Maggie Nelson: Argonautit – muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan
Rakkaus muuttaa, raskaus muuttaa, hormonit muuttavat. Kokonaan toiseksiko? Kyllä, joltakin osin, mutta vain ulkoisesti.
Maggie Nelsonin Agronautit on ottanut nimensä kreikkalaisen mytologian Argo-laivalla purjehtineista sankareista, argonauteista, jotka rakensivat matkansa aikana laivansa osa osalta uudelleen mutta säilyttivät sen nimen. Sama vai eri laiva? Argonauteissa täydellisen muutoksen kokee kirjan minä, kirjan kirjoittaja, amerikkalainen taidehistorioitsija ja kirjailija Maggie Nelson ja hänen rakastettunsa ja puolisonsa, muunsukupuolinen taiteilija Harry Dodge, joka käy lävitse sukupuolenkorjausta. Sama vai eri, ja onko sillä merkitystä? Ehkä kuitenkin sekä että, sekä entinen että uusi.
Ensilukemalla kirjan alku lähes ärsytti minua. Maggie Nelsonista en tiennyt mitään, ja iso osa hänen siteeraamistaan filosofeistakin oli vieraita. Mummoelämäni Kumpulan uimalan kyljessä oli kovin kaukana kirjan taiteilijoiden ja tieteilijöiden elämästä Los Angelesissa. Olin jo siirtämässä kirjan syrjään ja ryhmään ’ei minun kirjani’. Luin kuitenkin kirjan ja vähitellen pääsin sen imuun. Taas tuli todistetuksi, että epämukavuusalueelle kannattaa astua. Mikään puolihuolimattomasti imaistu välipalakirja Argonautit ei ole, vaan vaatii keskittynyttä lukemista ja ajattelua, paneutumista. Nelson tarjoilee lukijalle paljon omaa pohdintaansa ja lukuisten muiden ajatuksia. Sivujen reunassa on nimetty se ajattelija, jonka viisauden Nelson on poiminut mukaan autofiktiiviseen tarinaansa.
Mutta minäkin muutuin. Katsoin uusin silmin sellaista, mitä ei voi nimetä, tai ainakin sellaista, jonka ydin on välkettä, virtausta. Surin sitä, että ajamme oman lajimme tuhoon, ja sitä epäoikeudenmukaisuutta, että hävitämme sukupuuttoon muita. Lakkasin toistelemasta omahyväisesti että kaikki, mikä ylipäänsä voidaan ajatella, voidaan ajatella selvästi ja pohdin uudestaan, voiko kaikkea ajatella. (sivuviittaus Ludwig Wittgenstein)
Oli onni, että blogin kirjoittaminen siirtyi ja siirtyi aurinkoisen kesän muiden houkutusten takia. Ja koska lukemisen ja kirjoittamisen välillä oli kaksi kuukautta, luin alun uudelleen, ja miten hienoa Nelsonin teksti olikaan. Hiottua, ajateltua, selkeää. Ja kun luin alun uudelleen, luin lopulta koko pienen kirjan.
Minua kiinnostaa tuoda esille oma kokemukseni ja esittää oma tapani ajatella, oli se tärkeää tai ei.
Nelson pohtii Argonauteissa kieltä ja sen kykyä ilmaista asioita, sukupuolisuutta, erityisesti homoseksuaalisuutta ja sen eri ilmenemismuotoja. Ennen muuta hän pohtii äitiyttä ja sen eri muotoja. Nelson viittaa useamman kerran ”sydämeni monisukupuolisiin äiteihin” tarkoittaen sekä naisia, miehiä että muunsukupuolisia, jotka ovat voimakkaimmin vaikuttaneet häneen.
Läpi kirjan kulkee kuvaus Nelsonin raskaudesta, kivuliaista hedelmöityshoidosta ja raskauteen ja muuttuvan vartalon ja muuttuvien tuntemusten pohtimiseen, pojan Iggyn syntymään ja hänen vauva-aikaansa. Yksi niistä ajattelijoista, joihin Nelson usein viittaa on psykoanalyytikko ja lastenlääkäri Donald W. Winnicot. Hän ajatuksensa ”kyllin hyvästä” äidistä on lohdullinen kenelle tahansa äidille. Nelson toteaa jumaloivansa Winnicottia, mutta samalla hän huomauttaa, miten useimmat siteeratuimmista ja myydyimmistä vauvanhoidon oppaista ovat olleet ja ovat yhä miesten kirjoittamia. Niinpä, kiistellyn Anna Wahlgrenin Lapsikirja ei kai ehtinyt 80-luvulla syrjäyttää Dr. Spockia Yhdysvalloissa.
Toinen usein toistuva nimi kirjassa on Eve Kosofsky Sedwick, sukupuoli- ja queer-tutkimuksen pioneeri, näin tulkitsen.
Argonautit on myös rakkauskertomus. Suhde kumppaniin, elämänsä suureen rakkauteen, myöhemmin vihittyyn aviopuolisoon Harry Dodgeen on intohimoinen. Harry, butch vastakohtana Maggien edustamalle femme-tyypille, on syntynyt naisen ruumiiseen, jonka näkyvimmät merkit, rinnat hän on litistänyt näkymättömiin vuosikymmeniä. Nelson kuvaa hellästi testosteronihoitojen vaikutukset ja miten riemullinen kokemus Harrylle on päästä kokonaan eroon rinnoistaan.
Maggie Nelson on paitsi kirjailija ja runoilija, myös taidekriitikko ja luennoitsija. Hän poimii kirjaansa esimerkkejä erityisesti valokuvista, joita kyllä kuvailee tarkastikin, mutta jotka ilman omaa näköhavaintoa jäävät ilmaan. Samaa ilmaan jäämistä koen myös monessa muussa kohdin, kun ajatusyhteys ei synnytä itsessä riittävästi kaikupohjaa. Älynystyröitä hierovaa kirjan lukeminen oli kaikissa kohdin, mutta tunteet tulivat mukaan silloin, kun Nelson kuvaa rakkauttaan lapseen, puolisoonsa ja kypsymistään äidiksi.
- Maggie Nelson
- Argonautit
- S&S, 2018
- The Argonauts, suomentanut kaijamari Sivill, 2015
- ISBN 978-951-52-4351-5
Ah, minulle Argonautit on ehdottomasti ollut koko vuoden merkittävin lukukokemus, tämä iski minuun aivan täysin. Ostin jokaisen hänen ajatuksensa, ja olen palannut lempikohtiini lukemattomia kertoja. Mieletön kirja! Nelsonilla on maaginen tapa nähdä omat etuoikeutensa ja asettua kannoilleen sen mukaisesti, mutta toisaalta taas myös kyky itsekritiikkiin kun se asettuminen ei aina täysin onnistu.
Tämä kirja on varmasti jokaiselle lukijalleen jotain aivan omaa, mutta ihana nähdä, että sitä on kuitenkin varsin usein täällä kotimaisissa kirjablogeissakin nyt näkynyt. Ja toivottavasti näkyy vastaisuudessakin. :)
”Etuoikeus kyllästää, etuoikeus strukturoi”, Nelson kirjoittaa sen jälkeen, kun on kertonut, että tuo mielellään esiin omat kokemuksensa ja tapansa ajatella ja tunnustaa oma etuoikeutensa. Rehellisyys leimaakin Nelsonin kirjoittamista. Valkoinen, kouluttautunut nainen, jonka ajatuksia kuunnellaan jne. Kyllä, etuoikeutettuhan hän on, mutta ei hänen sen takia tarvitse olla hiljaa ja hävetä.
Minullakin kesti aikansa, ennen kuin pääsin kirjaan sisälle. Ehkä puolivälin jälkeen en enää tipahtanut kelkasta ihan joka aukeamalla. :D
Kokonaisuudesta en vieläkään osaa paljoa sanoa. Ajoittain todella upea kirja, hetkittäin hyvin vieraannuttava ja jopa vastenmielinen. Esimerkiksi jotkut niistä taidekuvauksista kuulostivat sellaisilta, että en kyllä itse välittäisi käydä vastaavissa näyttelyissä.
Aika lailla samanlaisia tuntemuksia oli siis myös sinulla. Kokonaisuus oli kuitenkin minusta hyvin kiinnostava, vaikkei ollutkaan ihan ykköskirjani.
Kirjaan oli mielenkiintoista tutustua tätä kautta, sillä en ole aiemmin kuullut siitä. Joskus on hyvä mennä omalle epämukavuusalueelle, sillä koskaan ei tiedä, mitä aarteita sieltä löytyy.
Googlailin myös muitten bloggaajien arvioita, koska nyt kirjasta on kirjoittanut aika moni. Mukana on myös paljon asiantuntevampia arvioita kuin omani, eli niiltä joille esim. feminismin klassikot ovat tutumpia kuin minulle.
Argonautit on ollut minulla kirjastosta varauksessa sen ilmestymisestä asti ja haluaisin kovasti päästä jo lukemaan sitä. Minulla on aika kovat odotukset sen varalle, mikä hieman jo hirvittää, kuten yleensäkin niiden kirjojen kohdalla, joilta odottaa paljon ja joista haluaa pitää jo valmiiksi.
Toivottavasti saat kirjan pian. Tiedän tuon tunteen, kun ei voi avata kirjaa ilman pohjaodotuksia.
Kuulostaa erityisen mielenkiintoiselta kirjalta. Menee lukujonoon eli varasin heti kirjastosta. Olen aika hyvä jättämään kirjoja kesken, joten toivottavasti pääsen alkua pidemmälle!
Laitathan viestiä tähän kommenttikenttään, kun olet kirjan lukenut tai kirjaa lukenut. Mielenkiintoista olisi lukea, millaiset sinun kokemuksesi ovat.
Tämä on ollut nyt paljon esillä ja käytännössä kaikki lukemani on pelkästään positiivista ja kiinnostavaakin. Siitä huolimatta en ole oikein innostunut, tuo ”ei minun kirjani” -tunne säilyy vahvana. Toisaalta, kuten sanot, omalle epämukavuusalueelle poistuminen on toisinaan hyvästä. Pistän harkintaan.
Joskus ennakkotuntemus kuitenkin pitää paikkansa eikä epämukavuusalueelle joutuminen palkitse. Minulle käy chic litin kanssa niin. Sillä tavalla minulta huono rinnastus, että tämä kirjanon kyllä mahdollisimman kaukana chic litistä.
Hienon metaforinen tämä kirjan nimi!
On, ja siksi kirja alunperin kiinnostiki vaikken tiennyt Maggie Nelsonista mitään.
Tämä on kirja, jonka lukemista en ole edes ajatellut lähiaikoihin sijoittuvaksi. Sinäkin kirjoitat, että se vaatii keskittymistä, joten nyt sitten odotellaan vähän vähemmän stressiä sisältävää ajankohtaa. Jotta jaksaisi edes vähän keskittyä.
Sinänsä kuulostaa mielenkiintoiselta ja kaipaisinkin kaunista kieltä.
Kirjan sisältöhän ei vanhene, eikä kaikkia mielenkiintoisia kirjoja vain pysty lukemaan. Näin syksyisin sen joutuu toteamaan koko ajan.
Nyt ollaan aika kaukana mukavuusalueelta tämänkin lukijan kohdalla. En usko että lähden haastamaan itseäni tällä, koska Argonauttien lukeminen olisi todennäköisesti aika hidasta ja odottamassa on korkea pino kirjoja jotka haluaisin lukea heti-nyt.
Odotan tätä kirjaa kirjastosta pelonsekaisin ja innostunein tuntein. Olen kuullut ja lukenut tästä paljon ja teemat kiinnostavat. Yritän muistaa olla rohkea, jos alku tuntuu haastavalta, ja yritän löytää tälle rauhallisia lukuhetkiä.