Asko Sahlberg: Amandan maailmat – vuoden 2018 Savonia-palkinnon saaja
Asko Sahlberg on minulle uusi lukututtavuus, hänen tuotannostaan luin ensimmäiseksi teoksen Amandan maailmat. Kirja vie lukijan 85-vuotiaan Amandan yksinkertaiseen elämään. Amandan ainoa tuttava on naapuritalossa asuva Jansson, jonka kanssa Amandalla on erikoinen suhde. Amanda on hieman henkisesti jälkeenjäänyt, mutta ilmeisen hyvässä fyysisessä kunnossa. Onhan hänellä puulämmitteinen tupansa, omenapuunsa ja perunapeltonsa, jota hän viljelee silmäteränään. Kaikki matkatkin hän kulkee jalan. Elämäntapa on sama kuin menneinä vuosikymmeninä samassa vanhassa pikkutalossa, ilman nykyajan mukavuuksia.
Elämä kulkee varsin pienellä rajatulla alueella, kunnes eräänä päivänä Amandan maailma mullistuu hänen kohdatessaan kadulla pakolaispojan. Amanda säälii kovasti nuorta poikaa, Samiria, ja hänessä herää suojeluvaisto. Hän etsii pojan, jonka kantapäillä kulkee koko ajan suunnaton pelko. Hiljainen yhteiselo vaatimattomissa olosuhteissa kestää jonkin aikaa, poika on päivät omilla teillään muiden pakolaisen parissa ja nukkuu yöt Amandan kamarissa.
Amandakin joutuu kohtaamaan hävityksen, kun pakolaiskylään on hyökätty ja se on poltettu maan tasalle. Hän joutuu myös itse saman vihan kohteeksi suojellessaan poikaa.
Amanda ei tiennyt mitä ajatella. Hän katseli kaikkea avuttomana sivusta. Ihmiset kuvittelivat omistavansa elämänsä, mutta Amanda tiesi totuuden toiseksi. Hän oli elämässään yhtä heitteillä kuin kuka hyvänsä kaukaisista maista sotaa paennut, Hän ei pystynyt vaikuttamaan siihen kivittikö joku hänen ikkunoitaan, hänen kotikaupunkinsa ei suonut hänelle turvaa.
Kirjailija käsittelee muukalaisvihaa osuvasti ja onnistuu kuvaamaan hyvin hallitsemattoman pelon, kun vainoajat ovat pojan kintereillä. Elämäntarinat ovat ankaria, jopa rujoja. Teos on mielestäni ennen kaikkea monikerroksinen puheenvuoro pienten ihmisten puolesta, niiden, jotka elävät ilman yhteiskunnan tukea hyljeksittyinä yhteisön ulkopuolella ja ovat erilaisia. Myös iäkäs vanhus Valdemar liittyy Amandan ja Janssonin elämään. Hän lähti vanhainkodista kokiessaan, ettei saa hoivaa hoitajapulan takia.
Yhteiskunnan kannalta parasta olisi, jos raihnaiset eläkeläiset lyötäisiin roskapusseihin ja kärrättäisiin kaatopaikalle. Sama se olisi, kun ei meille näemmä kumminkaan riitä minkäänlaista kunnioitusta. Vaikka tuntuuhan se surulliselta, että kun on tehnyt ikänsä töitä ja ollut kiusaamatta toisia, niin sitten paljastuu loppujen lopuksi ongelmajätteeksi.
Kirjaa hallitsi koko ajan surullinen vire, kuitenkin Sahlberg oli kuvannut ankean maailmankuvan hyvin kauniisti. Luin teoksen kahdessa illassa, mutta se olisi pitänyt lukea hitaasti sanoja maistellen ja nauttien kauniista kielestä. Lainauksia olisi voinut poimia lähes jokaiselta sivulta. Kirjailija ei missään nimessä päästä lukijaa helpolla, vaan lukija tulee asettaneeksi itsensä näiden ihmisten asemaan. Kirja ei olekaan tarina onnellisista ihmisistä, mutta toisaalta toistuvat rutiinit tuovat Amandalle turvan, eikä hän ymmärrä että omaa elämää pitäisi paeta.
Useimpien ihmisten elämä tuntui epäilemättä heistä vankilalta. He löysivät tavan takaa itsensä väärien ovien takaa, ja niin heidän oli vaikea viihtyä elämässään. Jos ihminen ei viihtynyt elämässään, hänestä tuli levoton ja hän halusi levottomuuttaan edes hetkeksi elämästään pois. Samalla ihminen halusi pois itsestään, vaikka tuskin hän sitä ymmärsi.
Amanda ei ollut matkustanut koskaan eikä pois kotoaan ja kuitenkin suojeluvaisto pakotti hänet etsimään poikaa toisesta kaupungista. Sahlbergin sanavalinnat ovat hienoja ja teksti välittää todella osuvasti sisäiset tunnot, joita Amanda kokee matkatessaan ulos tutusta.
Kun Amanda lopulta istui ensimmäisen kerran elämässään junassa, ja se nykähti liikkeelle, hänen vatsansa jäi asemalle. Hän sulki silmänsä ja tiesi sukeltavansa, vaikka ei ollut sitä koskaan aikaisemmin tehnyt. Hän sukelsi luotaamattomaan, arvaamattomaan veteen, ja kun hän avasi silmänsä, vesi oli siellä: kaupunki oli jäänyt taakse ja metsien ja peltojen vihreämutainen vesi tukki hänen silmänsä ja korvansa ja suunsa. Siellä täällä näkyviin soljuvat maalaistalot näyttivät vihreän tulvan sijoiltaan irrottamilta asumuksislta, etäisyydessä kouristui sita kuin nälkiintyneen ihmisen solisluu.
Kaupunkia kirjailija ei mainitse, mutta väistämättä tulee mieleen myös mellakat Göteborgissa, joka on kirjailijan nykyinen kotikaupunki.
Onnea Savonia-palkinnosta!
Asko Sahlberg ja Amandan maailmat palkittiin Kuopion kaupungin myöntämällä vuoden 2018 Savonia-kirjallisuuspalkinnolla. Raati luonnehti palkintoperusteluissa teosta näin:
Sahlbergin Amandan maailmat on onnistuneesti tiivistetyllä kielellä kirjoitettu ajankohtainen teos. Se on taattua Sahlbergin tavaramerkiksi noussutta kuvausta rujosta ja melkeinpä luotaantyöntävästä maailmasta, jossa kuitenkin varjojen lomassa paikoin pilkistää valoakin. Kaikki nähdään elämän kolhimin silmin.
Teos on hyvin osuva kuvaus nykyajan ristiriitoja ja rasistisia ennakkoluuloja täynnä olevasta maailmasta. Sahlbergin näkökulma on kuitenkin elämän monipuolisuutta ymmärtävä, hänestä meissä kaikissa vuorottelevat sekä hyvä että paha, niin turvapaikanhakijoissa kuin kantaväestössäkin, niin auttajissa kuin autettavissakin. Kirja näyttää mallia, miten yksittäinen pieni ihminen voi omalta osaltaan antaa tilaa suvaitsevuudelle.
Amandan maailmat on ehdolla myös Runeberg-palkinnon saajaksi. Sahlberg sai Savonia-palkinnon myös vuonna 2003 romaanistaan Höyhen. Finlandia-ehdokkaana hänen teoksensa ovat olleet kolme kertaa: Eksyneet vuonna 2001, Tammilehto 2004 ja Herodes 2013.
- Asko Sahlberg
- Amandan maailmat
- Like, 2017
- ISBN 978-952-01-1069-7
Amanda on sekä realistisesti kuvattu, todellinen mutta myös epätodellinen, jonkinlainen myyttinen hahmo. Hänen oma pieni maailmansa jossakin nimeämättömän kaupungin laidalla on vaatimattomuudestaan ja rujoudestaan huolimatta kuin paratiisi, johon paha tunkeutuu. Minulle tuli Amandasta mieleen elokuvien enkelihahmot, jotka ihmisen olomuodossa auttavat ja pyrkivät tuomaan hyvää maan päälle.
Ari, olet aivan oikeassa. Kyllä tästäkin kirjasta olisi elokuvan aiheeksi.
Kuulostaa vaikuttavalta ja ajankohtaiselta kirjalta. En ole lukenut yhtään Sahlbergin kirjaa, vaikka muistankin muutaman vuoden takaisen Irinan kuolemat -teoksen saamat kehuvat arviot. Laitoin tämän nyt varaukseen, kiitos hyvästä kirjoituksesta!
Sahlberg vakuutti ajankohtaisella tekstillään, kannattaa tutustua hänen teoksiinsa.
Minustakin kirja kuulostaa ajankohtaiselta. Tekstistä huokuu yhtä aikaa sekä surullisuus että kauneus. Varmasti vaikuttava kirja.
Kiitos osallistumisesta keskusteluun. Sahlberg on onnistuneesti saanut mukaan monta ajankohtaista asiaa, vaikka kirjassa on vain 137 sivua.
Luin jossain vaiheessa Sahlbergin Herodes-romaanin ja pidin siitä hurjasti. Jostain syystä hänen muut kirjansa ovat sitten kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta jääneet lukematta. Tämäkin kyllä kiinnostaisi.
Tämä oli minunkin ensimmäinen Sahlberg, mutta ei varmastikaan viimeinen.
Minusta Amandan maailmat oli loistavasti kirjoitettu, mutta kovin ankea teos. Lienen lukenut sen mielentilassa, jossa en onnistunut näkemään lainkaan toivoa.
Tuskin johtui pelkästään mielentilastasi. Samanlaisia tuntemuksia oli minullakin. Kirja jäi pitkäksi aikaa vaivaamaan mieltä.
Amandan maailmat on hieno kirja ja Savonian ehdottomasti ansainnut. Minusta on ollut mielenkiintoista huomata, kuinka monet lukijat ovat kokeneet kirjan maailmankuvan surulliseksi ja ankeaksi. Minulle tämä kirja oli ennen kaikkea täynnä toivoa, uskoa hyvään ja siihen, että kaikki voivat vaikuttaa. Olin palkitsemistilaisuudessa ihan yllättynyt siitä, kuinka surulliseksi kirja koettiin.
Mutta siinäpä yksi hyvän kirjallisuuden merkki, kun teos näyttäytyy monin eri tavoin ja saa lukijan ajattelemaan.
Ehkä toivottomuuden tunne tulee siitä, miten suuria vastuksia pieni, hyvää haluava ihminen kohtaa. Totta on, että kirja sai ajattelemaan. Hieno teos.
Minullekin Amandan maailmat oli ensimmäinen kosketus Sahlbergin teoksiin ja pidin siitä kovasti. Tässä kirjassa oli ainutlaatuinen tunnelma, samaan aikaan tummasävyinen ja toivorikas. Hyvin inhimillinen ja rosoinen, kaunis teos.
Samoin, aikaisemmin en ole lukenut Sahlbergia. Amandan jälkeen päätin korjata puutteen ja lukea häneltä muutakin. Tiedän, että mökin kirjahyllyssä on yksi Sahlbergin teos, vaikein muistakaan mikä. Kesään pitää odottaa ennen kuin sen hylyn ääreen pääsen.
Minulla on mielikuva, että olen joskus lukenut jonkin Sahlbergin teoksen, mutta kirjaa ei löydy Asko Sahlbergin teoksista. Muistan yhä kirjan kannen, mutta kirjailija taitaa olla joku toinen Sahlberg. Anyway, kirjoituksesi nosti kiinnostuksen Amandan maailmoja kohtaan todella korkealle eli otanpa lukuun niin pian kuin mahdollista.
Samoin kuin Pirjo, voin lämpimästi suositella Amandaa.
Olen lukenut Sahlbergilta vain yhden kirjan, historiallisen pienoisromaanin He. En innostunut siitä kovinkaan paljon, vaikka Sahlbergin kerrontatyyli jäikin positiivisena asiana mieleen. Tämä uusi olevan aiheensa puolesta tiukasti nykyajassa kiinni, ja saattaisi olla enemmän minun makuuni. Palkintoperusteluissa mainitun tiiviin ilmaisun Sahlberg kyllä taitaa jo tuon lukemani kirjan perusteella.
Suosittelen kyllä lämpimästi Amandan maailmat -teoksen lukemista.
Sahlbergiin olen ajatellut tutustua jo useamman vuoden, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Ehkä tämä Savonia-palkinto viimein innostaisi siihen? Kiinnostavan oloinen tämä teos ainakin on enkä ole hetkeen lukenut mitään teemaan liittyen. Tämän hetken mielentilaan kaunis kieli ei ehkä ole se otollisin, joten menee kuitenkin ”korvan taakse” -listalleni.
Minullekin Sahlbergin lukeminen on tähän asti jäänyt vain aikomuksensa, mutta nyt kun sain Amandan maailmojen kautta tuntumaan, en jätä tähän yhteen kirjaan. Hieno kirjailija!