Kapsäkin Äidit-musiikkinäytelmässä ”ketjut kalisee ja sukupolvet natisee”

Ensi-iltakutsu Musiikkiteatteri Käpsäkiltä
Julkaisusta ei ole sovittu teatterin kanssa, eikä teatteri ole vaikuttanut arvion sisältöön.

Kaikki on kohdillaan Kapsäkin uudessa Äidit-laulunäytelmässä. Aihe, geriatrisia ruuhkavuosia elävien tyttärien suhde vanhaan äitiin koskettaa monia. Käsikirjoitus toimii, näyttelijätyö on hyvää, musiikki ja laulut rytmittävät kerrontaa, ohjaus on napakka. Konstailemattomuus ulottuu esityksen pituuteen, tunti ja n. 20 minuuttia on juuri sopiva tälle tarinalle.

Lapsuuden ystävien tavatessa toisen laukusta löytyy vanhojen valokuvien lisäksi puoli vuotta aikaisemmin kuolleen äidin tuhkat muovipussissa. Äidistä on vaikea luopua, vaikka hän olisikin ollut määräilevä ja ripustautuva.

Hanna Kaila ja Lotta Kuusisto kuvaavat kirjoittamaansa näytelmää ”siksi hiekkalaatikoksi ja neuvolaksi, joka meiltä ja muilta myöhäiskeski-ikäisiltä geriatristen ruuhkavuosien keskellä eläviltä puuttuu”. Ajatus näytelmästä syntyi, kun he huomasivat aikaisemmasta produktiosta yhdessä kotiin matkatessaan puheenaiheen yhä useammin olevan vanhenevat vanhemmat. Sama aihe toistui muidenkin samanikäisten puheissa.

Äitien ja tyttärien väljähtäneet tai atomeiksi räjähtäneet suhteet sauhusivat monessa kodissa. Toisaalla tyttäret uupuivat kiltteyttään yhteiskunnan hoivavajetta paikatessaan.”

Käsikirjoittajien sana Äidit-näytelmän käsiohjelmassa

Lotta Kuusisto ja Hanna Kaisa myös esittävät näytelmän kaikki roolit. Vauhdista he vaihtavat keski-ikäisestä tyttärestä suorapuheiseksi tai huonokuuloiseksi äidiksi. Eri roolit sujuvat heiltä yhtä hyvin kuin laulukin.

Esityksen vanhat äidit ovat – no, rasittavia. Tietävät kaiken tai eivät kuule mitään. Sanovat suoraan ja soittavat kiireiselle tyttärelle jatkuvasti. Äiti ja tytär -kohtauksissa on humoristinen pohjavire, ja lähellä ollaan, etteivät vanhat äidit muutu karikatyyreiksi. Se kuitenkin vältetään, sillä esitys katsoo äitejäkin lämpimin ja ymmärtävin silmin. He ovat eri ajan ihmisiä kuin tyttärensä eivätkä ole oppineet sanomaan, miten paljon tytärtä rakastavat. Ja kyllähän tytär sen muutenkin tietää, eikö niin.

Ai että mä inhoan tollasta vanhustenhoitajapuhetta!”

Ystävykset miettivät myös omia rooleja äiteinä. Näissä pohdinnoissa lipsahdetaan myös toistamaan tuhannesti kuultua. Valtaosa näytelmän replikoinnista on kuitenkin kiitettävän nasevaa.

Olen tehnyt lapsestani Ahvenanmaan. Mä en ymmärrä, mitä se puhuu, ja se asuisi mieluummin naapurissa.”

Musiikkiteatteria

Esityksen musiikin on säveltänyt Suvi Isotalo ja iso rooli esityksen äänimaailman luomisessa on ollut koko ajan näyttämöllä musisoivalla Puro Pajulla.

Laulunäytelmä kuulostaa korvaani jotenkin vanhahtavalta, mutta sitähän se ei missään nimessä ole. Kutsuisinkin Äitejä juuri laulunäytelmäksi, niin tärkeä rooli esityksen kahdeksalla laululla on. Niihin tiivistyy äiti-tytär-suhteen tunteita, ne vahvistavat näytelmän sanottavaa ja viihdyttävät katsojaa.

Lauluissakin Hanna Kaila ja Lotta Kuusisto saavat näyttää osaamisensa. Yhtä lukuun ottamatta ne ovat heidän sanoittamiaan ja yksi myös Hanna Kailan säveltämä.

Vielä kiitos näytelmän ohjanneelle Mari Rantasilalle rytminsä koko ajan säilyttävästä esityksestä, jossa oli mukana naurattavaa, hymyilyttävää ja koskettavaa.

Mieleeni tulee muutamakin ystävä, jolle tämä näytelmä olisi terapeuttista katsottavaa. Suosittelenkin pyytämään mukaan ystävän tai kaksi ja viettämään heidän kanssaan puhdistavan hetken esitystä katsoen ja sen jälkeen omia kokemuksia purkaen.

Äidit

Ensi-ilta Musiikkiteatteri Kapsäkissä 30.9.2026, esitykset 4.11. asti

• Käsikirjoitus: Hanna Kaila ja Lotta Kuusisto 
• Ohjaus ja dramatisointi: Mari Rantasila 
• Sävellys: Suvi Isotalo
• Valosuunnittelu: Tuittu Teivainen 
• Lavastus- ja äänisuunnittelu: Max Marshall 
• Rooleissa: Hanna Kaila ja Lotta Kuusisto
• Muusikko: Puro Paju