Colm Tóibín: Nora Webster – naisen elämää 60-luvun Irlannissa
Naistenviikon kirjaksi irlantilaisen Colm Tóibínin keväällä suomeksi ilmestynyt Nora Webster valikoitui varsinaisesti siksi, että se on vahva naiskuvaus, leskeksi jääneen Noran uuden elämän ensiaskelien kuvaus. Mutta koska Noran käly on Margaret nimeltään, juhlistamme tällä blogitekstillä nimipäiväsankareita Markettaa, Maaritia, Reettaa, Reetaa, Maaretia ja Margareetaa.
Nora ei oikein jaksaisi enää vastaanottaa myötätuntoa ja surunvalitteluja. Aviopuoliso Maurice sairastui vakavasti ja Nora on jäänyt leskeksi. Elämän keskiössä ovat olleet sairaan tarpeet ja hautajaiset. Nora on ollut kotiäiti ja toimeentulo miehen kuoleman jälkeen on epävarmaa. Lapsista kaksi nuorinta Donal ja Conor ovat varhaismurrosikäisiä ja vielä äidin hoivissa. Tyttäret Fiona ja Aine opiskelevat Dublinissa. Colm Tóibín on sijoittanut tapahtumat omalle kotiseudulleen Enniscorthyn ja Wexfordin alueille Dublinista jonkin verran etelään. Nora joutuu luopumaan rannikolla Cushissa olevasta kesämökistä, mutta kesiä vietetään edelleen perheen kesken samoilla seuduilla.
Tällaista yksin eläminen siis on, hän ajatteli. Ei sellaista yksinäisyyttä, jota hän tähän asti oli kokenut, ei hetkiä jolloin Mauricen kuolema oli tuntunut kolarin kaltaisena shokkina koko ruumiissa, vaan ajelehtimista ihmismeressä ilman ankkuria, sitä että kaikki oli omituisen merkityksetöntä ja hämmentävää.
Perheen ytimeen voi laskea myös Mauricen naimattomat sisarukset Jimin ja Margaretin. He antavat taloudellista apua lasten koulutukseen. Donal on ollut erityisen läheinen Margaretille jo vauvasta lähtien. Nora huomaa usein Margaretin tietävän Donalin ajatuksista enemmän kuin Nora itse. Lapseton Margaret-täti viettää paljon aikaa Donalin kanssa ja tukee valokuvausharrastusta järjestämällä pimiön omaan taloonsa. Noran omat häntä nuoremmat sisaret ovat vähän etäisempiä, mutta auttavat kuitenkin tarvittaessa. Noran Josie-täti on huolehtinut poikien hoidosta Mauricen ollessa sairaalassa, ja hänen apuaan Nora itsekin välillä tarvitsee. Perhesiteet ovat tärkeämpiä kuin ystävyyssuhteet. Nora ei vaikuta kovin uskonnolliselta, mutta käy sunnuntaisin messussa. Katolisuus näkyy arkielämässä muutenkin, Sisar Thomas on vähän niin kuin suojelusenkeli ja puuttuu sopivasti asioiden kulkuun vaikeina hetkinä.
Noran ja Mauricen keskinäinen suhde näyttää olleen lämmin, mutta Nora on elänyt perhesymbiosissa, jossa vain miehet puhuvat tärkeistä asioista kuten politiikasta. Nora ei ole tottunut tekemään päätöksiä tai toteuttamaan omia mielihalujaan. Maurice oli ammatiltaan opettaja, mutta myös aktiivinen politiikassa. Fianna Fáil (republikaaninen keskusta-konservatiivi) puolueeseen kuuluu myös Mauricen Jim-veli. Margaret ja Jim viettävät viikoittain iltoja Noran talossa ja poliittiset kysymykset ovat usein esillä. Nora huomaa, että hänelläkin on asioista mielipiteitä, joita hän tosin edelleen peilaa siihen, mitä Maurice mahtaisi ajatella. Perheen tyttäret ovat isänsä jalanjäljissä. Fiona valmistuu opettajaksi ja Aine on poliittisesti aktiivinen.
Eletään aikaa, jolloin amerikkalaiset astuvat kuun pinnalle v.1969 ja Pohjois-Irlannin ongelmat alkavat kulminoitua väkivaltaisuuksiin. Irlanti oli eronnut Kansainyhteisöstä ja muuttunut tasavallaksi 1949. Pohjois-Irlanti pysyttäytyi tiiviimmässä yhteydessä Britanniaan jo vuonna v. 1922 Irlannin itsehallintoaluetta muodostettaessa. Sekä Irlannin että Pohjois-Irlannin yhteiskunnissa näkyy edelleen Brittein saarilta tulleiden paremmin toimeentulevien ja irlant ilaisten huono-osaisempien jakautuminen uskonnollisiin leireihin protestantteihin ja katolisiin. Noran talossa Pohjois-Irlannin tapahtumia seurataan televisiosta ja päivälehdistä.
Kun on elänyt IRA-pommiuutisten ja brittisotilaiden voimankäytön aikana, on kiinnostavaa huomata Noran lähipiirin yleisesti melko vaisu suhtautuminen pohjoisen tapahtumiin. Jim-setä hyväksyy kotioloissa puoluetoveri valtiovarainministeri Charles Haugheyn salaisen aseviennin Pohjois-Irlantiin. Irlannin valtio ei sitä hyväksy ja ministeri joutuu eroamaan. Aine-tytär on perheen aktivisti ja ihmettelee, miksi Irlannin armeija voi mennä Kongoon ja Kyprokselle, muttei auttamaan omia ihmisiään Derryyn (Londonderry).
Naisten elämä yleisesti näyttää hyvin samanlaiselta kuin Pohjoismaissa samoihin aikoihin. Nuoremmat naiset ovat koulutettuja ja työelämässä. Norakin on ollut töissä ennen naimisiin menoaan.
Surun kuvaus on hienovaraista. Nora on aluksi hukassa arjen päivittäisten vaatimusten edessä. Kuukausien edetessä hänestä löytyy puhtia pitää puoliaan työelämässä ja kiinnostua sellaisistakin asioista, jotka eivät olleet Mauricen juttu. Hän huomaa, että hänellä on vapaus tehdä asioita omalla tavallaan kysymättä kenenkään hyväksyntää. Musiikista ja laulamisesta tulee hänelle tärkeä, itsetuntoa vahvistava ja uuteen suuntaava asia.
Vasta kuukauden päästä, käytyään neljällä tai viidellä tunnilla, Nora tajusi, että musiikki johdatti häntä kauemmas Mauricesta, kauemmas heidän elämästään yhdessä, hänen elämästään lasten kanssa. Se ei johtunut yksinomaan siitä, että Mauricelta oli puuttunut sävelkorva kokonaan, eikä siitä, etteivät he olleet kuunnelleet musiikkia yhdessä. Se johtui laulutuntien intensiivisyydestä: hän oli yksin ja omillaan paikassa, johon Maurice ei olisi seurannut häntä koskaan, ei edes kuolemassa.
Nautin tekstin rauhallisuudesta. Noran kanssa on mukava kulkea ja kokea maailman avautuvan päättäväisesti mutta varovaisesti. Muutama kysymys jää selvittämättä. Mitä tapahtui Josien luona, mikä sai Donalin änkyttämään? Mikä odottaa Conoria? Kuka on Mauricen mainitsema vielä muu henkilö? Jään vähän odottamaan jatkoa Noran tarinalle.
Airi: Colm Tóibínin tyyli on hyvin vähäeleistä, melkein lakoonista. Brooklyn oli ensimmäinen kirjailijalta lukemani kirja, ja kesti jonkun aikaa ennen kuin viehätyin hänen tekstiinsä. Hän antaa minulle lukijana kaikki rakennusaineet, mutta saan itse luoda käsitykseni henkilöistä. Nora on mielenkiintoinen hahmo, vahva ja samalla heikko. Noran suhde omaan äitiin ja sisariinsa ei ole ollut mitenkään helppo, eikä helppo ole Norakaan. Myös omat tyttäret avautuvat asioistaan mieluummin tädeilleen kuin äidille. Nora näkee paljon, mutta ei helpolla sanallista tunteitaan tai ajatuksiaan.
Tóibínin henkilökuvaus on tarkkaa ja tarkkanäköistä, vie lukijan mukanaan Noran suvun ja tuttavien piiriin. Myös ympäristö kuvataan niin tarkasti, että melkein on valmis päivittelemään ovensuusta Noran verhovalintaa. Hieno kirja.
Tämä juttu on osa Naistenviikko-juttukimaraa ja tämän myötä onnittelemme kaikkia päivänsankareita.
Lue myös nimipäivään sopivat:
- JUTTU TUTUSTA: Maarit
- Maarit Turtiainen: Eilisen seitit
- Maarit Tyrkkö: Tyttö ja nauhuri
- Hilary Mantel on kirjoittanut kirjan Margaret Thatcheristä.
- Colm Tóibín
- Nora Webster
- Tammi, 2016
- Nora Webster, suomentanut Kaijamari Sivill, 2014
- ISBN 978-951-31-8526-8
En kokenut kirjaa niinkään ajan kuvauksena kuin yhdenlaisen ihmisen kuvauksena. Ihmisen joka ei oikein sopeudu tähän elämään 100%:sti eikä pysty luomaan omanlaistaan elämää tilalle. (Toki ajka on taustalla ja vaikuttaa toissijaisesti. )
Toibinin kirjat Master ja Magician kuvaavat kahta kirjailijaa Henry Jamesiä ja Thomas Mannia ja heidän osittaista sopeutumista tähän elämään ja yritystään luoda omanlaisensa elämä. Henry James jää menestyksestään huolimatta traagiseksi hahmoksi, Thomas Mannista tulee parempi mieli. Sääli että näitä kirjoja ei ole käännetty suomeksi.
Mann-kirja Magician perustuu Mannin perusteellisiin päiväkirjoihin. Aivan mainio naiskuvaus (äidin kuvaus) The testament of Mary sen sijaan on melkolailla kokonaan mielikuvituksen voimalla konstruoitu kuvaus Jeesuksen äidistä.
Jos englannin tai ruotsin kielen taito riittää varsinkin Magician ja The testament of Mary kannattaa lukea.
Kiitos näistä suosituksista, Jukka! Jutun kirjoittaneelta Varpulta joka tapauksessa sujuu englantikin, joten välitän ehdotuksesi hänelle. Olen pitänyt paljon niistä kahdesta Toibinin kirjasta, jotka olen lukenut, Brooklynista ja tästä Nora Websteristä. Ehkäpä tartun itseäni niskasta ja ryhdyn lukemaan englanniksi. Erityisesti nuo kirjat Henry Jamesista ja Thomas Mannista kiinnostavat.