George Orwell: Vuonna 1984 puhuttaa myös vuonna 2015
Olimme päättäneet Kirsin Book Clubissa toukokuussa lukea jonkun menneiden vuosikymmenten klassikon ja emäntänämme toiminut Raila valitsi meille George Orwellin scifi-teoksen Vuonna 1984.
Muutamat meistä olivat kirjan koulussa lukeneet, mutta useimmille 1984 oli tuttu vain nimenä ja Isoveli valvoo -käsitteenä. Minulle kirjan symboliksi oli noussut Applen legendaarinen huippumainos teemalla 1984.
Luin 1984 opiskellessani Uppsalassa osana englantilaista kirjallisuutta. Ajattelin silloin, että kirjan maailma olisi mahdollista, mutta koin voimakkaasti, että oltiin menossa ennemminkin poispäin kuvatusta dystopiasta kuin sitä kohden. Elämä näytti hyvältä ja avoimelta palmelaisessa yhteiskunnassa. Ikä ja aika antavat perspektiiviä ja tunne on, että nämä uhkakuvat ovat sittenkin lähempänä tänä päivänä.
Jos ei olisi Book Clubia, niin moni olisi jättänyt 1984:n lukemisen kesken, vaikka kuinka sivistävää tunnetun teoksen lukeminen olisikin. Lukeminen koettiin ahdistavana, tuskaisena, mutta toisaalta mielenkiintoisena. Suuri kunnioitus kirposikin George Orwellin kyvylle kuvitella dystopia, jonka aineksia on tänä päivänä olemassa paljon enemmän kuin kirjan kirjoittamisvuonna 1948.
Orwell onnistuu siinä, mihin moni dystopisti kompastuu, uskottavuudessa. Kenties koska keskittyy ihmiseen ja antaa teknisten yksityiskohtien vain kehystää oleellista, niitä liikaa painottamatta.
Vuonna 1984 kuvaa tilannetta Oseaniassa, joka on jatkuvassa sodassa vuorotellen Euraasiaa tai Itäaasiaa vastaan. Oseanian pääkaupunki on Lontoo, josta vaikuttaa kadonneen kaikki värit ja maut, jäljellä on vain pommituksissa vaurioituneet talot, onnettomasti toimiva infrastruktuuri ja ellottava kaalin, kuonan ja huonolaatuisen ginin haju.
Pitkään aikaan en ole lukenut mitään näin hitaasti. Ahdisti ihan valtavasti. Lukukokemus ei ollut positiivinen, sillä haluan lukea jotain mieltäylentävää. Mielestäni tarina polki paikallaan, toisti koko ajan samoja asioita. Kamalaa, brutaalia, hirveää, mutta nyt tuli luettua. Ei noussut suosikkikirjaksi!
Kansalaiset ovat jaettu kolmeen kastiin: puolueen sisäpiiriin, puolueen ulkopiiriin ja proletariaattiin, johon kuului suuri enemmistö kansasta. Kirjan päähenkilö Winston Smith kuuluu ulkopiiriin, hän työskentelee Totuusministeriössä, jossa hän oikoo työkseen historiankirjoitusta puolueen sisäpiirin viimeisimpien ajatusten mukaiseksi. Epäsuositut ihmiset katovat maailmasta ja dokumenteista – syyksi riittää todellinen tai keksitty ajatusrikos. Valtaapitävät määrittävät kaiken sallitun ajattelun ja kontrolloivat sitä esimerkiksi kehittämällä kieltä niin yksinkertaiseksi, ettei enää löydy edes sanoja ilmaista poikkeavia ajatuksia. Vuorotellen kerrotaan oikeista tai keksityistä sodista ja taisteluvoitoista kahta muuta maailmanmahtia vastaan. Talousuutiset manipuloidaan samanlailla: tavoitteet lasketaan jälkikäteen, jotta voidaan uutisoida, että ne ylitettiin. Winston epäilee, mutta ei tiedä, mitkä uutiset ovat totta, mitkä keksittyjä.
Minulle tämä oli aistillisesti vastenmielinen lukukokemus. Ympäristön ankeus tulvi sivuilta niin, että kuvottavat hajut jäivät nenään, harmaan liemen maku tuntui suussa ja luteet alkoivat syyhyttää paidan alla. Tehokasta, mutta karmeaa.
Isoveli valvoo kaikkea paitsi proleja, sillä he ovat mitäänsanomattomia, pelien ja oluen turruttamia ihmisiä, jotka eivät enää osaa nousta kapinaan. Isoveljen kuvia on kaikkialla. Kaikissa tiloissa, joissa ulkopiiriläiset työskentelevät ja asuvat on teleruutuja, joiden kautta viestitetään, ohjataan ja valvotaan kansalaisten tekemisiä. Winston jaksaa vielä kyseenalaistaa, mutta tietenkin vain ajatuksissaan, ja tämä pohdinta ajaa hänet kirjoittamaan päiväkirjaa kotinsa pienessä alko-ovisyvennyksessä, jonne teleruudun valvova silmä ei ulotu. Hän tietää, että päiväkirjan kirjoittaminen on ankara rikos, mutta jatkaa silti.
Hidasta lukemista oli minullakin, mutta yritin olla selkärankainen ja sinnitellä loppuun. Mietin, että eihän koko maailma voi mennä yhden kirjan mallin mukaisesti. Samanaikaisesti olin katsomassa Turussa Breaking the Waves -näytelmää, jossa uskonto säätelee yhteisön elämää. Sitähän näkee meilläkin eli Isoveljen ei tarvitse välttämättä edustaa puoluetta, vaan uskonto käy keinoksi manipuloida ihan yhtä hyvin.
Winston etsii mielessään liittolaisia, aprikoi historian hahmoista, olivatko he oikeasti kapinallisia vai onko kaikki keksittyä. Eräänä päivänä arki muuttuu, kun nuori nainen sujauttaa hänelle rakkaudentunnustuksen lapulla. Tämä on rakkaudettomassa yhteiskunnassa aivan tavatonta. He antautuvat kielletylle polulle, tapaavat salaa ja jäävät tietenkin kiinni. Seuraa looginen askel eli he joutuvat kumpainenkin tahoillaan julmasti kidutetuksi. Loppuratkaisu tulee hieman töksähtäen ja herättää lukijassa paljon kysymyksiä.
Oli todella vaikea edetä kirjan kanssa, en oikein jaksaisi synkkää ja ahdistavaa. Niinpä ryhdyin oikein etsimään yhtäläisyyksiä meidän maailmamme kanssa. Oli Välimeren alueen pakolaiset ja taistelut Afrikan herruudesta. Yhteiskunnan vihollinen oli pilapiirtäjä. Teleruudut on käytössä vanhustenhoidossa jne.
Tarina synnytti Kirsin Book Clubissa paljon keskustelua. Pohdimme muun muassa sitä, onko Vuonna 1984 hidastanut vai edistänyt totalitaaristen yhteisöjen syntyä. Tämän jutun lainaukset ovatkin suoraan keskustelustamme.
Lukijan on pakotettava itsensä pitämään pää kylmänä ja mieli analyyttisena, sen verran rankkaa kyytiä Orwell tarjoaa. Toisaalta viileä tarkastelu luonnistuu, sillä tapahtumat vertautuvat oman aikamme totalitarismeihin, osin jopa demokratioiksi kutsuttuihin valtioihin.
Kirja ilmestyi heti tuoreeltaan vuonna 1950 Oiva Talvitien suomentamana. Siitä versiosta oli sensuroitu joitain pätkiä, jotka viittasivat liian selkeästi Neuvostoliittoon. Vuoden 1999 Raija Mattilan käännöksessä nämä osuudet on palautettu. Me olimme lukeneet molempia käännöksiä, sillä kirjamme olivat kotoisin kirjastosta tai antikvariaateista.
Uusi, Raija Mattilan käännös on tuoreuttanut Orwellin klassikon myös kielellisesti. Kirjan sanoma tuntuu aina ajankohtaiselta: ihmisyys kaikessa hyvyydessään ja sen raadollisuuden ristiriitainen ja monitahoinen kudelma, tutkielma vallasta ja tiedonvälityksen voimasta.
Georg Orwellin elämäntilanne selittänee paljonkin kirjan karmeutta. Hän oli sodat kokenut mies, jonka yksityiselämässäkin oli varjoja. Juuri kun hän oli adoptoinut vaimonsa kanssa pojan, vaimo kuoli nukutukseen. Orwell jäi yksinhuoltajaksi, muutti kaukaiselle Skotlannin Jura-saarelle ja hälytti sisarensa kodinhoitajaksi. Orwell kirjoitti vimmaisesti, sillä hänellä oli todettu siihen aikaan parantumaton tauti eli tuberkuloosi. Vielä sairasvuoteellaan hän meni uusiin naimisiin. George Orwell kuoli vuonna 1950, vain vuotta 1984 julkaisua myöhemmin.
Jäi kesken, kun ahdistuin niin paljon. Olemme lukeneet monta kirjaa Book Clubissa, joilla oli yhteyksiä 1984:ään, esimerkiksi toinen dystopia eli Siilo, Jokapäiväinen elämämme, joka kertoi mm. Stalinin ajan Neuvostoliitosta, ja Barbara Demickin Suljettu maa, joka avasi meille havahduttavasti tämän päivän orwellimaista todellisuutta eli Pohjois-Koreaa.
Vaikka bookclubilaisten lukukokemukset eivät nousseetkaan positiivisen puolelle, niin olimme yhtä mieltä, että oli hyvä lukea Vuonna 1984 ja äänestyksessä neljä peukkua nousi ylös, kaksi semiä ja vain yksi alas.
Suosittelemme erityisesti lukupiireille, jotta voi keskustella etenkin kirjan kytköksistä nykypäivään. ”Tietämättömyys on voimaa” – ja samalla mietin, onko totta, että joku Big Brother voi tarkkailla minua tietämättäni tuosta kännykän, padin tai läppärin kamerasta…
- George Orwell
- Vuonna 1984
- WSOY, 1950
- Nineteen Eighty-Four, 1949
- ISBN 9789510404478
Joo, yritin lukea tän joskus nuorena, -70 – -80-luvulla, mutta toi maailma tuntui niin mahdottoman utopistiselta, että jätin heti kesken.
Nyt 57-vuotiaana, vuoden 2016 lopussa, aloin uudelleen lukea ja hyvänen aika! Täähän on suoraan nykysuomesta; köyhät kyykkyyn, ajatusrikollisuus, eli ”vääriä” mielipiteitä ei suvaita ja jopa uuskieli on käytössä. Isoveli pitää median kurissa yms.
Juuri Näin. Nykypäivää.
Orwellin 1984 on valitettavan tärkeä kirja tänä päivänä. Yhtymäkohtia tarinaan voi nähdä eri puolilla maailmaa. Eipä ihme, että Trumpin valtaannousun aikoihin Orwellin painokset olivat loppu Amazonista, kun kaikki halusivat tietää, mitä Alternative Facts tarkoittaa…
Joo tulee mieleen, ettei tätä varmaan tarkoitettu oppikirjaksi… Ahdistava, mutta todella tärkeä lukea.
Luulisi, että Orwell kirjoitti varoitukseksi, mutta oli valitettavan kaukonäköinen. Todellakin tärkeä kirja näinä fake newsien aikana.
Oli todella lohdullista lukea nämä teidän kokemuksenne kirjasta, sillä sain vähän aikaa sitten myös itse tämän luetuksi ja omat kokemukseni ovat aivan vastaavia. Ahdisti kauheasti ja välillä lukeminen oli pitkäänkin tauolla. Yhtäläisyydet nykymaailmaan olivat pelottavia. Tämä on kuitenkin tärkeä kirja ja hyvä tosiaan varmaan lukea erityisesti ryhmässä, jotta voi porukalla käydä kokemuksia läpi. Itselläni tämä herätti paljon pohdittavaa ja kysymyksiä ja olenkin kaivannut muiden kommentteja teoksesta. Kiitos siis kun tässä jaoitte omat kokemuksenne.
Kiitos kommentistasi Jaana!
Ihan karmeaa ajatella, että tästä on tullut entistä mahdollisempi maailma. Uskomaton suoritus Orwellilta, ja käsittämätöntä meiltä, että emme tunnista niitä askelia, jotka ovat tähän suuntaan. Fake news jne.