Antti Heikkinen: Kehveli – maailman paras vävy

Antti Heikkisen veijariromaaniksikin mainittu uusin teos Kehveli on nimestään alkaen pohtimaan haastava tarina. Sanakirjamäärittelyjen mukaan kehveli on epäilyttävä, jopa roistomainen ryökäle. Ainakin omassa kuplassani sanalla on huomattavasti valoisampi kaiku. Positiiviseen kehvelikäsitykseen päädyttiin myös Helsingin kirjamessuilla, kun pääsin muutaman muun bloggarin kanssa Kehveli-lukupiirissä keskustelemaan Antin ja kustannustoimittajansa Lari Mäkelän kanssa romaanin lisäksi mm. savolaisista murresanoista. Tiedätkö sinä, mikä erottaa humun ja humanterin? 

Kirjamessuilla Antti myös kertoi, että hän halusi kirjoittaa savolaisen päähenkilön ulos siitä vähän tyhmän roolista, mihin savolaiset on usein laitettu. Minulle, eteläsuomalaiselle ja murteettomalle, oli vähän häkellyttävääkin, että Heikkisen kieli herätti niin paljon tuttuuden tunnetta ja mielikuvia. En kuitenkaan juurikaan saanut yksittäisistä sanoista kiinni, mihin ne omassa elämässäni kiinnittyvät, olivatpahan vaan johonkin äidinkieleni kohtaan tarkasti osuvia. 

Mikä mies on tämä Kehveli, perheensä hyljeksimä seikkailija, jota appiukko kehuu maailman parhaaksi vävyksi? Kehveli on selviytyjä, jolla on pohjimmiltaan kultainen sydän ja pyrkimys hyvään. Joskus elämä kuitenkin heittelee niin, että on oiottava mutkat suoriksi jotta matka voi jatkua. Ja kuin ihmeen kaupalla tämä oman elämänsä forrestgump putoaa aina jaloilleen, vaikka loikat joskus pitkiä ovatkin. Poikavuodet eivät välttämättä ennustaneet menestystä elämässä.

Koskaan Kehveli ei saanut kolttosistaan rangaistusta, koska hän osasi valehdella kirkkain silmin ja tirvauttaa tarpeen vaatiessa aidon, vilpittömyydestä ja viattomuudesta kieliväisen itkun. Kylän poikaporukoihin hän liittyi verrattain varhain ja lunasti paikkansa isompien seurassa pöllimällä pappilan rengeiltä tupakkaa ja tarjoilemalla toisille jolpeille kirkosta nyysymiään ehtoollisviinilöräyksiä.”

Antti Heikkinen kertoi halunneensa kirjoittaa jotain aiempien romaaniensa synkkää, angstistakin tunnelmaa kepeämpää. Siinä hän on onnistunut mainiosti. Kuljettaessaan Kehvelin läpi suuren osan viime vuosisataa hän johdattaa lukijan myös isojen teemojen äärelle, samalla kun piirtää tarkkaa ja osuvaa kuvausta hyvinkin erilaisista ihmistyypeistä. 

Kehvelissä limittyvät lystikkäästi menneisyyden todellisuudet tapahtumat kehyksenä ja Antti Heikkisen luoma vaihtoehtoinen kehityskulku. Miten olisi käynyt, ja ketkä olisivat päässeet vallankahvaan, jos jokin asia olisikin mennyt hieman toisin?

– Tuo Kekkonen asuu nykyisin Pielavedellä. Osti lapsuudenkotinsa kun tipahti eduskunnasta. Soittaa bassoa yhdessä tanssiorkesterissa ja pyöriin ammatikseen Enson ostoasiamiehenä. Se oli yhtenä juhannuksena orkesterinsa kanssa tuossa kokkorannassa soittamassa ja minä kutsuin ne tänne jatkoille. On muuten katkera kaveri, humalassa mahdoton nalkku. Vänisi ja marisi, miten olisi vähintään pääministeri jos Stalin olisi saanut elää.”

Antti Heikkinen kiinnittyy lujasti kirjalliseen perinteeseemme ja lunastaa paikkansa sen jatkajana. Hän mainitsee Haanpään ja Huovisen itselleen tärkeinä kirjailijoina. Ja tietysti Arto Paasilinnan, joka vaikutti voimakkaasti nuoreen Anttiin lukijana. Kehveliin Antti kirjoitti jäniksen tribuuttina juuri Paasilinnalle. Hieno tunnelmakuva!

Kehveli on saatavilla myös Antti Heikkisen lukemana äänikirjana.

  • Antti Heikkinen
  • Kehveli
  • WSOY, 2018
  • ISBN 978-951-0-43309-3

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.