Cristina Sandu: Valas nimeltä Goliat – rinnakkaistodellisuuksien maailmat

Herkkävaistoinen, se olisi sana jonka valitsisin, jos pitäisi vain yhdellä sanalla kuvata Christina Sandun romaania Valas nimeltä Goliat. Kirja on myös kaunistelematon kuvaus romanialaisesta arjesta ja kahden maan ja kulttuurin välissä kulkemisesta:

Ehkä se on minun kohtaloni, olla aina jumissa kahden maan välissä.

Sandun esikoisromaani on yksi Finlandia-ehdokkaista, ja erittäin ansaitusti. En yhtään ihmettelisi, jos Elisabeth Rehn sen valitsisi myös tämän vuoden voittajaksi. Enemmän ihmettelen nyt kirjan luettuani sitä, ettei se mahtunut Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon finalistien joukkoon. Valas nimeltä Goliat on monista aineksista koostuva, rakenteeltaan hallittu teos. Sen kerronta on sopivasti aukioista, ikään kuin häivähdyksiä avaimenreiästä, ja yksi kohtaus sellainen aivan kirjaimellisesti. Kirjan luettuani viipyilin sen tunnelmissa vielä pitkään.

Kirjan nykyhetkessä vietetään Suden, kirjan kertojan, suomalais-romanialaisen Alban isoisän ruumiinvalvojaisia ja hautajaisia Punaisessa kylässä, lähellä Bukarestia. Alba toimii Suomessa tulkkina, mitä työtä hän kuvaa ”kulkemiseksi kahden rinnakkaistodellisuuden välillä”. Romanialaisessa todellisuudessa isoisä on ollut myös Securitaten miliisi, ja se ei kyläläisiltä unohdu. Hänen kuiskitaan ilmiantaneen jopa oman lankonsa. Niinpä ruumiinvalvojaisiin kerääntyy oikeastaan vain suku: isoäiti Flavia, Alban suomalainen äiti Eeva ja isä Mihai, Suden ja Flavian toinen poika, Kaliforniassa asuva Costel ja tämän vaimo Ana Maria ja tytär Pikkukukka sekä Mihain ja Costelin serkku Gabriela.

Nykyhetken rinnalla kulkee tarina Punaisesta kylästä, Eminescu-kadun varrella olevista kahdesta talosta, Flavian ja Suden elämästä, Alban vaaleatukkaisen äidin ja komean isän kohtaamisesta sekä Ceausescun ajan diktatuurista. Flavian molemmat pojat muuttavat pois Romaniasta. Mihain ainoaksi vaihtoehdoksi jää muuttaa vaimon kotimaahan Suomeen, kun lahjakkaan opiskelijan tie nousee kotimaassa koko ajan pystyyn. Ulkomainen vaimo tekee hänestä epäluotettavan. Nuorempi veli Costel saa vaimonsa kanssa ”lottovoiton” eli Green Gardin Yhdysvaltoihin. Ikäväänsä Flavia lääkitsee Suomesta saamillaan ruusuilla ja Amerikan tuliaisilla.

Ikävä on Alballakin, Suomessa hän ikävöi lapsena Punaiseen kylään, nuorena aikuisena romanialaista rakastettuaan Albertia. Sivustakatsojana hän pysyy koko ajan.

Yritin jo lapsena sulautua kyläläisten joukkoon, mutta se oli kuin tunkisi itseään vääränmallisesta kolosta läpi. Heille minä olin aina se vieras, Finlandeza, ihoni niin ohutta että penkille oli laitettava viltti ennen kuin laskisin herkän takapuoleni sille, koira oli sidottava remmiin ettei se naarmuttaisi sääriäni, tupakansavu puhallettava toiseen suuntaan.

Amerikan serkku, Romaniassa syntynyt Pikkukukka on toisenlainen, äänekäs ja itsevarma. Hän puhuu vanhemmilleen englantia ja ääntää romaniaa vahvasti korostaen. Hän ottaa kaiken irti uudesta kotimaastaan, mutta samalla kantaa matkalaukullisen Romanian muistoja Kaliforniaan palatessaan. Hän, kuten vanhempansakin elävät jonkinlaisessa Romania-kuplassa.

Punaisen kylän vaiheiden kautta rakentuu myös sosialistisen Romanian tarina. Ceausescun mahtikäskyllä kylän laitaan rakennetaan tekojärvi, joka hukuttaa alleen kirkon ja hautausmaan. Kuoleman järveksi kyläläiset sitä kutsuvatkin. Diktatuurin alle on hukkua koko Romania, kun diktaattori yrittää paikata velkaantuneen maan ongelmia myymällä ulkomaille maataloustuotteilla. Kansa näkee käytännössä nälkää, mutta Suomi-pakettien ja -tuliaisten avulla Flavia, Susi ja Costel selviävät hyvin. Costel kiertää kylää esittämässä Suomesta saadulla videonauhurilla Kummisetä-elokuvaa.

Kunnes kansa saa tarpeekseen.

Bukarest 1989
Kommunistisen puolueen kokouksessa Nicolae Ceausescu nousee korokkeelle. Hänen äänensä kasvaa täyteen mittaan kun hän toteaa, että maan hallinto muuttuu silloin kun päärynät kasvavat poppelipuissa ja syklaamit koripajuissa. Kaksi päivää kokouksen jälkeen yliopistokorttelin poppelipuissa roikkuu nauhalla sidottuja päärynöitä.

En ole käynyt Romaniassa eikä maa ole minulle tuttu, mutta muutama ikoninen kuva on tiukasti painunut minunkin muistiini. Joulun 1989 uutispätkässä Ceausescu heiluttaa puheensa päätteeksi kättään kuulijajoukolle odottaen taputuksia ja hurraa-huutoja, mutta kansa alkaakin buuata. Diktaattorin epäuskoinen ilme ja valahtavat kasvot ovat unohtumattomat. Seuraavassa kuvassa onkin sitten Nicolae ja Elena Ceausescun muuriin viereen lysähtäneet, teloitetut ruumiit.

Suomalais-romanialainen Sandu kirjoittaa kustantajalta tulleen kirjan saatekirjeessä, miten hän on Bukarestin matkoillaan kirjannut ylös sukulaisten ja ystävien kertomuksia. Luomansa kertojan eli Alban avulla hän alkoi punoa yhteen ”irrallisia tapahtumia ja anekdootteja”. Taitavasti esikoiskirjailija erilaiset ainekset onkin pystynyt punomaan yhdeksi kokonaisuudeksi, vaikka kirjan alussa, kun vielä ollaan Helsingissä ja Alba toimii tulkkina romanikerjäläisille, olinkin lukijana vielä lujilla tarinan osia poimiessani.

Kirjan nimi on perua Sandun lukemasta 60-luvun romanialaisesta lehtiartikkelista, jossa kerrotaan miten balsamoitu ja jäillä täytetty valas kiersi Itä-Eurooppaa. Kirjassa Susi vie pienet poikansa katsomaan valasta.

Valas muutti kaksi asiaa Popescujen perheessä. Ensinnäkin veljekset ymmärtävät, että on olemassa toinen maailma heidän maailmansa ulkopuolella, ja sinne he aikovat päästä. Mutta koska vuonna 1964 he ovat vasta lapsia, lähtö on vain epämääräisiä kuvia heidän mielessään.
Toiseksi Susi alkaa rakentaa taloa.

Kun veljekset ovat tarpeeksi vanhoja, molemmat lähtevät. Ja talo, sekin osoittautuu läpeensä homehtuneeksi, vaikka Flavia tekeekin kaikkensa pitääkseen ulkokuoren siloiteltuna maalaamalla seinät valkoisiksi ennen kuin pojat perheineen palaavat vierailulle Romaniaan. Jonkinlaista rinnakkaistodellisuutta siis eletään myös talossa kansallisrunoilijan mukaan nimetyn kadun varrella.

Cristina Sandun äiti on suomalainen ja isä romanialainen. Kuva Marjo Tynkkynen 2016.

  • Cristina Sandu
  • Valas nimeltä Goliat
  • Otava, 2017
  • ISBN 978-951-1-30842-3
Kommentit
  1. Avatar photo Kirsi Ranin
    • Avatar photo Airi Vilhunen
      • Pii
  2. riitta k

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *