Fred Vargas: Painu tiehesi ja pysy poissa – vaihteeksi ranskalainen dekkari

Ranskan arvostetuin dekkarikirjailija Fred Vargas on koulutukseltaan arkeologi, joka on keskittynyt mm. kulkutauteihin ja keskiajan luihin. Oikealta nimeltään kirjailija on Frederique Audoin-Rouzeau. 

Juuri arkeologia tutustutti minut legendoihin. Kun tutkin ruttoa ja sen leviämistä, huomasin, millaisia tarinoita vitsauksiin liittyy. Niissä – niin kuin dekkareissakin – on kyse pelkojen hallitsemisesta. Tarinoissa paha saa palkkansa. Luulen, että kaikki taide syntyy alun perin siksi, että ihmiset saisivat nukuttua öisin”,

kertoi kirjailija Helsingin sanomien haastattelussa (HS Kulttuuri 21.7.2013).

Löysin Vargasin vuonna 2005 suomeksi ilmestyneen Painu tiehesi ja pysy poissa -dekkarin divarista, jossa käyn melkein viikoittain. Vargasin kirjoja olin lukenut pari aikaisemmin ja pidin niistä kovasti. Painu tiehesi ja pysy poissa kertoo entisestä merimiehestä Jossista, joka elvyttää isoisänsä vanhan ammatin sanomien lukijana. Lähikortteleiden asukkaat saavat vuorokauden aikana jättää viestiuurnaan erilaisia ilmoituksia, viestejä ja sanomia luettavaksi, joita Joss lukee kaksi kertaa päivässä puistossa.

Pian Joss alkaa saada outoja viestejä, lyhyitä sitaatteja vanhoista teksteistä, joita kukaan ei ymmärrä. Samaan aikaan pariisilaisten kerrostalojen oviin maalataan öiseen aikaan ikään kuin väärinpäin oleva nelonen. Salaperäinen maalaaja jättää kuitenkin aina yhden oven merkitsemättä. Komisario Adamsberg alkaa tutkia merkintöjä ja kuulee myös viesteistä. Hän havaitsee näiden välillä yhteyden jo ennen kun ensimmäinen uhri löytyy. Merkitsemättömien ovien alta on sujautettu kirjekuori, jossa huhutaan olleen kirppuja ja niissä ruttobakteereja. Pariisin valtaa suuri levottomuus. Onko musta surma tullut takaisin piilotettuna nimettömään kirjekuoreen?

Vargasin juonet etenevät verkkaan. Juoni ei ole se juttu, vaan jopa absurdit, mutta niin todelliset ja inhimilliset hahmot. Henkilöt ovat usein vähän rosoisia, kummallisia, mutta syrjäytyneilläkin on vahva ihmisarvo. Ystävyys ja yhdessä syöminen ovat usein läsnä.

Komisario Adamsberg on hieman sulkeutunut, erittäin älykäs ja kulkee intuitioidensa perässä. Kollegat ihmettelevät hänen toimintatapojansa usein mutta kunnioittavat häntä silti. Danglard on Adamsbergin oikea käsi, joka kyseenalaistaa esimiehensä toimia mutta on lojaali kollega. Tässäkin teoksessa Danglard kyseenalaistaa vahvasti, miksi kummallisia viestejä ja oviin tehtyjä merkkejä täytyy tutkia, kun mitään vakavampaa ei ole tapahtunut.

Muita tämän kirjan hahmoja ovat ilmoitusten vakituiset kuuntelijat Lizbeth, joka on jättänyt taakseen rankan nuoruuden ja väkivaltaisen miehensä ja elää piilossa työskennellen herra Decambraisin ns. huoneistohotellissa. Talossa on vuokrattavana neljä huonetta, jossa Lizbeth asuu yhdessä. Damas taas pyörittää Roll-Rider -nimistä putiikkia, jossa myydään skeittilautoja, lumilautoja ym. Baaria pitää Bert, tukeva normandialainen.

Meitä asuu täällä neljä, vanhempi Candoosler selitti. Asumme kukin omassa kerroksessamme. Yhdellä kopautuksella kutsutaan alas Pyhä Matteus, kahdella kopautuksella Pyhä Markus, kolmella Pyhä Luukas, joka muuten on läsnä säämisköineen, ja neljällä kopautuksella kutsutaan minut. Seitsämän kopautusta merkitsee sitä, että kaikkien evankelistojen on tultava heti alas. Vandoosler vilkaisi Adamsbergiin laskiessaan harjanvarren kädestään.

Vargasin dekkarit eroavat suuresti valtavirtadekkareista. Varsinkin länsinaapureiden väkivalta ja suoraviivaiset juonet ovat hyvin erilaista kun mitä Vargasin dekkarit ovat. Adamsbergin tapaukset ovat kummallisia, kirjojen hahmotkin ovat kummallisia, usein kuitenkin oman alan asiantuntijoita tai muuten vain älykkäitä ihmisiä, joilla on erilaisia omituisuuksia tai ongelmia. He ovat kuitenkin kaikki hyvin inhimillisiä, ja tämä mielestäni puuttuu skandinaavisten dekkareiden hahmoista.

Juonet eivät ole vaikeasti seurattavia ja täynnä kaikennäköisiä epärelevantteja juonenkäänteitä, vaan tarina etenee hiljalleen mutta koko ajan herkullisesti !

Fred Vargasilta on suomennettu useampia dekkareita. Viimeisimmät suomennetut ovat Normandialainen tapaus (2013), Sinisten ympyröiden mies (2013) ja Jalattomat, elottomat (2010).