Ilkka Remes: Kiirastuli – kuka pelastaisi Suomen? (Yle 101 kirjaa / vuosi 2016)

kirjablogit_vaaka-2

Arvoisat lukijat, Ladies and Gentlemen, дамы и господа,

tervetuloa lukemaan ensimmäistä blogikirjoitusta, joka liittyy Ylen Kirjojen Vuosi -hankkeeseen tänä itsenäisyytemme juhlavuonna 2017. Me kirjabloggarit osallistumme kirjoittamalla 101 kirjasta, yhdestä jokaiselta itsenäisyyden vuodelta. Sarjan aloittaa vuotta 2016 edustava kirja, Ilkka Remeksen uusin trilleri nimeltään Kiirastuli.

Kiirastuli on Ilkka Remeksen 20 aikuisille suunnattu teos. Sen lisäksi hän on kirjoittanut 8 nuorisojännäriä.

Kiirastuli on Ilkka Remeksen 20. trilleri. Sen lisäksi hän on kirjoittanut 8 nuorisojännäriä.

Ilkka Remes on aivan oikeutettu valinta symboloimaan aikaamme, sillä hän on Suomen suosituin kirjailija! Kaksi miljoonaa myytyä teosta ja ykköspaikka ainakin kymmenen viimeistä vuotta kotimaisen kaunokirjallisuuden marraskuun myyntitilastoissa. Remes on ”THE isänpäivälahja” monelle suomalaiselle miehelle. Syksyllä, kirjakaupan kassajonossa, kysyin eräältä mieheltä, miksi hän oli valinnut Kiirastulen. Hän totesi, että on lukenut kaikki Remekset ja ihailee sitä, kuinka Remes kertoo rohkeasti totuuden ajankohtaisista ilmiöistä. Toinen mies, armeijasta yrityselämään siirtynyt johtaja, kertoi isolle joukolle, että kyllä Remes turvallisuusasiat tietää. Kotona oma mies tyytyi toteamaan, että Kiirastuli on kirjallisesti ihan jerrycotton.

Minä olen lukenut Ilkka Remeksen esikoisen, vuonna 1997 ilmestyneen Pääkallokehrääjän. Muistan, että kirjan idea oli mielestäni todella kiinnostava, sillä se kuvasi 1980-luvun Suomen Demokraattista Tasavaltaa, joka oli hävityn jatkosodan seurauksena liitetty osaksi Neuvostoliiton etupiiriä. Kirjallinen kieli tosin oli heikkoa ja minua ärsytti, kun jännitystä kuvattiin useamman kerran sillä, että päähenkilöiden kainalot kostuivat.

Olen tarttunut senkin jälkeen vielä muutamaan Remekseen, mutta yksikään niistä ei ole jättänyt merkittävää muistijälkeä. Tarinat ovat olleet usein taitavasti aikaan sidottuja, joten lukijalle jää tunne, että kirjassa on kuvattu aivan mahdollinen maailma, tai jopa todellinen tilanne, joka vain on kansalta piilotettu. Jää epäilys, että Ilkka Remes on saanut tarinansa sytykkeet joltain Brysselin tai eduskunnan tai pääesikunnan syväkurkulta.

Sain kunnian aloittaa Ylen 101 kirjaa -blogikimaran. Lukuseurana Tiffany, kuten aina.

Sain kunnian aloittaa Ylen 101 kirjaa -blogikimaran. Lukuseurana Tiffany, kuten aina.

Tartuin Kiirastuleen ilman ennakkokartoitusta, joten en tiennyt, että Kiirastuli onkin jatkoa Jäätyvälle helvetille (2015) ja Hornalle (2014). Lukemiseni käyntiinlähtö oli takkuista ja jatkuvasti laajeneva henkilögalleria ei tehnyt sitä yhtään helpommaksi. Päästessäni sivulle 27 hätkähdin:

Kun Ruotsi oli ennakkoon suomalaisille ilmoittamatta – tyylilleen uskollisesti – päättänyt hakea Natoon, eivät venäläiset olleet jääneet odottamaan suomalaisten vääjäämätöntä seuraamista Ruotsin perässä. Kuusi kuukautta sitten, helmikuun paukkupakkasilla, venäläiset olivat katkaisseet sabotaasi-iskuillaan ja kyberhyökkäyksillään Suomesta sähköt useiksi viikoiksi, lamaannuttaneet maan ja tuoneet sitä seuranneen sekasorron keskellä joukkojaan Ahvenanmaalle ja Hankoon luoden alueelle jäätyneen konfliktin, joka esti maan Nato-jäsenyyden.

Hetkinen, kirja oli alkanut islamin symboleilla, Keuruun kirkon poltolla ja maahanmuuttokeskuksen ratsaamisella, mutta nyt teema onkin jälleen venäläisten valloittama Suomi? Suomen johdossa on nykyinen Sipilän hallitus ja presidentti Niinistö, mutta Venäjä elää Putinin jälkeistä, presidentti Mihailovin aikaa. Vähitellen alan päästä kärryille, mitä aiemmissa sarjan osissa on tapahtunut. Ilkka Remeksen kotisivuilla vierailemalla selviää, että Suomen sotilastiedustelun entinen työntekijä, nykyinen vapaa agentti Lari Vuori taitaa olla Kiirastulen päähenkilö, sillä hänet mainitaan myös aiempien kirjojen esittelyissä.

"Lari haukkoi henkeään. Presidentti Niinistö oli jo ajat sitten sanonut selkeästi, että Suomi hakee Natosta turvaa jos tilanne kiristyisi liikaa. Mutta Venäjän helmikuinen hybridi-isku oli tullut niin yllättäen, ettei mitään turvaa ehditty hakea", sivu 112. Kuva napattu Presidentti Niinistön uudenvuoden tv-puheen aikana 1.1.2017

”Lari haukkoi henkeään. Presidentti Niinistö oli jo ajat sitten sanonut selkeästi, että Suomi hakee Natosta turvaa jos tilanne kiristyisi liikaa. Mutta Venäjän helmikuinen hybridi-isku oli tullut niin yllättäen, ettei mitään turvaa ehditty hakea”, sivu 112.
Kuva napattu Presidentti Niinistön uudenvuoden tv-puheen aikana 1.1.2017, joka pidettiin onneksi eri tunnelmissa kuin Kiirastuli-kirjassa ollaan.

Teemoja tulee Kiirastulen edetessä koko ajan lisää, mikä toisaalta kuvaa hyvin sitä, että elämme kovin moniuloitteisessa maailmassa. Remes kirjoittaa, kuinka Suomen ulkopoliittisen Halonen-Tuomioja -linjan seurauksena vain sotilasjohdolla on ollut toimivat suhteet Yhdysvaltojen hallintoon ja siksi Suomea on jo pitkään ujutettu Nato-yhteensopivaksi, vaikka polittinen johto onkin sen määrätietoisesti kieltänyt. Nyt meillä on kuulemma aivan valtavan hyvä varustus, jota ei tosipaikan edessä voitaisi käyttää, sillä vain Nato-jäsenet saavat tuen ja huollon kriisitilanteessa.

Kirjassa tätä huolta ei ole, sillä venäläisten valloittaessa Hankoa ja Ahvenanmaata, yhdysvaltalaisjoukot tulevat Suomen hallituksen pyynnöstä niin ilmasta kuin mereltäkin turvaamaan Suomen itsenäisyyttä. Top Gunit lentelevät Helsingin yllä ja Stryker-vaunut jyristävät Engelin maisemissa. Venäjän vastaisku on realistinen, yhtäkkiä 1300 kilometriä pitkä itärajamme alkaa vuotaa ja kymmenettuhannet ihmiset kävelevät rajan yli anomaan turvapaikkaa.

Tähän viitekehykseen Remes istuttaa sankariksi Lari Vuoren, joka työskentelee sotilasjohdon tuella, pahiksiksi venäläiset agentit ja heidän suomalaismyötäilijänsä ja samaan soppaan suomalaisia ääriaineksia, punavihreän kansanedustajan, jenkkisotilaan, tyttöystävän, pakolaistytön ja niin ison liudan muita, että kirjan alun maahanmuuttajat ja keuruulaiset naiset unohtuvat kokonaan.

Kiirastulella on ansionsa. Se kuvaa havainnollisesti, millaisin keinoin hybridisotaa käydään ja etenkin informaation merkitystä taistelussa ihmisten mielistä. Juurihan olemme saaneet seurata, kuinka presidenttiehdokkaat ja muut poliitikot voivat sinnikkäästi toistaa täysiä valheita ja älyttömyyksiä ja äänestäjät uskovat tai ainakaan eivät välitä, vaan silti äänestävät heitä. Kiirastulessa somen informaatiovirta on venäläisten ja heidän suomalaisten ”hyödyllisten idioottiensa” taitavasti manipuloimaa ja somen algoritmit hoitavat loput. Kuvat leviävät ja totuus on kovin värittynyttä. Suurimmaksi pelotteeksi kirjassa nouseekin vasemmiston vaatima Nato-kansanäänestys. Miten ihmeessä isoja asioita voidaan antaa kansan päätettäväksi, kun perille menee vain pieniä osatotuuksia tai emävaleita tai pelkästään vieraan vallan propagandaa?

Kiirastulessa on myös heikkouksia, minun lukutottumusteni kannalta paljon heikkouksia. Kirja on 77 lukua pelkkää toimintaa, mikä on palasteltu muutaman sivun haukkapaloihin. Katsantokulmat muuttuvat nopeammin kuin ehdin oppia niitä laukovien henkilöiden nimet. Toisaalta sillä ei ole niin väliä, Kiirastulen ihmiset ovat näet kuoria ilman tunteita, keneenkään ei paneuduta ja minulle ei lukijana synny tunnesidettä heihin. Ihan sama kuka kuolee, kirveestä kylkeen, ei tunnu missään. Myyntilukujen valossa tätä ihmiset haluavat lukea, mutta minusta tämä on kovin tyhjää.

En ihastu Kiirastuleen myöskään jännitysviihteen edustajana. Minua ei jännittänyt, ei syntynyt tilanteita, missä olisi ollut ihan pakko lukea vielä seuraavakin luku, sydän ei tykyttänyt, eikä tarvinnut hakea edes koirasta turvaa.

Ongelma on myös toden ja tarun sekoittaminen. Isossa kuvassa se tietenkin tuo kiinnostavuutta, mutta kun oikeiden ihmisten suuhun laitetaan keksittyjä kommentteja, niin se on outoa. Kirjassa sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg ja sisäministeri Paula Risikko käyvät suorilla repliikeillä läpi siviililentokenttien käyttöönottoa pakolaisleirikeskuksiksi, kun muut keskusteluun osallistujat ovat keksittyjä. (Katso Päivi Nergin omat kommentit Kiirastulesta tästä!)

Olisin kaivannut Kiirastuleen sitä, mitä oli norjalaisessa Miehitetty-tv-sarjassa (Okkupert 2015), jossa venäläiset miehittävät Norjan taatakseen Euroopan öljynsaannin. Siinä paneuduttiin myös maan johdon ideologiaan, vaikuttimiin ja tunnetiloihin, samalla kun tarinaa vietiin yksilötasolla niin, että se kosketti.

Lari oli monta kertaa harmitellut sitä, kuinka Venäjällä olisi ollut luonnonvarojensa ja koulutetun kansansa voimin kaikki mahdollisuudet rakentaa itsestään talouden ja kuttuurin suurvalta, mutta se ei ollut kyennyt luomaan edes yhtä ainutta kansainvälisille markkinoille kelpaavaa merkkituotetta vientitulojen aikaansaamiseksi. Venäjän bruttokansantuote sijoittui jonnekin Espanjan ja Meksikon tienoille ja oli vain runsaat kaksi kertaa suurempi kuin Ruotsilla.

Yhteenvetona totean, että Kiirastuli oli teemoiltaan kiinnostava, juoneltaan heppoinen ja henkilökuvaukseltaan heikko kirja. Pieni vaara on, että joku saattaa lukea sitä totuutena ja vain yhtenä totuutena ruokkiakseen venäläis-, yhdysvaltalais- tai maahanmuuttajavastaisuuttaan. Useimmille se kai on pelkkää viihdettä, genrensä tyypillinen edustaja.

Ilkka Remes

Ilkka Remes

Loppuun vielä minulle mielenkiintoinen yksityiskohta. Ilkka Remes varjelee yksityisyyttään. Hän on antanut muutamia haastatteluja julkisuuteen, mutta tuoretta kuvaa tai edes varmaa tietoa asuinpaikasta ei ole. Syntymäpäivä on kuitenkin tiedossa, 13. joulukuuta eli sama kuin minulla ja näin ollen myös syntymäpäivälahjakseni perustamallani Kirsin Book Clubilla!

PS. Ylen 101 kirjaa -sivustolle tulee seuraavien päivien aikana myös neljä muuta blogiarviota Kiirastulesta:

  • Kirjallisia-blogin Tomin arvio
  • Kaiken voi lukea -blogin Jorin arvio
  • Tuijata-blogin Tuijan arvio
  • Ja kaikkea muuta -blogin Minnan arvio
  • Ilkka Remes
  • Kiirastuli
  • WSOY, 2016
  • ISBN 978-951-0-42007-2
Kommentit
  1. Arja
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  2. Kirsi Hietanen
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  3. Tuija
    • Tuija
      • Avatar photo Kirsi Ranin
        • Tuija
          • Avatar photo Kirsi Ranin
  4. Reijo Moilanen
  5. Jari

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *