Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo – Syrjästäkatsojan tarinoita, osa 6

Kun on Syrjästäkatsojan tarinoiden mukaan lähtenyt, on aivan pakko lukea myös uudet osat!

Kiinnostuin Enni Mustosen kirjasarjasta Syrjästäkatsojan tarinoita, kun luin Kirsin jutun Turun kirjamessujen Otavan lukupiiristä, missä keskusteltiin silloin uusimmasta osasta eli Ruokarouvasta. Kirsin vinkistä innostuin näistä historiapitoisista viihdetarinoista, joissa tutustutaan Topeliuksen, Sibeliuksen ja Edelfeltin huusholleihin palvelusväen näkökulmasta.

Ruokarouvassa päähenkilö Ida Eriksson on piian ja taloudenhoitajan pestien jälkeen saanut pienen perinnön ja hankkii täysihoitolan Albergasta (Leppävaara). Entistä enemmän innostuin tästä aivan henkilökohtaisista syistä. Isovanhempani ja heidän jälkeläisensä omistivat huvilan Akseli Gallen-Kallelan ja Ville Vallgrenin naapurissa kaksikymmentäluvulta seitsemänkymmentäluvulle. Itsekin asuin lähes pari vuosikymmentä Leppävaarasta etelään Otaniemessä ja nautin ulkoilusta Villa Elfvikin lähiseuduilla isäni lapsuudenkodin tuntumassa. En voinut hypätä isovanhempieni ja isäni lähinaapurin tarinaan kesken matkan vaan totta kai aloitin alusta Paimentytön tarinasta. Jutun lopussa onkin linkit kaikkiin viiteen aiempaan Syrjästäkatsojan tarinoiden osaan.

Keväällä 2018 ilmestyneessä kuudennessa osassa Ida Heleniuksen tytär Kirsti Eriksson tavataan Pariisissa, missä hän huolehtii Elsa Schiaparellin muotisalongista. Hotel de Suede on koti monelle nuorelle uraansa rakentavalle pohjoismaiselle taiteilijalle. Kirsti ja Iivo Borissainen ovat nyt pari ja asuvatkin samassa huoneessa, vaikka naimisiin on tarkoitus mennä vasta Suomessa.

Iivosta on tullut Ville Vallgrenin koulima kuvanveistäjä ja nimikin on suomalaistettu Ilmari Aaltoseksi. Hän onnistuu saamaan töitä Monsieur Pomponin apulaisena, joka on Auguste Rodinin oppilaas.

Pomponin jääkarhu on napattu Syrjästäkatsojan tarinoiden oivallisilta Facebook-sivuilta. Lue lisää Pomponista sieltä KLIK.

Enni Mustonen on saanut tarinaan myös Charles Lindberghin ensimmäisen välilaskuttoman Atlantin ylityksen vuonna 1927. Se on niin jännittävä tapahtuma, että hänen laskeutumistaan Pariisiin lähdetään katsomaan porukalla. Siitä voit lukea lisää tästä.

Vaikka Taiteilijan vaimossa aloitetaan Pariisissa, varsinaiset tapahtumat keskittyvät Helsinkiin ja Albergaan (Leppävaara). Kirsti ja Iivo jättävät Pariisiin Mika Waltarin ja Olavi Paavolaisen, jotka yrittävät selvitä Minna Craucherin otteesta. Seurapiiritähti Craucherilla on kyseenalainen maine huijarina, joka kiristi pauloihinsa joutuneita nuoria miehiä. Minna Craucherilla oli Helsingissä Freesenkadulla itämaisesti sisustettu salonki, mutta hän kulutti aikaa myös Olavi Paavolaisen kannoilla Pariisissa. Mielenkiintoista lisätietoa Craucherista löytyy täältä. Mika Waltari näyttää kirjanneen omia tuntemuksiaan teoksiinsa Suuri illusioni ja Kuka murhasi rouva Skrofin?

Albergassa eletään 1930-luvun vaihteessa näennäisen rauhallista aikaa. Kirsti ja Iivo menevät yksinkertaisin menoin vihille Espoossa. Iivo tekee töitä Ville Vallgrenin apulaisena. Ida on tässä kuten edellisessäkin Syrjästäkatsojan tarinassa sivuhenkilö, joka huolehtii arjen sujumisesta. Kirsti ja Miili perustavat Miilin hattuliikkeen tilalle Bulevardille muotihuoneen, jossa kekseliäästi kehitetään uudenlaista pukeutumista varakkaammille helsinkiläisnaisille. Yksi heistä on Laura Kivijärvi, kulttuurivaikuttaja Erkki Kivijärven laulajatarvaimo.

Ajankohtaisia tapahtumia seurataan Suomessakin, kun Albert Edelfeltin patsas paljastetaan Ateneumin puistikossa. Vihtori Kosolaa ja Lapuan liikettä seurataan Iivon  ja Idan aviomiehen Eliaksen taksiyrityksen näkövinkkelistä. Vihtori Kosolakin oli muuten yksi Minna Craucherin miesystävistä ja Mäntsälän kapina koituikin tämän Suomen oman Mata-Harin kohtaloksi.

J.J. Tikkanen pitää puhetta Ville Vallgrenin veistämän Albert Edelfeltin patsaan paljastamistilaisuudessa Ateneumin puistikossa 1927.

Idan täysihoitolan viimeinen asukas, aiemmista kirjoista tuttu maisteri Tikkanen kohtaa höyrylaiva Kurun onnettomuuden Näsijärvellä. Henkensä menetti 138 ihmistä. Kurun uppoaminen on edelleen pahin Suomen sisävesillä tapahtunut vesiliikenneonnettomuus. (Kurun onnettomuutta käsitellään myös Kati Tervon Iltalaulajassa.)

Ida kasvattaa kymmenvuotiaita Veikkoa ja Voittoa aika yksinään, kun Eliaksen aika menee taksikeikoilla. Uutta teknologiaa hän reissuiltaan tuo ja taloon saadaan radio ja kamera. Kieltolaki oli Suomessa voimassa 1919-1932. Nykyisen Espoon alueella oli vilkasta pirtun salakuljetustoimintaa, eikä Idan ja Kirstin perhekään selviä ilman trokaamisen ikäviä seurauksia. Salakuljetuksesta voi lukea lisää täältä. Tarvo ja Otaniemi ovat artikkelin mukaan olleet keskeisiä pirtun lastauspaikkoja ja nehän ovat ihan Albergan välittömässä läheisyydessä.

Kirjan kannestakin voi päätellä, että iloinen perhetapahtuma on odotettavissa vastoinkäymisten vastapainoksi. Äitiyslomaa ei kiireinen Kirsti ehdi paljon pitää, mutta onneksi on mummo Ida, joka hoitaa ja huolehtii.

Juttu kulkee tässäkin osassa sujuvasti ja kiinnittyen mukavasti historiallisiin tapahtumiin. Arkielämän kuvaus on edelleen parasta antia. Valitettavasti tarina alkaa menettää tuoreutta ja väkinäiseltäkin alkaa tuntua. Loppuratkaisu, jossa Kirstin oikea isä selviää tulee aika töksähtäen. Virginie on unohdettu Pariisiin jo kirjan alkupäässä.

Jatkoa jää silti vähän odottamaan ollaanhan melkein toisen maailmansodan kynnyksellä. Idan kaksospojat Veikko ja Voitto joutunevat rintamalle. Mahtavatko olla mukana Leppävaaran Pyrinnön tai suojeluskunnan toiminnassa jo nuorempina niinkuin naapurissa asuneet isäni ja hänen veljensä? Miten Kirsti luo muotia pula-ajan tarvikkeista? Kestääkö nuoruudessaan kovia kokenut Itä-Karjalan pakolainen Iivo uuden sodan paineet? Ida olisi kuusikymppisenä vielä varmaan voimissaan ja aktiivinen Lotta? Tulisiko taloon evakoita niinkuin äitini ja hänen siskonsa perhe tuli isäni kodin piharakennukseen?

Kirjailija Enni Mustonen kertoi vuolaasti suositusta Sivustakatsojan tarinoita -kirjasarjastaan Otavan lukupiirissä Turun Kirjamessuilla 2016.

Onneksi ei tarvitse arvailla kovin kauaa. Kirjailijaa on haastateltu Länsi-Savo -lehteen 15.4.2018. Hän sanoo suunnitelleensa sarjasta 5-osaista, mutta

Yhtenä yönä alitajunnastani pulppusivat seuraavan viiden romaanin aiheet”, kertoo Enni Mustonen eli Kirsti Manninen.

Seuraavan kirjan nimi on Sotaleski, joten surua on tiedossa. Varmasti myös tulevaisuuden uskoa ja kovalla työllä pärjäämistä. Niihin olemme tottuneet Syrjästäkatsojan tarinoissa. Odotettavissa on myyntitilastojen kärjessä keikkuvaa luettavaa ainakin vuoteen 2022 ja ehkä myöhempäänkin, jos kirjailijan alitajunta aktivoituu taas pulppuamaan.

Viihdekirjojen sarjassa Taiteilijan vaimo pärjää kolmella ja puolen tähdellä.

Lue myös jutut Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan aiemmista teoksista:

Ja jos Syrjästäkatsojan tarinat on luettuna, voit tarttua Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoihin, jotka ovat samanhenkisiä ja luovat loistavan kuvan suomalaisten naisten historiaan.

  • Enni Mustonen
  • Taiteilijan vaimo
  • Otava, 2018
  • ISBN 9789511318699

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *