A. J. Finn: Nainen ikkunassa – hallittua jännitystä

Nyt osui ja upposi! Vaikka olen jossain elämänvaiheessa dekkareita ahminutkin, en ole viime aikoina hyvistäkään kertomuksista ihan sydäntä myöten lämmennyt. Vaan nytpä osui talvilomalaisen käteen täydellinen paketti: A. J. Finnin Nainen ikkunassa tarjoaa luvattua jännitystä ja taitavasti kudotun tarinan, jossa lukijalle annetaan pikku vinkkejä kuitenkaan paljastamatta liikaa liian aikaisin.

Mikä on dekkarin rikos ja kuka sitä selvittää?

Lastenpsykologi, tohtori Anna Fox kärsii pahasta agorafobiasta (”torikammo”), eikä hän pysty lainkaan lähtemään kotinsa ulkopuolelle. Vahvan psyykenlääkecocktailinsa hän huuhtelee alas (sentään edes) hyvällä merlot-punaviinillä. Anna täyttää tyhjät päivänsä mustavalkoisten trilleriklassikoiden katselun lisäksi naapuruston tarkkailulla. Näillä taustoilla ei liene yllätys, ettei Annaa uskota, kun hän kertoo nähneensä ikkunastaan henkirikoksen.

Ovatko dekkarin henkilöt uskottavia / kiinnostavia?

Alussa hieman vierastin päihdehuuruista Annaa.

Olen eilisestä lähtien vältellyt keittiötä, itse asiassa koko ensimmäistä kerrosta. Nyt istun kuitenkin taas ikkunassa, tuijotan herkeämättä puiston takana olevaa taloa. Kaadan viininauhan lasiin.
Tiedän kenet näin siellä. Verta vuotavana, anovana.
Tämä ei ole lähimainkaan ohi.
Ja minä juon.”

Kuva tarkentui kuitenkin juuri sopivasti niin, että ensin kiinnostuin aidosti – kunnes tarina veikin minut kokonaan. Pidin romaanin hiljalleen avautuvasta henkilökuvien rakentamisesta. Uskottavuus syntyi luullakseni siitä, ettei harhauttavia täkyjä heitelty, vaan kerronta pysyi hienosti koossa alusta loppuun.

Onko juoni vetävä? Ajankohtainen? Entä yllätyksellinen, arvaako lopun?

Mielenkiintoista nähdä, millaisen aseman Nainen ikkunassa saa trillerikentässä pysyvämmin. Juonen ydin on monin tavoin klassikko, kuten mustavalkoleffat, joita Anna läppäriltään katselee. Ikään kuin sivumennen nousevat teemat ovat yleisinhimillisiä ja siten ajattomia. Erityisesti nautin lukiessani siitä, että ratkaisu ei paljastunut liian aikaisin, vaikka jo puolenvälin jälkeen palasin kertaamaan aiemmin annettuja vinkkejä.

Miten paljon dekkarissa kuvataan päähenkilön elämää?

Annan nykyinen elämä on alussa tarinan keskiössä. Vähä vähältä hän minäkertojana avaa elämänsä tragediaa ja sen aiheuttamaa traumatisoitumista. Luin tästä trilleristä myös Annan selviytymistarinan, joka oli vain sen verran yksinkertaistettu kuin sivutarinalle voi sallia.

Onko dekkari raaka, ahdistava tai pelottava?

Nainen ikkunassa lunasti lupaukset. Se on tiivistä ja hienovireistä kerrontaa, joka ei sorru aliarvioimaan lukijaa. Jännitystä on sopivasti ja hallitusti rakennettuna eikä siten roiskittuna, että juonenpätkiä jäisi ympäriinsä lojumaan. Tätä jännempää olivat vain Kanada-Saksa olympiajääkiekon välieräkamppailun viime minuutit!

Herättikö dekkari sinussa ajatuksia, koskettiko?

Jännityksen lisäksi Nainen ikkunassa tarjosi pohdittavaa. Kuinka tavanomainen, arkipäiväinenkin erehdys yhdessä epäonnisen sattuman kanssa voi viedä elämältä pohjan. Tai kuinka mieli voi särkyä tuhoisin seurauksin.

Suositteletko ja kenelle? Montako tähteä?

Suosittelen! Eikä vain jännäreiden ja trillereiden kuluttajille, vaan myös kaikille hyvien tarinoiden ystäville. Ekstrabonuksena se että kirjailijan sukupuoli unohtui. Vaikka olin aiemmin ennakkotiedoista nähnyt, että A.J. Finn on miespuolisen kirjoittajan pseudonyymi, olin lukiessani aivan vakuuttunut siitä, että luen naisen kirjoittamaa tekstiä.

Kiitokset kustantajalle kirjan ennakkokappaleesta.