Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme: oikeaan osunut Finlandia!

”Jokapäiväinen elämämme on harvinaista herkkua myös ammattilaisen makunystyröille”, sanoi Teoksen toimitusjohtaja Nina Paavolainen.”

Kirsin Book Clubilla oli valtavan hieno mahdollisuus keskustella Jokapäiväinen elämämme -kirjasta Ninan johdattelemana hurmaavan Riikka Pelon kanssa. Tilaisuuden järjesti Tara Jarmon -muotiliikkeen vetäjä Tuija Holmström asiakkailleen 13.5.2013.

 

Riikkaa olisi kuunnellut vaikka seuraavaan aamuun. Hän oli kirjoittanut kirjaa seitsemisen vuotta, miettinyt lähestymiskulmia ja odottanut päähenkilöiden eli runoilija Marina Tsvetajevan ja hänen tyttärensä Ariadna Efronin äänien muodostumista. Kustannustoimittaja Silja Hiidenheimo oli ollut kärsivällinen ja luottanut, että tarina valmistuu.

Kaksikymppinen Riikka oli ihastunut Marina Tsvetajevan runoihin. Ne olivat puhutelleet silloin ajankohtaisina, vailla tiettyä aikaa tai paikkaa. Riikka on halunnut omalla kirjallaan nostaa Tsvetajevan esille myös tähän päivään. Hän onnistui ainakin meidän suhteemme, sillä meistä bookclubilaisista ei kukaan ollut aiemmin edes kuullut Tsvetajevasta!

Jos vain osaisin kuvata elämänvirtaa kuin Riikka Pelo. Sanat soljuvat, kierre kestää kokonaisia kappaleita, jopa sivuja, ilman pistettä, välillä vietellen syvemmälle sielun metsään, välillä tempaisten rajuun virtaan kohti pyörrettä, jota vaistomaisesti tahtoisi välttää. Siinä asuu se tuho, jonka tietää vievän suloisen onnen muassaan, jättävän kylmän betonilattian ja laskiämpärin ja yksinäisyyden. Mutta se onni on niin huumaavaa, kaiken olennaisuuden täyttävää, kaikelle merkityksen antavaa. Perhosen lento, mustien Krimin tomaattien suolainen makeus, runous ja runous ja kaikkein tärkeimpänä runous. Vai rakkaus, rakkaus keneen tai rakkaus mihin.

Jokapäiväinen elämämme on syvältä koskettava romaani. Kun luin sitä, olin juuri ollut Lontoossa, National Galleryssä ja kuunnellut oppaan tarinoita Titianin Ariadne ja Bacchuksesta. Mietin, että olipa hyvin nimettyjä romaanihahmoja, kun samainen rakkaudessa petetty Ariadna on Jokapäiväisessä elämässäkin, kunnes jälleen iski: kirja kertoo oikeista ihmisistä, isovanhempieni ikätovereista, heidän aikaisesta kulttuuristaan ja naapurimaan Stalinin terrorismista.

Riikka Pelo on kirjoittanut kirjan, josta voinee nauttia myös lukemalla pintakerrosta ja seuraamalla äidin ja tyttären jokapäiväistä elämää kuohuvassa Euroopassa. Sen voi lukea halutessaan vaikka agenttitarinana. Mutta jos heittäytyy kielen virtaan, äidin ja tyttären suhteen murtumapisteisiin, kokemus on huikaiseva, koskettava, yltäkylläisen runsas, toisaalta pelkistetyn kaunis.

Tunnustan, että minä googlailin pitkin matkaa, jotta tiesin, keitä olivat Boris ja Vera tai itse Pyhä Äiti Marina. Nöyränä nautin löytämistäni tiedonjyvistä, vaikka kirja onkin fiktiota, jossa on sekä eläneitä että kirjailijan tarinan tueksi kehittämiä henkilöitä.

Jos Jokapäiväinen elämämme -kirjan lukeminen ei heti nappaa tai ei edes sivulla 100, niin kannustamme sinnikkyyteen! Älä jätä kesken, vaikka lukeminen vaatii keskittymistä ja kirjalle heittäytymistä. Lukukokemus on kirjankannen sulkeuduttua voimallinen, tämä kirja on luettuna rikkaus!

Kirsin Book Clubin kaikki kahdeksan tilaisuudessa ollutta lukijaa nostivat peukun varauksetta ylös. (Saimme viisi kirjaa Teokselta, kiitos!)

En enää yhtään ihmettele, että Asko Sarkola valitsi Jokapäiväisen elämämme Finlandia-voittajaksi. Kirja on huippu, mutta se mahtoi koskettaa Sarkolaa syvästi myös aiheen tuttuuden vuoksi. Hän on pari viime vuotta ollut vahvasti prosessissa, jotta Helsingin Kaupunginteatteriin saatiin keväällä 2014 maailman ensi-iltaan näytelmä Toveri K. Siinä Asko Sarkola näyttelee Otto Wille Kuusista, aatteelleen uskoutunutta toveria Stalinin lähipiiristä.

Asko Sarkola kiitti Finlandia-puheessaan Jokapäiväistä elämäämme sen laajasta jänteestä: tajunnanvirrasta kidutuskammion kuulusteluihin ja Vorkutan työleirille. Yhtä vaikuttavaa, pysähdyttävää, koskettavaa kuvauskohteesta riippumatta.

Kirsin Book Club on samaa mieltä ja suosittelee teosta mitä lämpimimmin!