Annamari Marttinen: Vapaa – turvapaikanhakijan tarina
Mahdi on Irakista Suomeen paennut turvapaikanhakija. Hänen ensimmäinen sijoituspaikkansa on entinen Konnunsuon vankila lähellä Lappeenrantaa. Annamari Marttisen Vapaa-romaanissa päähenkilö Mahdi Hasan odottaa vapaana mutta vankilassa ensin pääsyä poliisikuulusteluun ja lääkärintarkastukseen, sitten maahanmuuttoviranomaisten puhuttelua, joka ratkaiseeko, saako hän Suomesta turvapaikan vai karkotetaanko hänet maasta ja koko Schengen-alueelta. Ja miten vapaa hän siten on? Onko koskaan enää?
Kotimaansa sellejä ja kidutuskoppeja paenneet sijoitetaan entiseen vankilaan, jonka menneisyydestä muistuttavat makuuhuoneiksi muutettujen sellien ikkunoissa poikkisahattujen kaltereiden jäänteet. Jo tässä alkuasetelmassa on paljon ainesta romaaniin. Annamari Marttinen tuntee hyvin tämän entisen vankilan ja sen nykyisen toiminnan, sillä kirjan lievetekstin mukaan hän opettaa Joutsenon vastaanottokeskuksessa, entisessä Konnunsuon keskusvankilassa suomen kieltä.
Vapaa on Annamari Marttisen seitsemäs romaani. Kuva Marita Räsänen.
Suomen kielen opiskelu on Mahdille tärkeää. Se tuo tyhjiin päiviin ja pitkään odotukseen vaihtelua, ja kieli on portti uuteen maahan. Suomen kieltä vastaanottokeskuksen koulussa opettavalla Katariinalla on merkittävä rooli Mahdin epätoivon, pelkojen, ikävän ja epävarmuuden täyttäminä viikkoina ja kuukausina. Katariina on hänen enkelinsä, niin Mahdi haluaa ajatella.
Mahdin tarina ja tausta paljastuvat kirjan edetessä vähitellen, kun menneisyyden kauhut palaavat Mahdin uniin. Hän on toimittaja, jota on kotimaassaan kidutettu ja jonka vanhemmat on tapettu ja pikkuveli on kateissa. Pakomatka Irakista Suomeen on kulkenut Turkin ja Kreikan kautta, pitkän matkaa myös kävellen.
Mahdin tarina on yksi kirjan säikeitä, toinen on Mahdin ja Katariinan suhde, joka on kehittymäisillään enemmäksikin kuin opettajan ja oppilaan suhteeksi. Kolmas säie kietoutuu Mahdin makuuhuoneen vankila-aikaisen asukin Patun ympärille. Mahdi löytää huoneestaan merkkejä Patusta ja myös Patulta jääneen kirjan ja vihkon, jossa on Patun muistiinpanoja. Niiden kautta Patu alkaa puhua Mahdille.
Vapaan kerronta kulkee pääosin Mahdin minä-kerronnan kautta. Jossakin kirjan puolivälissä kuitenkin hypätään myös kuvaamaan tapahtumia Katariinan näkökulmasta. Hämmentäväst kerran ja vain yhden kerran näkökulmahenkilöksi valikoituu tiellä ohiajavan auton kuljettaja.
Marttinen kuvaa tapahtumia yksityiskohtien kautta, jopa siinä määrin, että se kääntyy itseään vastaan. Tarkkuus muuttuu ajoittain kömpelöksi triviaksi ja lukijaa alkaa ärsyttää. Kuvaus lipsahtaa joissakin kohdin ylisentimentaaliseksi ja naiviksi. Kirjailijan tyylin lisäksi häiritsevät myös muutamat epäloogisuudet. Näkökulman yhtäkkisestä vaihtelusta jo mainitsin. Mahdi on paennut Irakista yhdessä Soranin kanssa, ja jossakin kirjan loppupuolella Mahdi mainitsee Soranin parhaaksi ystäväkseen. Kuitenkin tarina ”hukkaa” Soranin pitkäksi aikaa. Ihmetellen luin myös, miten Mahdi ja Soran pakomatkallaan Turkista Kreikkaan piileksivät viidakossa.
Suomalaisen ympäristön ja aiheensa Marttinen tuntee eittämättä hyvin. Mutta vaikka Vapaa seuraa tarkasti Mahdin ajatuksia ja odotuksen tunnelmia, jää lukija kaipaamaan ”elävämpää” Mahdia. Jotakin puuttuu. Kuva irakilaisesta turvapaikanhakijasta jää etäiseksi.
Tartuin kirjaan kiinnostuneena ja sen aihe ja turvapaikanhakijan näkökulma ovat näinä maahanmuuttajavastaisina aikoina tärkeät. Opetan itsekin vapaaehtoistyönä kerran viikossa maahanmuuttajille suomen kieltä ja kirjan oppituntikuvaukset ja opiskelijoiden vaikeudet suomen kielen alkeiden parissa ovat tuttuja. Olisin todella halunnut pitää kirjasta, mutta joudun tylysti toteamaan, että käsikirjoitus olisi vaatinut vähintään yhden kirjoituskerran lisää ylimääräisten imelyyksien ja epäloogisuuksien poistamiseksi. Tähtiä mietin pitkään ja päädyin kuitenkin antamaan kaksi aiheen tärkeydestä.
Kirjan blogimme sai kustantajalta. Siitä kiitos, Tammi ja Bonnier Books!
- Annamari Marttinen
- Vapaa
- Tammi, 2015
- ISBN 978-951-31-8025-6
Tietoa kirjoittajasta
Minusta tämä kirja oli todella hyvä ja aihe oli mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Kirjailija tiesi mistä kirjoitti, hän on aiheen asiantuntija, ja kirja ei tarvinnut yhtään palautusta kustannustoimittajalle. Kirja oli hyvä, eikä sisältänyt mainitsemiasi imelyyksiä, joita et edes kertonut mitä ne mielestäsi olivat.
Olen itsekin tehnyt töitä maahanmuuttajien parissa, joten tällaisia kirjoja tarvitaan.
Et voi yleistää lukijoita, koska lukija olet sinä itse, joten kirjoittajana sinun tulee kirjoittaa minä muodossa.
Tarkkuus muuttuu ajoittain kömpelöksi triviaksi ja lukijaa alkaa ärsyttää…kukaan ei ymmärrä mitä tämä lause tarkoittaa. Sinua siis ärsyttää jokin, joten sano se niin. Minua ärsytti jne. Kuvaus lipsahtaa ylisentimentaaliksi ja naiviksi… missähän kohden, kun et kerro.
Tämä oli viimeinen kerta, kun tulen lukemaan tälle sivustolle, sillä en halua lukea tämmöistä tekstiä, jossa mollataan, mutta ei kerrota mitä.
Mai, olen iloinen, että pidit kirjasta, koska kuten kirjoitit sen aihe on ajankohtainen ja myös tärkeä. Minä en kirjasta pitänyt yhtä paljon ja pyrin kantaani myös perustelemaan. Jokainen blogimme kirjoitus perustuu henkilökohtaiseen kokemukseen niin kuin yleensäkin blogeissa. Kirjoitamme myös omalla nimellämme, jottei jäisi epäselväksi, kenen mielipiteestä on kysymys. Siinä olit ilman muuta oikeassa, että minun olisi kannattanut kirjoittaa ”minua alkoi ärsyttää” ja ”jäin kaipaamaan…” pelkän lukijan sijaan, vaikka asiayhteydestä selvinneekin, että minun mielipiteestänihän on kysymys. Olen harmissani, jos et enää käy blogimme juttuja lukemassa, sillä mielelläni lukisin palautettasi jatkossakin. Varmasti olemme joistakin kirjoista myös samaa mieltä.
Onpa mielenkiintoisen ja ajankohtaisuutensa takia myös tärkeän oloinen kirja. Minuakin ärsyttää, jos hyvän tarinan joukkoon eksyy epäloogisuuksia, sillä se jotenkin vie pohjan hienoltakin kirjalta. Muuten todella hyvien kirjojen kohdalla koitan tosin sulkea silmäni sellaisilta lipsahduksilta. Tämän koitan lukea, jos tulee vastaan kirjastossa.