Maggie Nelson: Argonautit – muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan

Rakkaus muuttaa, raskaus muuttaa, hormonit muuttavat. Kokonaan toiseksiko? Kyllä, joltakin osin, mutta vain ulkoisesti.

Maggie Nelsonin Agronautit on ottanut nimensä kreikkalaisen mytologian Argo-laivalla purjehtineista sankareista, argonauteista, jotka rakensivat matkansa aikana laivansa osa osalta uudelleen mutta säilyttivät sen nimen. Sama vai eri laiva? Argonauteissa täydellisen muutoksen kokee kirjan minä, kirjan kirjoittaja, amerikkalainen taidehistorioitsija ja kirjailija Maggie Nelson ja hänen rakastettunsa ja puolisonsa, muunsukupuolinen taiteilija Harry Dodge, joka käy lävitse sukupuolenkorjausta. Sama vai eri, ja onko sillä merkitystä? Ehkä kuitenkin sekä että, sekä entinen että uusi.

Ensilukemalla kirjan alku lähes ärsytti minua. Maggie Nelsonista en tiennyt mitään, ja iso osa hänen siteeraamistaan filosofeistakin oli vieraita. Mummoelämäni Kumpulan uimalan kyljessä oli kovin kaukana kirjan taiteilijoiden ja tieteilijöiden elämästä Los Angelesissa. Olin jo siirtämässä kirjan syrjään ja ryhmään ’ei minun kirjani’. Luin kuitenkin kirjan ja vähitellen pääsin sen imuun. Taas tuli todistetuksi, että epämukavuusalueelle kannattaa astua. Mikään puolihuolimattomasti imaistu välipalakirja Argonautit ei ole, vaan vaatii keskittynyttä lukemista ja ajattelua, paneutumista. Nelson tarjoilee lukijalle paljon omaa pohdintaansa ja lukuisten muiden ajatuksia. Sivujen reunassa on nimetty se ajattelija, jonka viisauden Nelson on poiminut mukaan autofiktiiviseen tarinaansa.

Mutta minäkin muutuin. Katsoin uusin silmin sellaista, mitä ei voi nimetä, tai ainakin sellaista, jonka ydin on välkettä, virtausta. Surin sitä, että ajamme oman lajimme tuhoon, ja sitä epäoikeudenmukaisuutta, että hävitämme sukupuuttoon muita. Lakkasin toistelemasta omahyväisesti että kaikki, mikä ylipäänsä voidaan ajatella, voidaan ajatella selvästi ja pohdin uudestaan, voiko kaikkea ajatella. (sivuviittaus Ludwig Wittgenstein)

Oli onni, että blogin kirjoittaminen siirtyi ja siirtyi aurinkoisen kesän muiden houkutusten takia. Ja koska lukemisen ja kirjoittamisen välillä oli kaksi kuukautta, luin alun uudelleen, ja miten hienoa Nelsonin teksti olikaan. Hiottua, ajateltua, selkeää. Ja kun luin alun uudelleen, luin lopulta koko pienen kirjan.

Minua kiinnostaa tuoda esille oma kokemukseni ja esittää oma tapani ajatella, oli se tärkeää tai ei.

Nelson pohtii Argonauteissa kieltä ja sen kykyä ilmaista asioita, sukupuolisuutta, erityisesti homoseksuaalisuutta ja sen eri ilmenemismuotoja. Ennen muuta hän pohtii äitiyttä ja sen eri muotoja. Nelson viittaa useamman kerran ”sydämeni monisukupuolisiin äiteihin” tarkoittaen sekä naisia, miehiä että muunsukupuolisia, jotka ovat voimakkaimmin vaikuttaneet häneen.

Läpi kirjan kulkee kuvaus Nelsonin raskaudesta, kivuliaista hedelmöityshoidosta ja raskauteen ja muuttuvan vartalon ja muuttuvien tuntemusten pohtimiseen, pojan Iggyn syntymään ja hänen vauva-aikaansa. Yksi niistä ajattelijoista, joihin Nelson usein viittaa on psykoanalyytikko ja lastenlääkäri Donald W. Winnicot. Hän ajatuksensa ”kyllin hyvästä” äidistä on lohdullinen kenelle tahansa äidille. Nelson toteaa jumaloivansa Winnicottia, mutta samalla hän huomauttaa, miten useimmat siteeratuimmista ja myydyimmistä vauvanhoidon oppaista ovat olleet ja ovat yhä miesten kirjoittamia. Niinpä, kiistellyn Anna Wahlgrenin Lapsikirja ei kai ehtinyt  80-luvulla syrjäyttää Dr. Spockia Yhdysvalloissa.

Toinen usein toistuva nimi kirjassa on Eve Kosofsky Sedwick, sukupuoli- ja queer-tutkimuksen pioneeri, näin tulkitsen.

Argonautit on myös rakkauskertomus. Suhde kumppaniin, elämänsä suureen rakkauteen, myöhemmin vihittyyn aviopuolisoon Harry Dodgeen on intohimoinen. Harry, butch vastakohtana Maggien edustamalle femme-tyypille, on syntynyt naisen ruumiiseen, jonka näkyvimmät merkit, rinnat hän on litistänyt näkymättömiin vuosikymmeniä. Nelson kuvaa hellästi testosteronihoitojen vaikutukset ja  miten riemullinen kokemus Harrylle on päästä kokonaan eroon rinnoistaan.

Maggie Nelson on paitsi kirjailija ja runoilija, myös taidekriitikko ja luennoitsija. Hän poimii kirjaansa esimerkkejä erityisesti valokuvista, joita kyllä kuvailee tarkastikin, mutta jotka ilman omaa näköhavaintoa jäävät ilmaan. Samaa ilmaan jäämistä koen myös monessa muussa kohdin, kun ajatusyhteys ei synnytä itsessä riittävästi kaikupohjaa. Älynystyröitä hierovaa kirjan lukeminen oli kaikissa kohdin, mutta tunteet tulivat mukaan silloin, kun Nelson kuvaa rakkauttaan lapseen, puolisoonsa ja kypsymistään äidiksi.

Maggie Nelson on syntynyt vuonna 1973 ja hänen on julkaissut viisi tietokirjaa ja neljä runoteosta.

 

 

  • Maggie Nelson
  • Argonautit
  • S&S, 2018
  • The Argonauts, suomentanut kaijamari Sivill, 2015
  • ISBN 978-951-52-4351-5
Kommentit
  1. Laura
    • Avatar photo Airi Vilhunen
  2. Maija
    • Avatar photo Airi Vilhunen
  3. Katriina
    • Avatar photo Airi Vilhunen
  4. Kirjavaras
    • Avatar photo Airi Vilhunen
  5. Tuulevin lukublogi
    • Avatar photo Airi Vilhunen
  6. Amma
    • Avatar photo Airi Vilhunen
  7. Anna P.
    • Avatar photo Airi Vilhunen
  8. Minna Vuo-Cho
    • Avatar photo Airi Vilhunen
  9. Jane / Kirjan jos toisenkin
  10. Linnea

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *