeisimmäksi hän halusi kirjoittaa roadtripistä ja mietti, missä hyvin harvaan asutussa paikassa voisi ajella matkailuautolla. Kohteeksi valikoitui Länsi-Australia, joten seuraava kirja Wish You Were Here sijoittuu niihin maisemiin.

”Rakastan matkailua!”

Kesällä viihdyn erittäin hyvin kotona Dorsetissa, mutta iltojen pimetessä, mieleni tekee maailmalle. Mieheni ei ole niin innostunut matkustamaan, etenkään jos kohteessa ei voi windsurffata. Nyt perheen yhteisiä matkoja rajoittaa myös lasten koulunkäynti.”

Kysyin myös, miten hän suhtautuu matkailun ilmastovaikutuksiin. Lucy kertoi tiedostavansa lentämisen haitat ja kompensoivansa hiilijalanjälkensä. Hän ei myöskään pyri opastamaan lukijoita tapahtumapaikoille, vaan muokkaa kohteita fiktiiviseen suuntaan, ja toivoo, että monet paikat pysyvät edelleen salaisina helminä. Toisaalta hän kertoi, että hänen kirjojaan ostetaan paljon lentokentiltä, ja moni ottaa jännärin mukaan juuri lomalukemisekseen.

Lucy Clarke haluaisi tulla tutustumaan Lappiin, eikä ole täysin poissuljettua, että jonain päivänä saisimme lukea jonkun Suomeen sijoittuvan lomajännärin. Hän kysyikin minulta, miten suomalaiset suhtautuisivat ulkomaalaiseen kirjailijaan, joka kirjoittaisi heistä. Sanoin, että olemme hyvin kiinnostuneita siitä, mitä muut meistä ajattelevat, mutta olemme myös niin pilkunviilaajia, että asioiden ja tapojen tulisi olla oikein.

Kirjan tiedot

• Lucy Clarke: Huvijahti
• Otava 2026
• Alkuperäisteos The Blue / The Escape (2015)
• Suomennos: Kristiina Vaara
• 351 sivua / 10 h 22 min
• Äänikirjan lukija: Johanna Kokko

Lukulähettiläs-hanketta tukee Otavan Kirjasäätiö.