Antti Holma: Kauheimmat runot – kiehtovaa sontaa

Antti Holman Kauheimmat runot ovat saastaa. Se ei ole kohonnutta, tai yksityisestä yleiseksi avautuvaa sanataidetta, se on paskaa.”

Näillä sanoilla kirjailija Holma kuvasi toimittamaansa runokokoelmaa sekä Otavan tilaisuudessa että kokoelman esipuheessa. Minä lukijana luonnehtisin, että Kauheimmat runot ovat osin koskettavia ja piilokeveydestään huolimatta syvällisiä, osin sukua nokkelalle teekkarihuumorille ja osin tekopirteää sukupuolielimillä ja kirosanoilla kikkailua. Kokoelma on kuitenkin riemastuttava siksi, että Antti Holma tuntee luomiensa runoilijoiden esikuvat sellaisella tarkkuudella, että hänen parodiarunonsa ovat useimmiten tyylillisesti taidokkaita ja sisältävät viiltäviä oivalluksia. Jää tunne, että Antti on rakentanut runoilijahahmonsa ja riimitellyt heidän runonsa kunnioituksella runoilijoiden esikuvia kohtaan, mutta jättänyt palvontamenot sikseen.

Kauheimmat runot -kokoelman idea on mielestäni loistava. Antti itse totesi:

Jos mitään tarkoitusta tällä kokoelmalla on, niin innoittaa joitain murrosikäisiä alapäähuumorin kautta kovempiin aineisiin eli näiden runoilijoiden esikuviin.”

En tiedä, ovatko murrosikäiset kokoelman löytäneet, mutta kokoelman ostaneita on sen verran runsaasti, että Kauheimmat runot sijoittuivat ilmestymiskuukautensa eli elokuun 2015 kaunokirjamyyntilistauksessa kuudenneksi. Melkoinen suoritus runokirjalta!

Antti Holman monipuolista ammattilaisuutta täytyy ihailla. Hänen kompakti ja harkittu Kauheimmat runot -esittelypuheensa Otavan tilaisuudessa teki minuun vaikutuksen nöyrällä asenteellaan. Sain vaikutelman, että kokoelma ei ollut hänelle hutaistu vitsi, vaan jälleen yksi ulottuvuus hänen laajassa ilmaisupaletissaan. Mutta eihän kokoelmaa ryppyotsaisesti ole tehty, eikä niitä niin kannata lukeakaan!

Luin Kauheimmat runot kauniskantisena kirjana sekä kuuntelin runot Antti Holman itsensä lukemana äänikirjana. Näistä suosittelen kirjaa, sillä ainakin minun piti napostella runot pienissä pätkissä ja pysähtyä eri tunnelmiin. Yllättäen koin, että Antti vain lukee runot äänikirjassa, ei lausu tai välitä runojen tunnetilaa. En myöskään mieltynyt Reino Leinon esityksiin HSTV:ssä, mutta se johtuu siitä, että en osaa ollenkaan nauraa alkoholismille. Kirjasta alkoholi ei tihku yli muualla kuin esipuheessa.

Kokoelman runoilijat ovat Reino Leino, Sirsi Sunnas, Karin Toiseks-Paraske ja Edith Södermalm. Kaikki deekiksellä, paitsi Edith myös vetämässä Pilates-tuntia. Jokaiselta runoilijalta on useita runoja 187 sivun kokoelmassa.

Minua miellytti ehkä eniten espoolaisen yritysvalmentaja Edith Södermalmin runous. Se ei johtunut siitä, että oikeasti olen espoolainen valmennuskonsultti, vaan siitä, että aikuisuuden kynnyksellä, Edith Södergranin runot puhuttelivat minua suhdekiemuroissani. Nyt, monen vuoden jälkeen, Antin Edith-parodia sai minut kaivamaan vanhat kirjat esiin ja lempeästi hymyilemään muistoille. Kokoelman Edith-runot ovat tiukasti nykyajassa ja ilahduttavasti somessa! Mielenkiintoista myös, että Antti on lainannut runoilijaesittelyssä Edith Södermalmille oman syntymäpäivänsä.

Myös bookclubilainen Varpu luki runot innostuksella ja kiinostuneena:

Minä pidin eniten Reino Leinosta ja Sirsi Sunnaksesta ehkä siksi, että pidän Eino Leinon ja Kirsi Kunnaksen tavasta kirjoitttaa ja he ovat runoilijoina minulle näistä neljästä esikuvasta tutuimpia.

Monet runot olivat sisällöltään muutakin kuin hauskaa ”rienausta”. Leinon runo Nuorelle ei ehkä liian ihan sovi ylioppilaalle juhlatervehdykseksi, mutta näin ikääntyneenä arvostaa sen realismia. Juhannus pysyy samoilla linjoilla ja kuvaa mainiosti juuri tämän vuoden suomalaista kesää.

Sirsi Sunnaksen Vuosipäivänä, samoin kuin Karin Toiseks-Parasken suomalain jouluyhtälö, tuntuvat olevan sukua Tiina ja Sinikka Nopolan tamperelaisperhetarinoiden itseään vähättelevälle ajattelutavalle.

Henkilökohtaisesti lähelle osui Sirsi Sunnaksen Menopaussisamba, löysinhän oman onneni purjehduskurssilta lähes kuusikymppisenä. Karin Toiseks-Parhaan rakkaus on minulle oikeasti ytimekkyydessään kaunis rakkausruno.

rakkaus

rakkaus o

se ko pan nenä toise

solisluu

ja miätti siin

et kui mää ole

enne

osan eres

hengittä

Suosittelen Kauheimmat runot -kokoelmaa muillekin kuin alapäähuumorin murrosikäisille ystäville. Avara ja utelias mieli auttaa lukukokemuksessa. Ja hei, tuote toimi Antin toivomusten mukaisesti, sillä  minä Kauheimmat runot luettuani kaivoin hyllystä Eino Leinoa, Kirsi Kunnasta ja Edith Södergrania.

ARVONTA

Jos haluat kokoelman Antin itsensä lukemana äänikirjana, niin kommentoi alle, kuka kokoelman runoilijoiden esikuvista on suosikkisi.

Kauheimmat runot -äänikirja arvotaan kaikkien blogiin sunnuntaihin 13.9.2015 klo 21 vastanneiden kesken.

 

PS. Lue myös arvioni Antti Holman erinomaisesta Järjestäjä-esikoisromaanista!