Helen Macdonald: H niin kuin haukka – vai niin kuin Helen?

Kirjan kieli on aivan mahtavaa, mutta onko eettisesti oikein kouluttaa villiä eläintä? Kirja kuvaa terävästi englantilaista luokkayhteiskuntaa. Eskapismia, todellisuuspakoa, oli kirjailijan haukan kasvatukseen uppoaminen. Kirjailija kuitenkin oli keväällä tavatessa älykäs, sympaattinen ja huumorintajuinen. Kirsin Book Clubin elokuun kirja Helen Macdonaldin H niin kuin haukka herätti lukupiiriläisissämme hyvin erilaisia ajatuksia ja tunteita. Niinpä keskustelu oli vilkasta ja kommentit monesti vastakkaisia. Erinomainen lukupiirikirja siis taas kerran.

Usealla oli kirja vielä tapaamisessamme kesken.

• Harvoin jätän kirjan kesken, mutta nyt oli lähellä. Kerronta oli hienoa, mutta kirja oli minusta tylsä.
• Luin kirjan englanniksi ja teksti oli täynnä mielettömän ihania sanoja, jos ne vain olisi ymmärtänyt. Apu löytyi sitten Google kääntäjästä, jonka avulla sanoille löytyi myös suomenkielinen vastine.
• Kirjaa oli minusta raskasta lukea. Luin vain 130 sivua.

H niin kuin haukka on tosikertomus siitä, miten kirjailija, Cambridgen yliopiston opettaja ja tutkija, hankkii itselleen isänsä äkillisen kuoleman jälkeen ja pahasti masentuneena kanahaukan ja alkaa kouluttaa sitä metsästyshaukaksi. Helen Macdonald on harrastanut haukkoja pienestä tytöstä asti, mutta Mabeliksi nimeämänsä lintu on hänen ensimmäinen kanahaukkansa. Kanahaukkoja pidetään vaikeimmin kesytettävinä haukkoina. Helen uppoutuu haukan kasvattamiseen niin, että lähes erakoituu ja samastuu pelottavassa määrin eläimeen. H niin kuin Helen.

Se mitä ihmisen mielessä tapahtuu menetyksen jälkeen käy ymmärrettäväksi vasta myöhemmin. – Mutta ajaessani niitä pohjoisen teitä minun olisi myös pitänyt huomata, ettei maailmalta poimita isän menetyksen jälkeen ainoastaan uusia isiä, vaan myös uusia minuuksia, joilla heitä voi rakastaa. Suruajan ensimmäisinä viikkoina olin valinnut pienenä ja epätoivoisena Jumbon osan. Ja Skotlannissa satamalaiturilla olin päättänyt, syytä ymmärtämättä, olla vain hetken se haukka.

• ”Kirjassa oli jotakin omituista, epämääräistä. Se oli tarina surusta ja oudoista ihmissuhteista ja omituisista perheistä. Minusta on omituista, että suru lamaannuttaa aikuisen ihmisen näin täysin.”
• ”Haukan ja Helenin ystävyys on ihanaa, tapa jolla he kommunikoivat keskenään ja miten heidän välilleen syntyy luottamus. Se luottamus on kaikkein tärkeintä.”
• ”Kirjassa on hyvin syvällistä elämänfilosofian pohdintaa. Se on Helenin oma kasvutarina, eikä pelkästään surun osalta. Hän miettii, minkälaisena hän tulee pärjäämään ja pidetäänkö hänestä myös ilman haukkaa. Kirja liikkuu minusta hyvin syvissä vesissä.”
• ”Kirja näyttää, että surua on monenlaista, ja suru pitää surra pois.”

Rinnan oman tarinansa kanssa Macdonald kirjoittaa englantilaisesta kirjailijasta T.H.Whitesta (1906-1964), joka myös kirjoitti kirjan kanahaukan kesyttämisestä. Tunnetumpi White on kuitenkin kuningas Arthurista ja pyöreän pöydän ritareista kertovasta fantasiakirjasarjastaan. White syntyi Intiassa ja hänen lapsuutensa oli hyvin onneton ja väkivaltainen. Paitsi kirjailija hän oli myös opettaja ja kanavoi omia ristiriitojaan epäonnistuneeksi osoittautuneeseen kanahaukan kasvattamiseen.

• ”White on Macdonaldin alter ego. Kirjailija kuvaa hänen kauttaan omaa erilaisuuttaan.”
• ”Whitehan on hyvin ristiriitainen tyyppi ja myös epämiellyttävä. Kirjassahan viitataan siihen, että hänellä oli sadistisia piirteitä, vaikkei hän niitä oppilaisiinsa kohdistanutkaan. Hän peitteli omaa homoseksuaalisuuttaan, mikä ajankohdan huomioon ottaen oli ymmärrettävää, mutta hän solmi suhteita nuoriin naisiin ja tyttöihin ja hylkäsi sitten heidät. Ja huonostihan hän kohteli haukkaansakin.”

Haukkametsästys on perinteinen metsästystapa ja valittu vuonna 2010 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Briteissä se on ollut ja on yhä yläluokkainen ja miehinen harrastus. Macdonald kuvaa, miten hän 12-vuotiaana tutustui haukkametsästäjiin:

En ollut vielä koskaan tavannut heidänlaisiaan miehiä. Heillä oli tweedasut ja he tarjosivat minulle nuuskaa. He olivat seurallisia miehiä, jotka ajoivat kolhuisilla Range Rovereilla, väkeä, jonka vokaalien ääntämys vihjasi Etoniin ja Oxfordiin, ja mielessäni häivähti ensi kertaa kiusallinen aavistus, että vaikka tahdoin hartaammin kuin mitään muuta olla haukkametsästäjä, en ehkä sittenkään olisi ihan samanlainen kuin nämä miehet, että he saattoivat pitää minua pikemminkin kummajaisena kuin sukulaissieluna.

Läpi kirjan Macdonald myös havainnoi brittiläisestä (luokka)yhteiskuntaa ja sen traditioita. Helenin haukkakokemuksiin yhdistyy hänen näkemyksensä tehomaanviljelystä sekä tiukka analyysi siitä, miten englantilaisen liitukivimaiseman ihailuun, jota hän pitää kulttina, tai vanha kunnon Englanti (Good Old England) -puheeseen liittyy epämiellyttävää maahanmuuttajat pois sulkevaa ajattelua ja puhetta.

Toivon, ettemme taistelisi sellaisen maiseman puolesta, joka muistuttaa meitä siitä, keitä luulemme olevamme. Sen sijaan voisimme taistella sellaisen maiseman puolesta, joka kuhisee ja uhkuu elämää kaikessa moninaisuudessaan.

Haukkametsästys tuntui useimmista meistä kovin eksoottiselta, mutta löytyi lukupiiriläisiltä havaintojakin, jos ei metsästyksestä niin haukkojen hyötykäytöstä. Liisan hotellin uima-allasalue Madeiralla puhdistettiin joka aamu haukan avulla puluista ja pieneläimistä. Koko päivänä eivät pulut palanneet takaisin. Kirsillä taas oli ollut teininä isän hankkima jaco-papukaija lemmikkinä, ja ehkä tämänkin ristiriitaisen kokemuksen takia hän oli kaikista kriittisin villieläimen kesyttämiseen pelkäksi ihmisen viihdyttämiseksi. Kukaan ei ilmoittautunut tällaisen haukankesytyksen varsinaiseksi suosijaksi, mutta pahempiakin tapoja käyttää eläimiä hyväksi kyllä keksittiin. Pohdimme myös, miten paljon haukankesytystä voi puolustaa perinteisen metsästyskultuurin säilyttämisellä. Puolustelun makua oli joissakin Macdonaldinkin ajatuksissa.

Eniten yksimielisiä olimme siitä, että Macdonaldin kieli on hienoa, sekä englanniksi että suomeksi. Kiitos kuuluu siis myös suomentaja Irmeli Ruuskalle. H niin kuin haukka -kirjalle englanninkielinen non-fiction-nimitys istuu paljon paremmin kuin ainoa suomeksi käytossa oleva tietokirja-määritelmä. Tietoa kirja kyllä jakaa ja perustuu tositapahtumiin, mutta on sillä tavalla kirjallinen hybridi, että jokin ”faktio”-tyyppinen määritys olisi nyt paikallaan. Kirjan ilmaisukin on kuin fiktiosta.

Moni kiitti taas lukupiiriä siitä, että luettavaksi oli valikoitunut kirja, jota ei muuten olisi lukenut. Useampi, jolla kirja oli vielä kesken, vakuuttui, että se kannattaa lukea loppuun. Positiivisena todettiin, että on hyvä lukea tällaisia kirjoja, jotka haastavat ja pakottavat syventymään lukemaansa. Keskustelu myös korotti kirjalle annettuja arvioita, kuusi ylös ja kolme semiä oli peukutuksen tulos. Alun kritiikkien jälkeen näin myönteiseen arviointiin useampi sanoi syyksi lukupiiri-illan keskustelun, jossa ajatus kirjasta kirkastui ja parani.

Helen Macdonald vieraili toukokuussa Suomessa ja neljä meistä oli katsomossa, kun hän keskusteli Sirpa Kähkösen kanssa HelsinkiLitissä. Tämän mielenkiintoisen keskustelun voi yhä katsoa Yle Areenasta ja samalla kuulla lisää kirjasta ja tutustua rentoon ja huumorintajuiseen kirjailijaan. H niin kuin haukka on ollut myyntimenestys Britanniassaa ja Yhdysvalloissa ja voittanut useampia palkintoja. HelsinkiLitissä Macdonald kertoi, että kirjasta on tekeillä myös elokuva. Sen lisäksi hän itse on mukana haukkametsästyksestä kertovassa dokumentissa, jota viime keväänä kuvattiin.