Asko Sahlberg: Amandan maailmat – vuoden 2018 Savonia-palkinnon saaja

Amandan maailmat voitti tämän vuoden Savonia-palkinnon.

Asko Sahlberg on minulle uusi lukututtavuus, hänen tuotannostaan luin ensimmäiseksi teoksen Amandan maailmat. Kirja vie lukijan 85-vuotiaan Amandan yksinkertaiseen elämään. Amandan ainoa tuttava on naapuritalossa asuva Jansson, jonka kanssa Amandalla on erikoinen suhde.  Amanda on hieman henkisesti jälkeenjäänyt, mutta ilmeisen hyvässä fyysisessä kunnossa. Onhan hänellä puulämmitteinen tupansa, omenapuunsa ja perunapeltonsa, jota hän viljelee silmäteränään. Kaikki matkatkin hän kulkee jalan. Elämäntapa on sama kuin menneinä vuosikymmeninä samassa vanhassa pikkutalossa, ilman nykyajan mukavuuksia.

Elämä kulkee varsin pienellä rajatulla alueella, kunnes eräänä päivänä Amandan maailma mullistuu hänen kohdatessaan kadulla pakolaispojan. Amanda säälii kovasti nuorta poikaa, Samiria, ja hänessä herää suojeluvaisto. Hän etsii pojan, jonka kantapäillä kulkee koko ajan suunnaton pelko. Hiljainen yhteiselo vaatimattomissa olosuhteissa kestää jonkin aikaa, poika on päivät omilla teillään muiden pakolaisen parissa ja nukkuu yöt Amandan kamarissa.

Amandakin joutuu kohtaamaan hävityksen, kun pakolaiskylään on hyökätty ja se on poltettu maan tasalle. Hän joutuu myös itse saman vihan kohteeksi suojellessaan poikaa.

Amanda ei tiennyt mitä ajatella. Hän katseli kaikkea avuttomana sivusta. Ihmiset kuvittelivat omistavansa elämänsä, mutta Amanda tiesi totuuden toiseksi. Hän oli elämässään yhtä heitteillä kuin kuka hyvänsä kaukaisista maista sotaa paennut, Hän ei pystynyt vaikuttamaan siihen kivittikö joku hänen ikkunoitaan, hänen kotikaupunkinsa ei suonut hänelle  turvaa.

Kirjailija käsittelee muukalaisvihaa osuvasti ja onnistuu kuvaamaan hyvin hallitsemattoman pelon, kun vainoajat ovat pojan kintereillä. Elämäntarinat ovat ankaria, jopa rujoja. Teos on mielestäni ennen kaikkea monikerroksinen puheenvuoro pienten ihmisten puolesta, niiden, jotka elävät ilman yhteiskunnan tukea hyljeksittyinä yhteisön ulkopuolella ja ovat erilaisia. Myös iäkäs vanhus Valdemar liittyy Amandan ja Janssonin elämään. Hän lähti vanhainkodista kokiessaan, ettei saa hoivaa hoitajapulan takia.

Yhteiskunnan kannalta parasta olisi, jos raihnaiset eläkeläiset lyötäisiin roskapusseihin ja kärrättäisiin kaatopaikalle. Sama se olisi, kun ei meille näemmä kumminkaan riitä minkäänlaista kunnioitusta. Vaikka tuntuuhan se surulliselta, että kun on tehnyt ikänsä töitä ja ollut kiusaamatta toisia, niin sitten paljastuu loppujen lopuksi ongelmajätteeksi.

Kirjaa hallitsi koko ajan surullinen vire, kuitenkin Sahlberg oli kuvannut ankean maailmankuvan hyvin kauniisti. Luin teoksen kahdessa illassa, mutta se olisi pitänyt lukea hitaasti sanoja maistellen ja nauttien kauniista kielestä. Lainauksia olisi voinut poimia lähes jokaiselta sivulta. Kirjailija ei missään nimessä päästä lukijaa helpolla, vaan lukija tulee asettaneeksi itsensä näiden ihmisten asemaan. Kirja ei olekaan tarina onnellisista ihmisistä, mutta toisaalta toistuvat rutiinit tuovat Amandalle turvan, eikä hän ymmärrä että omaa elämää pitäisi paeta.

Useimpien ihmisten elämä tuntui epäilemättä heistä vankilalta. He löysivät tavan takaa itsensä väärien ovien takaa, ja niin heidän oli vaikea viihtyä elämässään. Jos ihminen ei viihtynyt elämässään, hänestä tuli levoton ja hän halusi levottomuuttaan edes hetkeksi elämästään pois. Samalla ihminen halusi pois itsestään, vaikka tuskin hän sitä ymmärsi.

Amanda ei ollut matkustanut koskaan eikä pois kotoaan ja kuitenkin suojeluvaisto pakotti hänet etsimään poikaa toisesta kaupungista. Sahlbergin sanavalinnat ovat hienoja ja teksti välittää todella osuvasti sisäiset tunnot, joita Amanda kokee matkatessaan ulos tutusta.

Kun Amanda lopulta istui ensimmäisen kerran elämässään junassa, ja se nykähti liikkeelle, hänen vatsansa jäi asemalle. Hän sulki silmänsä ja tiesi sukeltavansa, vaikka ei ollut sitä koskaan aikaisemmin tehnyt. Hän sukelsi luotaamattomaan, arvaamattomaan veteen, ja kun hän avasi silmänsä, vesi oli siellä: kaupunki oli jäänyt taakse ja metsien ja peltojen vihreämutainen  vesi tukki hänen silmänsä ja korvansa ja suunsa. Siellä täällä näkyviin soljuvat maalaistalot näyttivät vihreän tulvan sijoiltaan irrottamilta asumuksislta, etäisyydessä kouristui sita kuin nälkiintyneen ihmisen solisluu.

Kaupunkia kirjailija ei mainitse, mutta väistämättä tulee mieleen myös mellakat Göteborgissa, joka on kirjailijan nykyinen kotikaupunki.

Onnea Savonia-palkinnosta!

Asko Sahlberg ja Amandan maailmat palkittiin Kuopion kaupungin myöntämällä vuoden 2018 Savonia-kirjallisuuspalkinnolla. Raati luonnehti palkintoperusteluissa teosta näin:

Sahlbergin Amandan maailmat on onnistuneesti tiivistetyllä kielellä kirjoitettu ajankohtainen teos. Se on taattua Sahlbergin tavaramerkiksi noussutta kuvausta rujosta ja melkeinpä luotaantyöntävästä maailmasta, jossa kuitenkin varjojen lomassa paikoin pilkistää valoakin. Kaikki nähdään elämän kolhimin silmin.

Teos on hyvin osuva kuvaus nykyajan ristiriitoja ja rasistisia ennakkoluuloja täynnä olevasta maailmasta. Sahlbergin näkökulma on kuitenkin elämän monipuolisuutta ymmärtävä, hänestä meissä kaikissa vuorottelevat sekä hyvä että paha, niin turvapaikanhakijoissa kuin kantaväestössäkin, niin auttajissa kuin autettavissakin. Kirja näyttää mallia, miten yksittäinen pieni ihminen voi omalta osaltaan antaa tilaa suvaitsevuudelle.

Amandan maailmat on ehdolla myös Runeberg-palkinnon saajaksi. Sahlberg sai Savonia-palkinnon myös vuonna 2003 romaanistaan Höyhen. Finlandia-ehdokkaana hänen teoksensa ovat olleet kolme kertaa: Eksyneet vuonna 2001, Tammilehto 2004 ja Herodes 2013.

Asko Sahlberg on syntynyt vuonna 1964 ja asuu nykyisin Ruotsissa, Göteborgissa.

  • Asko Sahlberg
  • Amandan maailmat
  • Like, 2017
  • ISBN 978-952-01-1069-7
Kommentit
  1. Avatar photo Airi Vilhunen
    • Pirjo
  2. Hanna/Hannan kirjokansi
    • Pirjo
  3. Katriina
    • Pirjo
  4. Minna Vuo-Cho
    • Pirjo
  5. Tuulevi
    • Avatar photo Airi Vilhunen
  6. Amma
    • Avatar photo Airi Vilhunen
  7. Tiina / Kirjaluotsi
    • Avatar photo Airi Vilhunen
  8. Elegia
    • Avatar photo Airi Vilhunen
  9. Marika Oksa (@MarikaOksa)
    • Avatar photo Airi Vilhunen
  10. Linnea
    • Avatar photo Airi Vilhunen

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *