Han Kang: Vegetaristi – eteläkorealainen kaleidoskooppi ihmismieleen

Olinpa taas iloinen, että luin Han Kangin Vegetaristin yhdessä lukupiirin kanssa! Vegetaristi herätti monia ajatuksia ja tulkinnan mahdollisuuksia, joten viimeisen sivun käännettyäni olin melko hämilläni. Mistä kirja oikein kertoo? Kun kysyin sitä yrityslukupiirimme alkajaisiksi, sain seuraavia vastauksia:

• Mielisairaudesta.
• Naisen oikeudesta omaan kehoonsa.
• Käytöksestä, joka poikkeaa yhdenmukaisista normeista.
• Hirveistä ihmisistä.
• Buddhalaisuudesta.
• Ihmisen suhteesta luontoon.
• Unenomaisesta pelosta sairastua.
• Elämän kiertokulusta.
• Ulkopuolisuudesta.
• Korealaisesta keilaradasta.

Näihin vaihtoehtoihin pitänee lisätä vielä poliittinen aspekti, mikä ei ihan helposti Etelä-Korean tapahtumia heikosti seuraavalle lukijalle välity. Kansainvälisissä Han Kangin haastatteluissa on nostettu Etelä-Korean puutteellinen demokratia ja Gwangjun kansannousu, mikä on mainittu tekstissäkin.

Me olimme halunneet lukea aasialaisen kirjan ja ennakko-odotukset Vegetaristia kohtaan olivatkin enemmän korealaisen kulttuurin kuvauksessa. Tiesin, että kirjassa vaimo lopettaa lihansyönnin ja siitä syntyy perheessä ongelmia. Oletin, että luvassa olisi hauskahkoja hetkiä eri kasvisruokien parissa, kun vaimo kokkaa kimchin ja bibimbapin seuraksi jotain lihaisan bulgogin korviketta. Ei sinne päinkään!

Vegetaristi koostuu kolmesta osasta, jotka ovat alunperin ilmestyneet 2004-2005 erillisinä teksteinä korealaisessa kirjallisuuslehdessä ja vuonna 2007 koottu yhdeksi teokseksi.  Kaikki kolme osaa – Vegetaristi, Mongoliläiskä ja Liekehtiviä puita – kertovat Yeong-hye -nimisestä nuorehkosta naisesta, mutta toisten silmin.

Ensinmäisessä osassa, Vegetaristissa, tarinaa kertoo Yeong-hyen aviomies, joka oli halunnut naida järkiliittoon mahdollisimman arkipäiväisen naisen. Viisi vuotta menikin suunnitelman mukaan, sillä kunnon työssäkäyvän korealaisen aviovaimon tapaan Yeong-hye hoiti kodin, valmisti ateriat, silitti miehelleen joka päiväksi valkoisen paidan ja suostui tyydyttämään miehensä seksuaaliset tarpeet.

Hän ei esittänyt minulle juuri koskaan vaatimuksia eikä ottanut asiakseen nostaa meteliä, palasinpa kotiin miten myöhään tahansa. Hänelle ei tullut mieleenkään ehdottaa edes silloin kun meillä oli vapaata samaan aikaan, että menisimme yhdessä ulos.”  (Yeong-hyen mies kertoo)

Ainoa tavallisuudesta poikkeava piirre vaimossa oli se, että hän ei suostunut käyttämään rintaliivejä. Kunnes.

Eräänä yönä Yeong-hye näkee karmaisevan unen, jonka jälkeen hän ei enää halua syödä lihaa. Lukijana ajattelee ensin, että mikäs siinä, tofua lautaselle vaan, mutta unessa ollaan syvemmissä vesissä, vertauskuvien uumenissa. Yeong-hye laihtuu ja heiveröityy, mies, suku ja ympäristö yrittävät patistaa häntä syömään lihaa. Kaikkia huolettaa, miltä tämä näyttää ulospäin, kukaan ei halua koskettaa juurisyitä. Miksi Yeong-hye näkee verisiä unia? Lopulta perheaterialla isä hakee ratkaisua, josta ei hyvää seuraa.

Kukaan ei voi auttaa minua. Kukaan ei voi pelastaa minua. Kukaan ei voi saada minua hengittämään.” (Yeong-hyen ajatuksia)

Toisen osan, Mongoliläiskän, kertojana on taiteilija, Yeong-hyen siskon In-hyen mies. Hänen luovuutensa on ollut pitkällä kuivalla kaudella. Eräänä iltana In-hye kertoo miehelleen, että Yeong-hyellä on poikkeuksellisesti vielä aikuisenakin sinertävä mongoliläiskä pakarassaan. Siitäkös taiteilijan mielikuvitus alkaa rakentaa seuraavaa teostaan. Kertomus on suoraa jatkoa ensimmäiselle osalle, mutta aivan eri viritteinen. Nyt ollaan värikylläisessä kukkameressä, eroottisten heteiden ja emien kohtaamisessa ihmisen iholla ja fetismin keskiössä on terälehteä muistuttava mongoliläikkä.

Niin, kukkia.” Yeong-hye taisi räpäyttää silmiä. Ehkä ehdotus oli ollut virhe. ”Ei siitä olisi sinulle vaivaa. Tunti tai pari riittäisi koko juttuun. Voisit tulla silloin kun sinulle sopisi.” (Taiteilija Yeong-hyelle)

Mongoliläiskä on äärettömän visuaalisesti kuvattu kertomus, joka yllättää monin tavoin. Siinä on taatusti jälleen syvällisempi kerros kuin ilmeinen eroottisuus. Kontrasti ensimmäiseen osaan on hätkähdyttävä, aivan kuin Vegetaristin punaisen ja mustan lisäksi palettiin olisi lisätty kaikki sateenkaaren värit. Mutta loppuratkaisu sähäyttää kaiken jälleen pirstaleiseksi. Tämä yhteyttäminen ei tehnyt eheyttä, ei lopettanut painajaisunia.

Kolmannessa osassa, Liekehtiviä puita, jatketaan tarinaa ja kertojana on tällä kertaa Yeong-hyen sisar In-hye. Vanhemmat ja miehet ovat poistuneet kuvasta. Aika kuluu.

Yeong-hye käänsi päätä ja katsoi In-hyetä ilmeettömänä – ei kuten sisarta vaan kuten ventovierasta ihmistä. Hetken kuluttua hän kysyi: ”Onko kuolema loppujen lopuksi paha asia?”

Aika kuluu. Muistot sisarten lapsuudesta ja nuoruudesta tulevat vahvana In-hyen mieleen. Hän käy läpi Mongoliläiskän tapahtumia. Olisiko hän voinut toimia tilanteissa toisin? Sisaren kertomat mielikuvat puhuttelevat häntä aivan kuin hänen lohtunsa voisi löytyä samasta lähteestä. Metsä rauhoittaa, puut elävät, sisko seisoo käsillään ja yrittää juurtua toiseen todellisuuteen. Aika kuluu, tai ei, aika onkin lopussa.

Näen unia… ja voisin sulautua niihin, antaa niiden ottaa minut valtaansa. Mutta onhan unien lisäksi muutakin? Täytyyhän meidän herätä joskus. Koska… koska sitten…” (In-hye kuiskaa Yeong-hyelle)

Vegetaristi tuli länsimaiden tietoisuuteen Deborrah Smithin englanninnoksen kautta. Siitä versiosta myös Sari Karhulahti on suomentanut tekstin. Vegetaristi sai Man Booker International Prizen vuonna 2016.

Lukupiirissämme peukut nousivat ylös yhtä lukuunottamatta. Vegetaristia pidettiin vaikuttavana, kaleidoskooppimaisena, älyttömän visuaalisena ja niin moniuloitteisena, että sulatteluun menee aikaa, ehkäpä toinenkin lukukerta. Se tarjosi mahdollisuuden psykologisiin määrittelyihin ja kulttuurinäppäröintiin. Loppupäätelmänä totesimme, että eteläkorealaisesta kontekstista huolimatta, tarina voisi tapahtua missä vain, sillä siinä syväsukelletaan yhteisen ihmisyyden tummiin vesiin. Kirjailija Han Kang on itse todennut haastatteluissaan, että Vegetaristi kuvaa väkivaltaa ja mahdollisuutta/mahdottomuutta pysyä viattomana.

---

Vegetaristista kimmonneita lukusuosituksia:

– kirja, jossa myös piirretään ihoon kukkasia: Terhi Törmälehdon Vaikka vuoret järkkyisivät

– kirja, jossa kolme muuta kertoo päähenkilöstä: Minna Rytisalon Lempi

– kirjat, joissa on mielisairaala: Katja Kallion Yön kantaja ja Riitta Jalosen Kirkkaus

– kirja, jossa kuvataan aasialaisia parisuhteita: Pasi Pekkolan Lohikäärmeen värit

Lisää juttuja Vegetaristista on esimerkiksi seuraavissa blogeissa: Tuijata, Lumiomena, Reader why did I marry him ja Luetut lukemattomat.