Viidakon villit naiset – Tosi-tv:tä Kansallisteatterin lavalla

Ensi-iltakutsu Kansallisteatterilta.
Julkaisusta ei ole sovittu teatterin kanssa, eikä teatteri ole vaikuttanut arvion sisältöön.

Ohjaaja Kristian Smeds jatkaa Viidakon villit naiset -näytelmällä kansanteatteri-linjaansa, jonka edellinen ilottelu oli Jäniksen vuosi. Nyt innoitus on haettu television puolelta.

Esitykseen virittäytyminen alkaa jo ulko-ovelta. Kuva Saara Autere/Kansallisteatteri.

Suuren näyttämön ulko-oven edessä katsojat vastaanottaa vanha bussi, jossa tosi-tv-esitykseen osallistuvat näyttelijät skoolailevat ja tanssivat maskeerauksen lomassa. Katsojien viihdyttäminen jatkuu saliin tullessa. Näyttämölle välittyy videokuvaa meikkibussista ja toinen kamera pyyhkii katsomoa. Kun oman kuvansa huomaa, saa vilkuttaa. Nyt ei ryppyotsaisina odoteta esityksen alkua.

Viidakon villeissä naisissa tosi-tv:n puitteet ja kliseet on tuotu näyttämölle niin uskottavasti kuin se on mahdollista. Viidakkoon ei nyt päästy, mutta se oli rakennettu komeasti ”Keravan studioille”. Illan ylimpänä maestrona tahdin määrää tuottajamoguli (Hannu-Pekka Björkman), ja uuden tosi-tv-formaatin tavoitteena on saavuttaa kansainvälinen menestys ja tuoda hänelle miljoonatulot. Tuottajan assistentin (Petri Manninen) merirosvoasu tuntui tutulta eikä ihme, sillä Kansallisteatterin esittelystä selvisi, että assistentti muistutti ”erehdyttävästi Jack Sparrow’ta”, siis näyttelijä Johnny Deppiä Pirates of the Caribbean -elokuvissa. Valkokankaan menestysformaatti sekin.

Kuusi kilpailijaa juoksi esittelyyn yksi kerrallaan taputusten saattelemana. Oli Lara (Marja Salo) ja Kiinasta hankitut tissit, lumileopardiksi pukeutunut Pörrö (Kate Lusenberg), vakava Tiia-Mari Alavieskasta (Eeva Mäkinen), juhliva Janna (Milla Kaitalahti), kainuulainen hoivayrittäjä Tuula (Pirjo Määttä) ja joukon seniori Päivikki (Katariina Kaitue). Aikuisia naisia kaikki, ja varmuudeksi Aikuinen nainen soi esityksessä kaksikin kertaa.

Näytelman ensemble kokonaisuudessaan. Kuva Saara Autere.

Vain viattomille

Visuaalisesti esityksessä kaikki on komeaa. Lavastuksessa ja puvustuksessa ei ole säästelty ja videoilmaisu toimii. Niistä kiitos menee Katariina Kirjavaiselle (lavastussuunnittelu), Auli Turtiaiselle (pukusuunnittelu) ja Petri Tuhkaselle (valo- ja videosuunnittelu).  Viidakkotunnelmaa vahvistaa Ville Aallon suunnittelemat äänet ja musiikki. Sanottavaakin käsikirjoituksesta löytää, vaikka pääpaino onkin viihdyttämisessä.

Näytelmän alaotsikko on ”Vain viattomille”. Heillekö, joille tosi-tv on totta? Tuskin, sillä eiköhän jo nyt ole tiedossa, miten käsikirjoitettua ja muokattua todellisuutta realityt edustavat. Viattomia, ainakaan sanakirjamerkityksessä ”lapsenomainen tai naiivi tila, jossa ihminen ei vielä tiedä maailman julmuudesta tai pahuudesta”, tuskin ovat nykyisin tosi-tv-kilpailuihin osallistujatkaan.

Kello käy ja askel voi livetä. Kuva Sara Autere.

Ensimmäisen puoliajan kilpailut voisivat olla suoraan jostakin aikaisemmasta reality-ohjelmasta. Kylmäävässä Sotatehtävässä Suomi on sodassa ja kilpailijat raahaavat haavoittuneita sidontapaikalle. Seinäkiipeilyssä kello tikittää ja kilpailijan askel lipsuu. Teatterin lavalle esityksen palauttaa kilpailijoille annettu tehtävä: Tšehovin Vanja-enon lopun lausuminen. Ehkä näissä sanoissa on viesti:

— saamme nähdä valoisan, kauniin ja kirkastuneen elämän, saamme iloita ja katsoa nykyisiä onnettomuuksiamme säälien, hymy huulilla — ja lepäämme.”

Tosi-tv:n ja teatterin tosi

Televisiossa tosi-tv varasti tv-draaman roolin. Tavikset esiintyjinä ja näennäisen todet, vaikkakin käsikirjoitetut tarinat olivat halvempia kuin laadukkaat draamasarjat. Draama iski takaisin ja palautti paikkansa, mutta eivät realityt mihinkään kadonneet.

Teatterissa näyttelijät korvaavat tavikset ja lavasteet aidon viidakon, mutta onko lopputulos kuitenkin todempi kuin tosi-tv? Viidakon villit naiset testaa, vetoaisiko aidosti sepitetty, siis teatteri, vahvemmin katsojan tunteisiin kuin television feikkitosi.

Kyllä vetoaa, ainakin silloin, kun näyttelijätyö on yhtä loisteliasta kuin Viidakon villeissä naisissa. Esitystä kannattaa mennä katsomaan jo pelkästään upeiden naisten takia.

Upea Merja Salo tilittämässä omalla huussivuorollaan. Kuva Saara Autere.

Toisen puoliajan tunnelma on vakavoitunut, ja lavan viidakossa, joka on muuttunut katsojankin mielessä todelliseksi, miehet on tapettu ja naisten keskinäinen syvä yhteys syntynyt. On tilitysten vuoro. Jokainen naisista kiipeää vuorollaan viidakkohuussiin tilittämään traumaansa ja huuhtomaan pois ikävät kokemuksensa. Videon lähikuva tuo tilittäjän lähelle ja jokainen näyttelijöistä on niin tosi kuin se fiktiivisessä ympäristössä on mahdollista.

Smeds on haastattelussa kertonut, miten käsikirjoitusta on työstetty yhdessä näyttelijöiden ja muiden tekijöiden kanssa. Tilitysosuuksissa se on ilmeistä, niin omankuuloisia jokaisen näyttelijän puheenvuorot ovat. Merja Salon, Katariina Kaitueen ja Pirjo Määtän taidot ovat tuttuja monesta aikaisemmasta Kansallisteatterin esityksessä ja taas kymppisuorituksia. Eeva Mäkinen teki vaikutuksen vuoden takaisessa Teatteri Jurkan Kaninkolon asukit -näytelmässä, ja nyt hänen vakava, ahdistunut Tiia-Marinsa on yhtä vakuuttava. Minulle uusia tuttavuuksia, ainakin näin isoissa rooleissa olivat kissanainen Kate Lusenberg ja iloiseen ulkokuoreen perussurunsa peittävä Milla Kaitalahti. Hienoja myös heidän suorituksensa.

Leirinuotiolla ja yhdessä. Kuva Saara Autere.

Loppu aina vaikea

Tosi-tv-maailmassa menestysformaatti ei voi päättyä yhteisöä ylistäen, vaikka leiritulille kokoonnutaankin. Miehet palaavat, sillä kuolema oli vain käsikirjoitukseen lisätty dramaattinen tapahtuma. Tuottajamoguli huolehtii, että tärkein tapahtuu eli yksi voittaa.

Mutta miten päättää teatteriesitys? Viidakon villit naiset on niitä teatteriesityksiä, joitten loppu tuottaa ongelmia: miten solmia langat ja niitten pätkät ja huipentaa esitys? Smedsin valinta oli sytyttää katsomosta valot ja kutsua kaikki mukaan. Laiskanlaisesta yleisö liittyi laulamaan Aikuista naista, jonka Milla Kaitalahti komeasti veti.

Viidakon villit naiset

Kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 16.9.2026

  • Ohjaus ja käsikirjoitus Kristian Smeds
  • Lavastussuunnittelu Katariina Kirjavainen
  • Pukusuunnittelu Auli Turtiainen
  • Valo- ja videosuunnittelu Petri Tuhkanen
  • Äänisuunnittelu ja musiikki Ville Aalto
  • Rooleissa Hannu-Pekka Björkman, Milla Kaitalahti, Katariina Kaitue, Kate Lusenberg, Petri Kanninen, Eeva Mäkinen, Pirjo Määttä ja Marja Salo.
Viidakon villit naiset -esityksen näyttelijät valmiina kumartamaan.

Kommentit
  1. Jonna / Kirjakaapin kummitus

Kommentteja, kiitos!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *