Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia / The One Plus One

Jojo Moyesin kaksi edellistä kirjaa Kerro minulle jotain hyvää ja Jos olisit tässä ovat olleet huikeita menestyksiä. Minä olen suhtautunut niihin hieman varauksella, tunnustanut ansiot, mutta en kuitenkaan mitenkään lumoutunut, joissain kohdin jopa ärsyyntynyt kuten blogiarvioistanikin voit lukea.

Ajattelin lukea Jojon uusimman Parillisia ja parittomia siksi, että olen menossa Ylen radiokeskusteluun bloggareiden edustajana ja aiheena on naisten viihdekirjallisuus, jota en kuitenkaan viime aikoina ole niin paljon lukenut.

Parillisia ja parittomia kertoo naisesta nimeltään Jess ja miehestä nimeltään Ed. Kirjan alussa heitä yhdistää tasan se, että Jess käy siivoamassa Edin merenrantahuvilaa, jossa mies joskus pistäytyy.

Jess on urhoollinen alle kolmekymppinen nainen. Hän on naimisissa, mutta hänen aviomiehensä ei asu kotona, vaan on muuttanut toipumaan masennuksesta äitinsä luokse. Heidän 10-vuotias tyttärensä Tanzie on matemaattinen ihmelapsi, joka ratkaisee huvikseen yhtälöitä ja hoitaa valtaisaa Norman-koiraansa. Jessin huollettavana on myös miehen aiemmasta suhteesta oleva 16-vuotias Nicky-poika, jota kiusataan koulussa. Jess siivoaa, pyykkää ja työskentelee pubissa elättääkseen perheensä, mutta rahat ovat todella tiukalla.

Ed on perustanut IT-firman, jonka myynti on tehnyt hänestä varakkaan miehen. Hän on eronnut italialaisesta vaimostaan ja  sen jälkeen heilastellut hemaisevan koulukaverinsa kanssa, joka on saattanut hänet ongelmiin, joista en juonipaljastuksia välttääkseni kerro enempää.

Yllättäen Jessiin otetaan yhteyttä paikallisesta yksityiskoulusta. He tarjoavat Tanzielle stipendiä, joka kattaisi suuren osan Tanzien opiskelukustannuksista, mutta ei kaikkea. Nykyinen kunnallinen koulu on painajainen isoveli Nickylle, joten Jess miettii kaikki keinot mahdollistaakseen Tanzien koulunkäynnin yksityiskoulussa, jossa hänen erityislahjakkuutensa otettaisiin huomioon. Ratkaisu saattaa löytyä matematiikkaolympialaisista, joissa on rahapalkinto. Mutta kuinka rahoittaa matkarahat Skotlannissa pidettäviin olympialaisiin?

Arvaat varmaan, että tässä vaiheessa Ed astuu kuvaan ja lupaa viedä heidät autollaan. Matkan alussa Ed on vielä kaikille, myös Jessille, Mr Nicholls, joka tuntuu suomalaiselle lukijalle ihmeelliseltä. Yhteinen automatka alkaa ja lyhykäisesti voi todeta, että matkan varrelle osuu melkoisesti mutkia ja sattumuksia. Loppuratkaisut eivät ole aivan suoraviivaisia, joten juonen kiinnostavuus säilyy viime sivuille asti.

Jojo Moyes osaa kirjoittaa sujuvasti ja Heli Naski on suomentanut kirjan niin hyvin, etten mielessäni kääntänyt tekstiä englanniksi kuten käännettyjen viihdekirjojen kanssa helposti käy. Kirjassa on tuttuja elementtejä, taas on varakas mies ja vaatimattomista oloista oleva työteliäs nuori nainen kuten Kerro minulle jotain hyvää -kirjassakin. Samoin kuin sen jatko-osassa Jos olisit tässä kiinnostavimman juonenkäänteen tuovat lapset ja heidän kohtaamansa tilanteet, joita Jojo kuvaa erityisen taitavasti.

Toki kirjassa on rakkautta, mutta ihan perinteistä chic litiä tämä ei mielestäni ole. Jos johonkin pitäisi verrata, niin mieleen tulee J.K.Rowlingin Casual Vacancy (Paikka vapaana), jonka luimme lukupiirissä. Jojo Moyes avaa tarinassa monia tämän päivän yhteiskunnallisia epäkohtia perustarinansa sivutuotteena. Miten ahkeran ja töitä kaihtamattoman naisen rahat eivät riitä, miten koulutus eriarvoistuu, mitä kiusaaminen tekee kohteelleen. Mikä positiivista, niin tarinassa tarjotaan myös ratkaisuja moniin ongelmiin. Yhdessä vaiheessa Ed ehdottaa Nickylle blogin pitoa. Minua huvitti, miten poika vastasi:

Kiitos, mutta blogit eivät… oikein ole minun juttuni. Blogit sopivat keski-ikäisille naisille, jotka kirjoittavat avioeroistaan ja kissoistaan ja sen sellaista. Kuten kynsilakkapakkomielteistään.”

Parittomia ja parillisia oli erittäin miellyttävä lukukokemus. Kirja nappasi heti alusta, yhteiskunnallinen ulottuvuus oli mielenkiintoista, pääparin lataus säilyi hyvin, sivuhenkilöt ja jopa koira olivat aidonoloisia. Brittifanina nautin autoretkestä läpi Englannin maaseudun, varsinkin kun teimme perheen kanssa road tripin suunnilleen samaa reittiä pitkin pari vuotta sitten. Me emme kyllä syöneet ollenkaan niin paljon kolmioleipiä kuin tässä kirjassa.

Minusta Parittomia ja parillisia on parempi kuin Jojon aiemmat menestysteokset.

English summary of The One Plus One

I preferred The One Plus One to Jojo’s super success novels Me Before You and After You, because this time the genre suits to the topic. In Me Before You I thought the setting was brilliant, but it dealt with so profound issues that chick lit was too light a method to approach the life and death dilemma.

The One Plus One was a very pleasant reading experience. I was hooked from the beginning, the story line is interesting, specially because the add-ons, the kids. The setting with the main couple is more predictable, but it is totally unbelievable for a Finnish reader to think that anybody would call any same age person Mr Something as Jess and the children call Ed Mr Nicholls, we are far too equal for that. Other culture and political issues were also very revealing, like we don’t have private schools and there definitely would be social benefits for a single mom. I liked the characters, they felt real, even Norman, the dog!

I recommend The One Plus One as a good-feel reading with elements for serious thought hidden in the story.

---

Lue myös:

• Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää
• Jojo Moyes: Jos olisit tässä
• Juha Itkonen: Palatkaa perhoset
• Colm Tóibín: Nora Webster