Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa – Keep Calm and Carry On
Olin alkukesästä katsomassa Ilmailumuseon järjestämää lentonäytöstä Helsingin Kaivopuistossa. Näytöksen kohokohta oli brittiläinen Red Arrows -taitolentoryhmä, joka kurvaili taivaalla niin upeasti, että minulla kihosi kyynel silmään ihan liikutuksesta. Niin taitavaa, niin huikeaa! Kun seuraavaksi ilmaan kiisi Eurofighter Typhoon -hävittäjä, jota britit kauppaavat Suomen ilmavoimien Hornetien korvaajaksi, todellisuus tuli selkeämmäksi. Ei näitä koneita ole tehty yleisön viihdyttämiseksi, vaan tappamaan ja tuhoamaan.
Luin Chris Cleaven Sodassa ja rakkaudessa -kirjan jo viime syksynä saadessani sen ennakkokappaleen. Se vain jäi jostain syystä silloin bloggaamatta. Näin jälkikäteen kirjoitettuna kirjan vaikuttavuus vain korostuu, sillä hävittäjien lentoa katsoessani, mieleni palasi kirjaan. Sodassa ja rakkaudessa toi sodan ja pommitukset poikkeuksellisen konkreettisesti eläviksi, havahduttaviksi kuviksi.
Kirjaa kuvataan taas sillä mystisellä termillä eli se on lukuromaani. Jos sillä tarkoitetaan sujuvaa, mutta kevyttä höttöä, niin en allekirjoita muuta kuin tuon sujuvuuden. Kirjan tarina kertoo neljän nuoren aikuisen kohtalot sodan syttymisestä vuodesta 1939 vuoteen 1942. Yläluokkainen 18-vuotias Mary haluaa tehdä jotain hyödyllistä heti kun sota on syttynyt. Hänestä tulee opettajatar sekalaiselle lapsiryhmälle Lontoossa, sillä suurin osa lapsista on lähetetty evakkoon maaseudulle. Työssään hän kohtaa Tomin, jonka ystävä Alistair lähtee sotimaan. Kuvaan liittyy myös Maryn ystävätär Hilda.
Saksalaiset aloittivat Englannin rajun pommittamisen, The Blitzin, syyskuussa 1940 ja jatkoivat toukokuuhun 1941. Lontoo oli ykköskohde ja yksistään siellä tuhoutui tai vaurioitui noin 1.000.000 rakennusta. The Blitzissä kuoli noin 40.000 siviiliä, joista puolet Lontoossa. Näitä lukuja ei kirjassa ole, mutta tässä maailmassa tapahtumat etenevät. Chris Cleave kuvaa hienosti päähenkilöiden mielentilojen kautta, kuinka intomielinen innokkuus varisee, kun sodan vaarat ja tuhot alkavat olla arkipäivää. Mikä hetki sitten oli seikkailua menettää jännittävyytensä, ihminen turtuu, kun suru tulee lähelle.
Mary on kiinnostava nuori nainen, joka uhmaa soveliaisuussäädöksiä monin tavoin. Hänen luokassaan on pieni neekeripoika Zachary, jonka kanssa Mary tulee hyvin läheiseksi. Kirjassa todellakin käytetään sanoja nekru ja neekeri ja jopa ihastellaan Zacharyn kauniinväristä kieltä.
Se erohan meissä on. Minä haluan parantaa maailmaa, sinä kohentaa kampaustasi.” Maryn kommentti Hildalle
Olen käynyt säännöllisesti Englannissa 1970-luvulta lähtien ja jo silloin yhteiskunta vaikutti monikulttuuriselta ja katukuvassa oli ihmisiä imperiumin eri kulmilta. Niinpä en ollut tullut ajatelleeksi, että 1940-luvulla ei vielä näin ollut. Mary käy minstrel-showssa, jossa Zacharyn isä esiintyy. Minstrel-show on aika käsittämätön konsepti , jossa valkoisetkin värjäävät esiintyessään ihonsa mustaksi.
Sotaa katsotaan myös rintamalta käsin, kun Alistair lähetetään saarretulle Maltalle. Cleave kuvaa taitavasti sodan arkea, kirjoittaa monen aistin kautta ja siksi minulle lukijana syntyi vahva tunne, että olen nähnyt kirjan tapahtumat. Näin Alistairin riutumassa Maltan linnoituksessa. Näin hänet kunnostamassa kirkosta pelastamaansa maalausta. Näin hänet pitämässä hillopurnukkaa, johon liittyy vahva tarina.
Hän sulki mielestään edellistä yötä koskevat ajatukset. Sen hän oli Ranskassa oppinut: ihminen pystyi jatkamaan toimintaansa aivan kelvollisesti, kunhan vain pysytteli tässä hetkessä.”
Sodassa ja rakkaudessa pohjautuu Chris Cleaven isovanhempien sotakokemuksiin. Isoisä oli Maltalla, isoäiti ajoi ambulanssia. Hän toteaa kirjan saatesanoissa, että isovanhemmat kertoivat todella vähän ja hänkin kiinnostui kysymään liian myöhään.
Cleaven kirjoittama tarina on kuitenkin yleismaailmallinen. Se tuo sodan kamaluuden yksittäisten kokemusten kautta todelliseksi, se antaa lukijalle mahdollisuuden lisätä omankokoisen palasen isompaan kokonaisuuteen.
Sodassa ja rakkaudessa on vaikuttava kirja, etenkin sen loppuratkaisut pistävät miettimään, mitä kaikkea taakkaa meidänkin isovanhempamme ja vanhempamme kantoivat ja kantavat sotakokemuksista mukanaan. Brittiläisyyden ystäville tämä kirja on ihan must!
Lue myös
- juttuni Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta
- juttuni vuoden 1963 Paavo Rintalan kohuteoksesta Sissiluutnantti, jossa on yllättäen paljon samoja tuntoja kuin Sodassa ja rakkaudessa
- lukupiirikeskustelumme Katarina Baerin kirjasta He olivat natseja
- Puolan juutalaisten kohtalosta yhden suvun kautta kertovasta Simo Muirin teoksesta Ei enää kirjeitä Puolasta
- sota-ajasta Ruotsissa Astrid Lindgrenin Sotapäiväkirjat 1939-1945
- maailmanmenestyskirja saksalaisesta ja ranskalaisesta nuoresta sodan keskellä, Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
- Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja Minna Rytisalon Lempi
- lukupiirikirjojemme huippu, Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät
- Chris Cleave
- Sodassa ja rakkaudessa
- Gummerus, 2016
- Everyone Brave Is Forgiven, suomennos Irmeli Ruuska, 2016
- ISBN 978-951-24-0342-4
Tämä täytyykin laittaa lukulistalleni. Kiitos vinkistä!
Ole hyvä Irene. Lukiessani en vielä tiennyt, kuinka vahvan muistijäljen tämä kirja jättäisikään.