Hilary Mantelin palkittu Susipalatsi

Hilary Mantelin Wolf Hallin on hienosti suomentanut Kaisa Sivenius

Hilary Mantelin Wolf Hallin on hienosti suomentanut Kaisa Sivenius

Dame Hilary on voittanut Booker-palkinnon sekä Susipalatsista että sen jatko-osasta, Syytettyjen salista. The Man Booker Prize myönnetään vuosittain parhaalle englanninkieliselle, Iso-Britanniassa julkaistulle kirjalle. Hilary Mantel on neljäs kirjailija, joka on saanut palkinnon toistamiseen.

Odotukset olivat siis jälleen korkealla, kun Kirsin Book Club tarttui Susipalatsiin helmikuun 2015 kokoontumisessaan Sasun luona Porvoossa.

Mutta ensimmäisen kerran kävi niin, että meistä kahdeksasta paikalla olleesta naisesta kukaan ei ollut saanut kirjaa luettua loppuun. Olimme päättäneet lukea historiallisen romaanin ja meistä useampi oli ehdottanut Susipalatsia, joten miksi ihmeessä emme saaneet kirjaa luettua, vaikka se on kriitikoiden ylistämä ja useita palkintoja napannut?

Minä olin arvioinut lukevani Susipalatsin nopeasti, mutta pääsin ennen kohtaamistamme vain puoleen väliin. Tarvittiin vielä viikko, että pääsin viimeiselle sivulle. Teksti sinänsä on sujuvaa, mutta henkilögallerian laajuus hidastaa lukemista, kun jatkuvasti pitää palata alkusivujen sukutaulukkoon tai henkilölistaan. Ehkä tämä porukka on tuttua briteille koulusta ja lukuisista tv-sarjoista, mutta myönnän, että kirjan henkilöistä vain Henrik VIII, Katariina Aragonialainen, Boleynin sisarukset ja Jane Seymour olivat tuttuja nimiä. Tyndalen raamatun opin vasta äsken lapsen uskonnonläksyä kyselessäni. Näiden lisäksi kirjassa on lähes sata muuta henkilöä, joiden arvonimien ja sukulaisuussuhteiden kärryillä pitäisi pysyä!

Annoin periksi sivulla 153. Oli niin sekavaa, suorastaan ärsytti, kun ei tiennyt, kuka oli kuka!

Susipalatsissa kuvataan, kuinka Hans Holbein maalaa tämän muotokuvan Thomas Cromwellista. (Kuva National Portrait Galleryn luvalla)

Susipalatsissa kuvataan, kuinka Hans Holbein maalaa tämän muotokuvan Thomas Cromwellista. Sormessa Cromwellilla on kardinaali Wolseylta saatu turkoosisormus. (Kuva National Portrait Galleryn luvalla)

Sekä suomeksi että englanniksi luettaessa oli sama ongelma: päähenkilö Thomas Cromwellista puhutaan kolmannessa persoonassa eli hänenä. Moneen otteeseen joutuu lukemaan kohtia uudelleen, jotta ymmärtää, kuka on äänessä – varsinkin kun kirjassa on kymmenen muuta Thomas-nimistä.

Kirjan alku oli piimänjuontia, sillä kardinaali Wolseyn tarinaa oli ihan liikaa. Kun siirryttiin hoviin, kirjanluku alkoi vetää. Mutta luulen silti, että en lue toista osaa.

Kirjan arvioissa on kehuttu sitä, että Hilary Mantel on ottanut päähenkilöksi juuri Thomas Cromwellin ja puhaltanut hänet henkiin. Cromwell on lakimies, valtavien yhteiskuntaa mullistavien muutosten takapiru, joka on tehnyt 1500-luvun yhteiskunnassa ihmeen eli noussut kuninkaan lähipiiriin vaatimattomasta taustastaan huolimatta. Jo kirjan alkukohtauksessa, jossa isä pahoinpitelee nuoren Thomas Cromwellin, sympatiat siirtyvät Thomaksen puolelle. Jotenkin alkaa toivoa, että asiat menisivät juuri niin kuin Cromwell on niitä junailemassa. Ja sinänsä tämä on helppoa, kun kuitenkin historiasta tietää, että Henrik saa avioeronsa ja uskonpuhdistus tulee etenemään.

Alkuperäinen Holbeinin maalaama Henrik VIII:n muotokuva on tuhoutunut, mutta kopioita on säilynyt monissa kokoelmissa.

Alkuperäinen Holbeinin maalaama Henrik VIII:n muotokuva on tuhoutunut tulipalossa, mutta kopioita on säilynyt monissa kokoelmissa.

Kirjan nimi juontaa Homo Homini Lupus – ihminen on ihmiselle susi -sanonnasta. Keneenkään ei voi luottaa ja kaikkialla liikkuu vakoilijoita ja kätyreitä. Dame Hilarya ylistetään siitä, että kirjan historialliset faktat täsmäävät. Mutta kirjailijan ansio on etenkin siinä, että historiallisista seikoista on punottu elämänmakuinen arjen tarina, johon ovat päässeet mukaan niin lapset, koirat kuin palvelijatkin. Tämä on se malli, miten historia tulee eläväksi ja kiinnostavaksi! Suomalaiselle riittäisi vain hieman suppeampi kurssi historiaa, jotta ydintarinaa ei sekoittaisi ihan kaikki Cromwellin elämään ja kalenteriin liittyvät henkilöt.

Kiinnostavia yksityiskohtia vilisee pitkin tekstiä. Katarina ompeli kuninkaalle paitoja, henkilökuntaa oli satoja, kidutusmenetelmät olivat moninaiset, ennustajaeukkoja uskottiin, anekauppa kukoisti, suuret joukot kuolivat hikitautiin, josta emme olleet kuulleetkaan. Kirkon valta tulee konkreettisesti esiin pitkin tekstiä, tosin uskonkappaleita määrittää pikemminkin politiikka kuin Raamattu.

Cromwell on käytännön mies ja totesimme, että hän vaikuttaa hyvältä johtajalta. Ensinnäkin hänellä on laki hallussaan, rahat ja numerot selkeänä mielessä ja kirjoissa, loistava verkostoitumisen kyky ja hyvät esimiestaidot. Hänellä on vahva kielitaito ja runsaasti kansainvälistä kokemusta (okei, merimiehenä, sotilaana, kriminaalina ja ties minä kauppamiehenä).  Hän uskoo neuvottelujen voimaan ja vastustaa sotaa.  Hän on tavattoman ahkera ja työtahdin keskeyttää vain sairastuminen. Hänen lähipiirinsä näkee hänen inhimmillisen, konstailettoman puolensa. Hän kohtelee naisia hyvin tasa-arvoisesti – vai onkohan se sittenkin vain Dame Hilaryn ääni, joka siinä kuuluu? 

Anne Boleynista ei ole yhtään aikalaismuotokuvaa, mutta tätä pidetään hyvänä arvauksena hänen ulkonäöstään. kuvaRoyal Collection Trust/© Her Majesty Queen Elizabeth II 2014

Anne Boleynista ei ole yhtään aikalaismuotokuvaa, mutta tätä pidetään hyvänä arvauksena hänen ulkonäöstään. Kuva Royal Collection Trust/© Her Majesty Queen Elizabeth II 2014

Dame Hilary kertoi Ruotsin TV4:n haastattelussa, että hän on ainoastaan vihainen siitä, että kirjan henkilöt ovat oikeasti kuolleita, kun he ovat hänelle eläviä. Mielessään hän on käynyt keskusteluja kaikkien henkilöiden kanssa ja tämän vaikutelman hän välittää verrattomasti myös lukijalle.

Henrik VIII vaikuttaa suht mukavalta mieheltä ja paljon kompromissihakuisemmalta kuin vaimonsa Anne Boleyn. Hyvin Hilary Mantel kuvaa Henrikin ja Annen suhdetta, kuinka Anne taktikoi leikkimällä vaikeasti saavutettavaa ja saa aina vain enemmän tahtoaan läpi milloin Cromwellin kautta, milloin hellimällä tai tuittuilemalla Henrikin kanssa. Kirjan mielenkiintoisimmat kohtaukset ovatkin niitä, missä on naisia  vuoropuhelussa Cromwellin kanssa.

Susipalatsi kestää useampia lukukertoja, jos haluaa opiskella historiaa. Jos viihdetaso riittää, niin siihen – ainakin tyttäreni mukaan – helpompi vaihtoehto on Philippa Gregoryn kirjat, joissa historia ei ole ihan aukotonta, mutta tarinat tunteisiin vetoavia kuten esimerkiksi kirjassa/elokuvassa The Other Boleyn Girl.

The Other Boleyn Girlin pääosissa Scarlett Johansson (Mary Boleyn), Eric Bana (Henrik VIII) ja Natalie Portman (Anne Boleyn). Molemmat siskot olivat Henrikin rakastajattaria.

The Other Boleyn Girlin pääosissa Scarlett Johansson (Mary Boleyn), Eric Bana (Henrik VIII) ja Natalie Portman (Anne Boleyn). Molemmat siskot olivat Henrikin rakastajattaria.

Aiheeseen ja aikakauteen voi uppoutua vaikka kuinka syvälle. Meistä kolme kahdeksasta peukutti ylös ja aiomme lukea myös Syytettyjen salin ja tänä vuonna ilmestyvän kolmannen osan The Mirror and the Light.

Ohjaaja Peter Kosminsky keskustelee Thomas Cromwellia BBC:n Susipalatsissa esittävän Mark Rylancen kanssa kuvaustauolla. Kuvakaappaus BBC:n ohjelmasivulta.

Ohjaaja Peter Kosminsky keskustelee Thomas Cromwellia BBC:n Susipalatsissa esittävän Mark Rylancen kanssa kuvaustauolla. Kuvakaappaus BBC:n ohjelmasivulta.

Susipalatsi on päässyt jo näyttämölle sekä BBC:n sarjaksi. Heli otti jo yhteyttä BBC:hin, mutta sarjaa ei kuulemma ole Suomeen vielä ostettu. Varpu, joka asuu Dohassa, on jo nähnyt tammikuussa 2015 alkaneen sarjan alun:

Olen katsellut BBC:n uutta sarjaa Wolf Hall, joka perustuu Hilary Mantelin kirjaan. Kuusiosaisesta sarjasta on Briteissä nyt esitetty kolme osaa. Näyttelijät ovat vakuuttavia ja BBC:n tapaan puvustus ja lavastus ovat historiallisesti uskottavia. Ensimmäinen osa tuntui tummine väreineen vähän vaikealta, kun ei vielä ihan ollut sisällä kaikista henkilöhahmoistakaan. Olen katsellut useita tv-sarjoja Henrik VIII:n ajasta ja vaimoista, joten vähän tuntui ensin puuduttavalta. Kolmanteen jaksoon mennessä olen kuitenkin oikeastaan koukussa. Anne Boleyn on juuri kruunattu kuningattareksi. Hän vaikuttaa varsin vallanhaluiselta ja manipuolivalta. Pienet ovat olleet piirit sillä Henrikillä, kun vaimot ja rakastajattaret ovat joko toistensa hovineitejä, sisaruksia tai muita sukulaisia! Thomas Cromwell on kiinnostava keskushenkilö. Osaa hyvin luovia ja pääsee kuninkaan suosioon. Sarjaa katsoessa tekisi mieli koko ajan googlailla ja selvitellä lisätietoja ja taustoja. Ehkä kirjassa on ollut helpompi tuoda niitäkin esille. Kolme osaa on vielä tulossa ja aion ne kyllä katsoa. Kurkkaa BBC:n sivulta, miltä sarja näyttää ja kuinka paljon paremmalta Henrik VIII näyttää Damien Lewisin esittämänä kuin vanhassa maalauksessa!

Hilary Mantel on kirjoittanut

Hilary Mantel on julkaissut 11 teosta 30 vuoden aikana. Susipalatsin ja Syytettyjen salin jatko-osa The Mirrow and the Light ilmestyy 2015.

Susipalatsin ovat arvioineet ainakin Kirsin kirjanurkka ja Nenä kirjassa -blogit. Kirjan on kääntänyt Kaisa Sivenius.

Lisää Henrikistä ja kumppaneista esimerkiksi Ylen Elävästä arkistosta ja Yle Teemalla tiistaina 24.2.2015 klo 21:00 historiaohjelmassa Henrik VIII ja Anne Boleyn.

Arvioita Hilary Mantelin muusta tuotannosta voit lukea Guardianin artikkelista.

 

Lisäys 25.8.2015:

BBC:n Susipalatsi-sarja alkaa tänään Yle TV 1 klo 21:00.

  • Hilary Mantel
  • Susipalatsi
  • Teos, 2011
  • Wolf Hall, 2009
  • ISBN 9789518513349
Kommentit
  1. Kirsi Hietanen
    • Avatar photo Kirsi
  2. Avatar photo Airi Vilhunen
    • Aili P.
      • Avatar photo Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *