Garth Greenwell: Kaikki mikä sinulle kuuluu – vuosisadan homoromaani?
Kaikki mikä sinulle kuuluu, Garth Greenwellin ylistetty esikoiskirja. ”Älyllinen ja runollinen”, siteerataan Jari Tervoa kirjan kannessa. ”Kirjallisuuden historian kaikkien aikojen 12 eroottisimman romaanin joukossa” lainataan Esquire-miestenlehteä takakannessa.
Kirja alkaa tapahtumilla Sofian Kulttuuripalatsin miestenhuoneessa. Greenwell kuvaa ympäristöä niin taitavasti, että mieleeni piirtyvät kylmät kaakelit ja kosteannuhruiset lattiat, tummat katseet ja hintaneuvottelut käymäläkoppien katveessa. Kiihko on vallannut kirjan kertojan, Bulgariaan juuri saapuneen amerikkalaisen opettajan, joka kysyy auttavalla bulgariallaan, kolko ti e, kuinka iso sinä olet. Nuori Mitko näyttää ja se on opettajan menoa.
Mies oli pitkä ja laiha mutta leveäharteinen, ja hänellä oli sotilaallisen lyhyiksi ajellut hiukset, hyvin suositut Sofiassa nuorilla miehillä, jokta haluavat ylikorostaa maskuliinisuuttaan ja näyttää jotenkin rikollisilta.”
Kaikki mikä sinulle kuuluu tuntuu tutulta, aivan kuin olisin kuullut tai lukenut tarinan ennenkin. Tavallaan olenkin, sillä tunnistan opettajan, joka on saapunut vieraaseen kulttuuriin ja viehättyy paikalliseen, kauniiseen, nuoreen ihmiseen. Hän on ollut esimerkiksi kollegani Latviassa, expat-yhteisön jäsen Vienamissa ja vaikkapa lapsieni koulun opettaja Thaimaassa. Jotkut näistä suhteista ovat olleet kestävää laatua, mutta paljon on tapauksia, joissa expat-osapuoli on korviaan myöten rakastunut ja paikallinen näkee expatissä vain pankkiautomaatin. Tai sitten pelissä on vain seksi ja sen hinta, sillä ei ole väliä, onko kyseessä hetero- tai kirjan tavoin homosuhde.
Tuttuja ovat myös kaiut aiemmista sukupolvista. Isien pahat teot arpeuttavat lapset, lastenlapset ja vieläpä lapsenlapsenlapset. Väkivaltaa, hylkäämistä, latistamista, pettämistä, pettymystä. Kirjan opettaja pohtii sukunsa tarinaa, omaa nuoruuttaan ja ennen kaikkea omia valintojaan. Ja kun hän on päättänyt, että ei lankea enää, niin Mitko ilmaantuu taas.
Jos tarina ei yllätäkään, niin kirja on silti helmi. Garth Greenwell on Harvardin kasvatti ja valmistunut samasta kirjoittajakoulusta kuin John Irving, kyllä hän osaa kirjoittaa. Kokonaisuus on tavattoman hallittu ja tasapainoinen. Lauseet ovat kauniita sekä englanniksi (kuuntelin osan Garthin itsensä lukemana Storytelistä) että Juhani Lindholmin suomennoksessa. Teksti soljuu, kuvailee tunnetiloja ja ympäristöä vaikuttavasti. Ihan kuin olisin käynyt Bulgariassa. Tuntuu, että olen ollut kärpäsenä katossa opettajan asunnossa, niin olohuoneen sohvalla kuin makuuhuoneen puolellakin. Mitkon näen myös, hänen luisevaksi käyvän hahmonsa, läpitunkevan katseensa ja lohjenneen etuhampaansa. Hänen avoimuutensa ja salaperäisyytensä.
Harvoin olen nukkunut niin sikeästi ja melkein keskeytyksettä; olin hänen sylissään kuin lapsi tai rakastettu – tai oikeammin kai niin kuin vanki tai saalis.”
Kaikki mikä sinulle kuuluu jakaantuu kolmeen osaan: Mitko, Hauta ja Vitsaus. Kertoja/Opettaja kohtaa Mitkon ja kirjan jännite kantaa heidän suhteensa ympärillä. Matkan varrella kertoja pudottelee täydentäviä palasia, aivan kuin selittäisi omaa himoaan ja suhteen seurauksia. Rakenne toimii loistavasti. Kaikkea ei kerrota, mutta juuri sopivasti, jotta voin itse täydentää sitä. Toisaalta kaikki on niin hiottua, että kaipaan hieman särmää, sellaista Kissani Jugoslaviaa. Mainostettu homoeroottisuus on tyylikästä, mutta vaikeaa minun on sitä arvioida. Eroottisuus ei ole se, mistä tämä kirja jää mieleeni. Yhtyisin ennemmin Tervon adjektiiveihin, älykäs ja runollinen.
Plussaa annan vielä tekstin välissä oleville bulgarian kielen lauseille. Ne ovat kiinnostavia ja kuvaavat vieraaseen maahan muuton yhtä puolta, kun vähitellen alkaa saada tuntumaa kieleen. Iso miinus sen sijaan kirjan nimestä. Kuinka monta näitä kirjoja pitää olla, jotka alkavat sanalla kaikki! Kaikki mikä sinulle kuuluu, Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu, Kaikki se mitä en muista, Kaikki se valo jota emme näe.
Mutta onko tämä vuosisadan homoromaani kuten mainosteksteissä ehdotetaan? Kirja on ollut ehdolla monen palkinnon saajaksi ja tuoreimpana se valittiin voittajaksi The British Book Award for Debut of The Year -sarjassa. Minustakin Kaikki se mikä sinulle kuuluu on erinomainen kirja ja suosittelen sitä lämpimästi. Se muistuttaa Mario Vargas Llosan Tuhma tyttö – tai John Irvingin Minä olen monta –teoksia eli vaikuttavassa sarjassa painitaan, mutta ehkä tässä ei vielä ole kyse vuosisadan parhaasta, mutta ehkä vuosikymmenen. Kukin arvottakoon oman lukukokemuksensa mukaan!
Lisäykset:
Lisäys: Garth Greenwell tavattu 11.5.2017 kustantajan tilaisuudessa. Ihan valtavan symppis kaveri! Hän toivoi, että kirjalla olisi ”universal value” eli että se nousisi ilmeistä teemaansa laajemmaksi ja syvemmäksi tarinaksi. Sen se tottavie tekee! Puhuimme myös siitä, kuinka expat-elämä voi paljastaa ulkopuolisuuden tunteen, joka saattaa olla totta myös kotikonnuilla. So true.
Garth keskusteli Helsinki Litissä Jari Tervon kanssa. Vaikka olin jo kuullut Garthia kustantajan tilaisuudessa ja jutellut hänen kanssaan (ja ottanut selfien!) sekä Louisvillestä, tupakanviljelystä sekä ulkomailla asumisesta, niin kirjan anti syveni entisestään Jari Tervon hienojen kysymysten ansiosta.
Garth oli mitä sympaattisin tyyppi! Onneksi olin kirjoittanut yllä olevan arvioni kirjasta ennen hänen kohtaamistaan, niin se perustuu kirjaan eikä kirjailijan charmiin!
Keskustelu oli minulle Helsinki Litin huippuhetki! Ja mikä hienointa, se on tallennettu Yle Areenaan, joten suosittelen lämpimästi nauttimaan siitä tästä linkistä.
Helsinki Lit 13.5.2017 Garth Greenwell ja Jari Tervo
Lisää homorakkaudesta kertovia kirjoja löytyy Pride-jutustamme KLIK
- Garth Greenwell
- Kaikki mikä sinulle kuuluu
- Nemo, 2017
- What Belongs to You, 2016
- ISBN 9789522403483
Tietoa kirjoittajasta
Kääntäjä Juhani Lindholm kertoi tästä ja töistään Litin etkoilla Nide-kirjakaupassa keskiviikkoiltana. Kiehtovaa!
”Hyvää kirjaa on aina mukava kääntää.” Lindholm piti tekstiä ”suhteellisen tenhoavana käännettävänä”, mikä saattoi olla syynä siihen, että käännös valmistui kireästä aikataulusta huolimatta etuajassa.
”Vuosisadan homoromaani” kuulostaa jotenkin kummalliselta termiltä, vertaa ”vuosisadan heteroromaani”. Mietin, että jos teos on kaikkiaan älykäs ja runollinen, määritteleekö sen silti se, onko erotiikka homo- vai heterosellaista.
Samaa mieltä näistä nimistä, jotka alkavat sanalla ”Kaikki”; eiköhän ne ole nyt käytetty.
Garth itse puhui siitä, kuinka toivoisi, että tarinalla on yleisempi taso. Toisaalta päähenkilön kuva itsestään liittyy vahvasti siihen, että hänen syntysijoillaan Kentackyssä homous nähdään joko likaisena (erityisesti vielä pedofiliaa sisältävänä) tai aidsina ja nämä haamut tietenkin vaikuttavat. Mitko on seksityöläinen ja Gart nimenomaan sanoi, että ei halunnut romantisoida sitä, kirjoittaa uutta Pretty Womania.
Vuosisadan homoromaani on suora lainaus, minustakin se on outo määritelmä, mutta ilmeisesti markkinoinnillisesti tehokas. Pelkkä hieno romaani kahden ihmisen suhteesta tai loistava esikoinen – kasvutarina eivät erota riittävästi. Suosittelen lämpimästi ihan kaikille.
Kuuntelin/katselin juuri Helsinki Lit -haastattelun ja kirja meni lukulistalleni heti.
Yes!!!
Nämä kirjojen nimet tosiaan, samaan trendiin liittäisin myös tuon Joka hetki olemme yhä elossa…
Jonkin verran tyylikkäämpi kuin se Traktorien historian ukrainaksi aloittama trendi jossa ilmestyi lukuisia kirjoja joiden nimet viittasivat keinotekoisen tylsiin tietokirjoihin mutta toisaalta näissä nimet ovat niin samanlaisia että menevät kyllä sekaisin.
Aivan. Jotain kertoo se, että joutuu blogatessakin tarkistamaan kirjasta monta kertaa, mikä kirjan nimi olikaan. Parhaita nimiä ovat mielestäni luhyet ja napakat kuten Vegetaristi, Peltirumpu, Lopotti ja Oneiron. Toki nimessä voi olla parikin sanaa kuten Aamiainen Tiffanylla, Kissani Jugoslavia tai Tuntematon sotilas.
Kirjojen nimeäminen on kyllä oma taiteenlajinsa, ja näitä teoksia, joissa on sana ”Kaikki” on todella paljon. Toivoisin suomennosten nimet valitsevilta tahoilta vähän enemmän mielikuvitusta, sillä jos teos nimensä takia hukkuu massaan on tehty rikos sisällöllisesti tasokkaalle teokselle. Olisikin kiinnostavaa päästä kuulemaan joskus nimien taustoja; mitä muita ehdokkaita oli ja miten päädyttiin juuri tähän valittuun.
Tämä kirja on noussut viimeaikoina esiin monissa blogeissa, vähän niin kuin Stoner ja Helmi ja moni muu ilmestymisensä jälkeen. Teoksen aihe kiinnostaa, mutta ei varmaan riittävästi, että aivan heti olisin kirjan lukemassa. Miksi tosiaan pitää mainostaa ”vuosisadan homoromaanina”? Ihastuin tämän kevään aikana Becky Albertallin nuortenkirjaan Minä, Simon, Homo Sapiens, joka kertoo lukiolaispojan kaapista tulemisesta – blogissani harvinainen teos, sillä sai täydet viisi tähteä, mitä vain yhdeksän kirjaa aikaisemmin on saanut. Se ei tarvinnut vastaavaa mainostusta ja hyvä niin.
Greenwell oli niin ihana HelsinkiLitissä! Pidin kyllä kirjasta, mutta jotenkin sen arvo vielä kasvoi Greenwellin tapaamisen jälkeen. Harmi, että kirjoitin oman juttuni ennen Litiä. Pitäisi varmaan tehdä samantyylinen lisäys ja julistaa ikuista rakkautta :)
Olin myös viime viikolla kuuntelemassa kirjan suomentajaa Juhani Lindholmia. Nyt harmittaa, etten tajunnut kysyä kirjan nimestä. Minuakin meinaan häiritsi se. Eihän alkuperäisessä ole tuota kaikki-sanaa ja Greenwell itse sanoi että pitää nimestä (What belongs to you) koska sen voi ymmärtää sekä toteamuksena että kysymyksenä. Tuo KAIKKI pilaa koko idean. Lindholm sanoi, että käännös tuli pikatilauksena, hänellä oli aikaa vain 1,5 kuukautta.
Ihan samaa mieltä! Myönnän, että minulla kirjailijan tapaaminen vaikuttaa usein kirja-arviooni ja siksi olin onnellinen, että pidin kirjasta jo ennen Garthin tapaamista. Kirjailijan tapaaminen tuo aina enemmän sävyjä kirjaan ja näin ollen syventää lukukokemusta. Onneksi tavoitteena ei olekaan olla ammattimainen kirja-arvostelija, vaan bloggari, joka jakaa lukukokemuksia täysin oman kokemus- ja mieltymyspiirinsä pohjalta!
Olen samaa mieltä nimestä, myös alkuperäisestä. Epäilen, että puolen tunnin päästä en enää muista sitä. Jostakin syystä muutenkaan tämä ei oikein sytytä niin paljon, että kiinnostuisin lukemaan. Mutta toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä!
Kirjan nimestä olisi varmaan voinut jättää ”kaikki” pois niin se olisi ollut uskollisempi alkuperäiselle nimelle. Minuakin jo hieman kyllästyttää nämä ”kaikki sitä ja tätä” -nimet, joita täällä enkunkielisessä maassa on varmaan yhtä paljon kuin kliseisiä muistelmateosten nimiä.
Tästä kirjasta en noin muuten osaa mitään sanoa: en ole lukenut mutta en ole voinut välttyä kuulemasta siitä. Kirja ei ole herättänyt minussa tähän mennessä niin suurta kiinnostusta, että olisin nostanut sen mentaaliselle lukulistalleni. Viittaukset John Irvingiin eivät ainakaan kohdallani toimi (Irvingin romaanit eivät ole ns. mun juttu).
Tämä meni minunkin lukulistalleni sen jälkeen, kun katsoin Helsinki Lit -haastattelun Areenasta! Kirjailija vaikutti tosi symppikseltä ja sen verran taitavalta puhujalta, että helppo kuvitella miehen osaavan myös kirjoittaa kauniisti. Ja Tervo oli hyvä haastattelija!
Hienoa! Olen iloinen jos osaltani olen innostanut sinua löytämään tämän kirjan.
Myös minä olin erittäin positiivisesti yllättynyt Jari Tervon haastattelutaidoista. Hänen kysymyksensä olivat brilliantteja, eikä hän tuonut itseään mitenkään esille. Aina tietysti toivoo, että se olisi ollut vieläkin enemmän keskustelu, mutta ihan hyvin Jari Garthin lausuntoihin tarttui. Todella mielenkiintoista olisi ollut olla kuuntelemassa, mitä lavalta poistumisen jälkeen tai mahdollisella illallisella keskusteltiin. Kun ei enää tarvinnut jännittää ison yleisön edessä enkuksi puhumista.
Mielenkiintoista.
Harmittaa, kun en taaskaan yhtään ehtinyt keskittymään Helsinki Litiin millään tasolla. Ehkä ensi vuonna. Jos vaikka olisin tämän ehtinyt lukemaan siihen mennessä.
Minä en innostunut tästä teoksesta kannen ja sen tekstien myötä lainkaan, mutta otin kirjan lukuun Helsinki Litin jälkeen ja kyllä se kannatti. Teksti on hiottua kuten sanot, ehkä liiankin, mutta toisaalta samalla soljuvuudessaan helppolukuista. Pidin myös siitä, että asiat pidettiin tietyllä tavalla yksinkertaisina, jollain tavalla jalat maassa.
Vuosisadan parhaan tittelistä en osaa kyllä minäkään sanoa kun en ylipäänsä tiedä kuinka monta kriteereihin kuuluvaa teosta olen ylipäätänsä lukenut. Kiinnostava kirja rakkaudesta, haluista ja sortumisesta, kuitenkin.
Mielenkiintoinen huomio, että niin moni kirja alkaa nyt sanalla kaikki!
Ylikehuttu ja mainostettu kirja saattaa joko kerätä runsaasti lukijoita puoleensa tai sitten karkottaa heidät kauas. Tarkoitus on varmaan vain saada paljon huomiota käyttämällä ylikorostettuja sanoja. Vain kirjan lukemalla kukin voi päätellä, pitääkö ´vuosisadan homoromaani´ titteli paikkaansa.