Joan Kennedy: Shinglattu – naisteos vuodelta 1929

13450075_10201948020379100_7641548350200522343_n (1)

Joan Kennedyn vuonna 1929 ilmestynyt romaani Shinglattu alkaa seuraavasti:

Kolmenkymmenenkuuden vuoden ikäinen Anne Shephard oli tyypillinen sodanjälkeinen nainen. Hän hankki itse toimeentulonsa, oli varma käytökseltään ja ylpeä yhdenvertaisuudestaan miehen kanssa. Kuten hänen pieni huoneistonsakin, jonka oveen oli kiinnitetty kuparilaatta vaatimattomasti kaiverrettuine nimineen: ”Anne Shephard” oli hänkin täysin itsenäinen ja muista riippumaton.”

Vaikea kuvitella että vuosi on todellakin ollut 1929 vai mitä? Onko naisen asema muuttunut juuri lainkaan jos melkein 90 vuotta sitten on kirjoitettu noin, no on toki.

Kirjan alkuosassa juuri Annen poikkeuksellinen ajatusmaailma on suuressa roolissa. Kaikki Annen ystävät haaveilevat naimisiinmenosta ja reilusti yli kolmenkymmenen vuoden iässä Anne huomaa olevansa yksin omien ajatustensa kanssa. Olisiko sittenkin hankittava mies ja näin kirjaimellisesti Anne toimiikin. Hän päättää itse kenet haluaa ja valitsee itseään huomattavasti nuoremman miehen, joka asuu vielä äitinsä kanssa ja joka ei vielä ole luonut kummoistakaan uraa pankissa.

Anne päätyy parin pääasialliseksi elättäjäksi, jota anoppi paheksuu suuresti. Myöskään lapsia pari päättää olla hankkimatta. Työ oli Annelle ollut aina suuri intohimo ja tyydytyksen lähde. Paras ystävä toruu Annea:

Kun nainen kantaa hartioillaan miehen velvollisuudet, ryöstää hän aviomieheltään innostuksen ja yritteliäisyyden.”

Kaikki ei sitten menekään Annen tarkan suunnitelman mukaan ja loppuosa kirjaa on vähän Harlekiini-kirjallisuuden tyylistä parisuhdedraamaa. Neljänkymmenenkolmen vuoden ikäisenä Anne on eronnut ja vaihtaa työpaikkaa sanomalehden toimituksesta toisen lehtitalon omistajan yksityissihteeriksi. Hän jatkoi vielä kirjoittamista ja keskittyi naisten asemaan työpaikoilla, etenemismahdollisuuksiin ja naisten oikeuksiin ja oli sitä mieltä että avioliitto instituutiona esti naisia etenemästä työurillaan. Uusi työnantaja tuki Annea näiden ajatusten esilletuomisessa, ja jopa edisti asiaa.

13407024_10201948020219096_5407655422365638942_n

Kirjan loppuosa on tuttua tarinaa nykykirjallisuudessa ja Hollywood-elokuvista. Esimies vannoo rakkautta ja sanoo elävänsä onnettomassa avioliitossa. Anne rakastuu ja suostuu toiseksi naiseksi ja luulee myös olevansa ”numero 1” kunnes eräänä päivänä herää huomaamaan ettei näin ole. Kolmiodraamoista kirjoitettaessa mikään ei ole oikeastaan muuttunut.

Shinglattu on malliesimerkki aikakautensa viihdekirjoista. 1920-luvulla haettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa pakoa todellisuudesta ja mm. kirjallisuus tarjosi vaihtoehtoehdon korostaen epäsovinnaisuutta sekä vastakkaisuutta 1800-luvun lopun arvoille. Rakkaus on ihmeellinen asia ja siitä on aina kirjoitettu ja tullaan aina kirjoittamaan!

Joan Kennedystä ei löydy googlaamalla mitään, ilmeisesti Shinglattu ei ole mikään valtaisa kansainvälinen menestys ollut. Tosin kirjassa ei ole myöskään kirjan alkukielistä nimeä, joten sitäkään kautta en onnistu jäljittämään. Suomalaisilta kirpputorisivustoilta löytyy useita kappaleita myynnistä, joten ehkäpä meidän monenkin mummu tai isomummu on Shinglatun lukenut. Joan Kennedyn nimikaimasta, Ted Kennedyn ensimmäisestä vaimosta, sen sijaan löytyy juttuja vaikka kuinka paljon.

Tämä juttu kuuluu Naistenviikon juttukimaraamme. Onnittelemme tänään myös seuraavia nimpparisankareita: Johanna, Hanna, Hannele, Hanne, Jenni, Jenna, Jonna, Joanna.

Lue myös nimipäivään sopivat:

Naistenviikko

  • Joan Kennedy
  • Shinglattu
  • Otava, 1929
  • Suomentanut Karin Lyytikäinen,

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *