Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista – August-prisetin voittaja

Toukokuun lukupiirikirjana meillä oli ruotsalaisen Jonas Hassen Khemirin Kaikki se mitä en muista, Allt jag inte minns (Johnny Kniga, 2016). Valintaamme oli kolme syytä, a) Jonas oli tulossa Helsinki Litiin b) kirja on voittanut August-palkinnon, jota voitanee titulerata Ruotsin Finlandiaksi c) näimme Jonaksen kuvan.

Valinta oli erittäin onnistunut, sillä Kaikki se mitä en muista -kirjan ja Jonaksen ympärillä oli useita tapahtumia juuri ennen lukupiiriämme. Vierailin Radio Helsingin lukupiirissä kirjakauppa Nidessä (Niteessä?), jossa keskusteltiin paljon kirjan rakenteesta.

Aloittakaamme mekin siitä. Kirja kertoo auto-onnettomuudessa kuolleesta Samuelista, jonka viimeisistä ajoista Jonas rakentaa kuvaa monen kertojan äänellä. Kappaleiden alussa ei ole yksilöity, kuka on äänessä ja lukijan pitää olla sen suhteen hereillä. Suurempi kysymys on, kenen tarina on totta tai paremminkin, mikä on totta ja mikä kertojan suodattamaa tulkintaa. Vai eivätkö nämä ihmiset muista?

Tässä lukupiirimme tulkinnat ja totuudet:

MITÄ LUULET, MIKSI JONAS VALITSI TÄMÄN RAKENTEEN?

• Yhtä totuutta Samuelin tarinasta ei ole, vaan jokainen ”haastateltava” kertoo ja muistaa asiat omalla tavallaan ja myös omasta näkökulmastaan. Eri tarinoissa korostuvat eri asiat ja lukijasta tulee lopullisen tarinan kertoja. Mitä siis oikeastaan tapahtui?
• Jonas on erikoisuuden tavoittelija. En ollenkaan ymmärrä, miksi tämän piti olla tällaista ihmisestä toiseen hyppimistä.
• Jonas kirjailijana haluaa haastaa lukijan näkemään, miten tapahtumat näyttäytyvät eri tavoin eri ihmisille ja miten erilailla ihmiset tapahtumasarjan muistavat ja sitä kuvaavat.
• Minusta rakenne oli ärsyttävä, kun en ymmärtänyt kuka puhuu ja miksi pitää koko ajan vaihtaa sekä näkökulmaa että aikaa ees taas. Toisessa osassa sitten jo kiinnostuin ja luin saman tien loppuun. Asetelma, jossa tuhon merkit lisääntyy ja loppuratkaisu olisi niin helposti vältettävissä, jos vain joku henkilöistä tekisi jotain järkevää – niin tuttu monesta kirjasta ja alkaa vähitellen ärsyttää, että tarvitseeko tuollaista itsetuhoa nyt harjoittaa.
• Rakenne heijastelee kaiken median ja viihteen rytminvaihdosta: nopeaa ja lyhyttä, erittäin lyhyttä.
• Mielestäni rakenne oli hyvin merkityksellinen ja koko kirja oli taitavasti kirjoitettu juuri irrallisten kappaleiden varaan.  Tosin minun piti lukea 100 ensimmäistä sivua ennen kuin kirjan hienous ja juuri rakenteen tärkeys hahmottuivat ja avautuivat.  Päästyäni lukurytmiin ihailin juuri tätä irrallisuutta, miten jokainen kappale sisälsi oleellisen viestin, vaikkakin aikajärjestys vaihteli.
• Tämä monelta kantilta kuvaaminen nyt vaan on tämän ajan juttu ja kirjailija halusi saada lukijan miettimään enemmän.
• Minusta rakenne oli nerokas, vaikka sitä ihan aluksi olikin haasteellista hahmottaa. Lukeminen oli kuin arvoitusta olisi ratkaissut, etenkin kun joutui miettimään, kuka kertoo totuuden. Olin aivan lumoutunut, kun mielestäni oivalsin, mitä Jonas ajaa takaa. Rakenne nimenomaan on tässä se erityinen juttu!
• Olipa haastavaa pysytellä tämän kirjan henkilöiden perässä. Aihe kiinnosti ja henkilötkin olivat tarpeeksi erikoisia, joten lukeminen sujui hyvin, vaikka en innostunutkaan tästä. Suurin syy on tämä kirjoitustyyli, tuntui turhalta huomion tavoittelulta. Voin toki itse olla hieman yksioikoinen. Peukku alas minulta!
• Luin kirjan nopeasti ja suurella mielenkiinnolla. Muisti on minulle ollut aina pohjattoman kiinnostuksen kohde. Palapelit toinen intohimo ja nyt sen sai lukijana rakentaa ilman mallikuvaa. Yllättävän moneen kertaan jouduin muuttamaan mielikuvaani lopputuloksesta, jota mieli rakenteli itsenäisesti omien kokemustaustojeni perusteella. Samalla alitajuntani ”valehteli” Samuelin ja muiden tarinoita haluamiinsa painotuksiin.

• 

  Kirsin Book Club oli valmistautunut hyvin lukupiiritapaamiseen. Khemirin kirja oli luettu suomeksi ja ruotsiksi. Kuvan nappasi Airi Helsinki Litissä loppuillasta 13.5.2016 Marjan kirjan kanssa. Jonas tunnisti jo, että samasta kirjanmerkistä oli kyse!

Kirjan henkilögalleria on rajattu. Bloggari Koko Hubara toi Radio Helsingissä vahvasti esiin sitä, että Jonas kuvaa hyvin maahanmuuttajien ja valtaväestöä tummempien elämää. Jonas itse totesi Kulttuurikeskus Nordissa Eva Kelan haastattelussa, että hänen henkilöillään on historia, joka ensisijaisesti määrittelee heitä, ei esimerkiksi ihonväri. Hän vain kuvaa nyky-Ruotsia. Jonas itse on ruotsalaisen äidin ja tunisialaisen isän Ruotsissa syntynyt lapsi. Myös kirjan päähenkilön, kerronnan kohteen, Samuelin tausta on samankaltainen.

TÄMÄN KUVAN ME SAIMME SAMUELISTA

• Samuel oli sivuhenkilö omassa elämässään.
• Samuel oli herkkä, etsi itseään ja yritti ymmärtää isäänsä, joka jätti perheensä, kun hän oli vielä lapsi.
• Samuel oli jotenkin hahmoton, yhden kanssa yhdenlainen ja toisen kanssa toisenlainen. Samuel korosti sitä, miten huono muisti hänellä on. Hän ei muista mitään ja siksi kirjoittaa listoja. Hän kirjoitti listoja myös kysymyksistä, mitä teki ensitreffeillä. Ikään kuin hänellä ei olisi ollut omia ajatuksia ja mielipiteitä?
• Samuel oli eksyksissä itsensä kanssa ja halusi miellyttää muita saadakseen hyväksyntää.
• Samuel oli poika, jonka kehitys oli jäänyt kesken vanhempien eron myötä. Luulen että hänestä tuli perheen huolehtija isän lähdettyä ja siksi hänestä kehittyi hyvin ristiriitainen persoona.
• Samuel oli kiltti ihminen, joka halusi miellyttää kaikkia. Ei kestänyt riitoja ihmisten välillä.
• Samuel oli epävakaa ihminen, joka pettyi ihmissuhteissa. Rivien välistä tulkitsin hänellä oli tarve miellyttää muita ja muut jopa käyttivät häntä hyväkseen.
• Ensivaikutelma Samuelista oli hyvä. Hän oli juuri sopivasti erilainen, kiltin ihmisen tavalla. Erityisesti ihastuin hänen Kokemuspankki-ajatteluunsa. Silmissäni näen hänet tunkemassa kättään vesimeloonin, nytkymässä tanssilattialla ja ottamassa intensiivisesti kontaktia ihmisiin. Loppua kohden pintaan nousevat kuitenkin hiki ja keltaiset hampaat.

Haastattelussa Jonas kertoi, että rakkaudesta on kaikkein vaikeinta kirjoittaa, sillä rakastuneena clichét tulevat todeksi. Jonas kertoi olleensa 2-3 kertaa rakastunut. Niinä hetkinä oli tuntunut siltä, että aika oli pysähtynyt ja sitä kautta kuoleman hetki oli lykkääntynyt kauemmaksi. Hänellä oli myös kavereittensa kanssa ollut Kokemuspankki, jonne pyrittiin tallettamaan sellaisia tekoja, joista jää muistijälki. Kirjassa Kokemuspankki on Samuelin projekti. Hän pyrkii jättämään itsestään muiston, vaikka vain kaatamalla vesilasin päällensä tai tunkemalla sormensa vesimelooniin.

KIRJAN TEEMOJA OVAT RAKKAUS JA RAHA

• Kaikki se mitä en muista -kirjassa ei mielestäni ole henkilöiden välillä aitoa rakkautta.
• Laide ja Samuel olivat ainakin rakastuneita toisiinsa ja kyllä heidän välillään oli myös rakkautta. Se ei vain kestänyt. Vandad rakasti Samuelia ja Samuel varmasti myös Vandadia, mutta vielä enemmän Pantteria. Vandadille raha oli tärkää, koska hänellä ei ollut sitä. Myös Samuelille rahasta tuli vähitellen tärkeämpää ja tärkeämpää.
• Eniten rakkautta oli mielestäni mummon ja Samuelin välillä. Raha oli tärkeää kaikille muille paitsi mummolle ja Samuelille.
• Eniten rakkautta mielestäni kirjassa oli isoäidin ja Samuelin välillä ja toiseksi eniten Vandadin ja Samuelin välillä.
• Rakkaus Laidea kohtaan oli erittäin monimutkaista ja jotenkin pakkomielteistä. Raha oli tärkeää Laidelle. Hän mietti usein, miten maksamiset Samuelin ja hänen välillä menivät ja oli erittäin kiinnostunut Vandadin ja Samuelin välisestä rahankäytöstä
• Eniten rakkautta oli mummin ja Samuelin välillä. Rakkaus ei tunnu olevan keskeistä tässä kirjassa.
• Raha oli tärkeää kaikille muille paitsi mummolle ja Samuelille. Mummo oli jo hömppä ja Samuel ei tainnut tajuta rahasta mitään. Mielestäni Samuelin rahavaateet Vandadia kohtaan oli Laiden miellyttämistä.
• Hmmmm…. Lukiessa ei tullut mieleen, että tässä olisi ollut rakkautta. Ehkä Samuelin huolenpito isoäidistä oli rakkautta? Onko raha tässä symboli jollekin muulle?

Meistä viisi näki Jonaksen livenä. Minä juttelin hänen kanssaan lyhyesti Nordissa, jossa taltioidussa klipissä Jonas keskustelee Eva Kelan kanssa. Haastattelun voit katsoa Katsomosta.  Airi, Marja, Minna ja Maija-Riitta puolestaan jututtivat häntä Helsinki Litissä. Litin lavalla Jonasta haastatteli Riikka Pulkkinen, sen keskustelun voit katsoa Yle Areenasta.

MIKÄ KUVA SYNTYI KIRJAILIJA JONAS HASSEN KHEMIRISTÄ

• Juttelin Jonas Hassen Khemirin kanssa Helsinki Litissä. Hän on mielenkiintoinen kirjailija ja hyvin ystävällinen ja miellyttävä henkilö.
• Khemiri on varmasti yhteiskunnallisesti valveutunut ajatteleva kirjailija, täytyy lukea hänen joku muu teos että saa lisäselvyyttä. (Esimerkiksi Ajatussulttaani, Ett öga rött,  Johnny Kniga, 2004)
• Jonas Hassen Khemiri on mielenkiintoisen tuntuinen kirjailija, jonka kirjoja voisin lukea lisääkin.
• Khemiri on ihanan sympaattisen näköinen ja tulee olo, että häneen haluaisi tutustua enemmän. Kaunis ihminen.
• Jonas oli hurmaava ja sympaattinen. Erityisesti pidin hänen inhimmillisyydestään ja huumorintajustaan. Hänen tarinoitaan olisin kuunnellut vaikka kuinka kauan.  Hän on myös todella pitkä, varmaan yli 190 cm, ja tavattoman hoikka.
• Jonas Hassen Khemiri on onnistunut palapelin rakentaja.
• Khemiri on mielenkiintoinen kirjailija, jonka tapa kirjoittaa on virkistävästi erilainen ja tuore.
• Jonas Hassen Khemiri on taitava kirjailija.  Otaksun kuitenkin että on noussut erityisesti naislukijoiden suosikiksi.

Meidän lukupiirikeskustelumme oli jälleen vilkasta. Osaan kirja oli kolahtanut, osaan ei. Me kaikki, jotka olimme olleet kuuntelemassa Jonasta, pidimme kirjasta. Ehkäpä hänen hurmaavuutensa vaikutti tai sitten se, että luimme eri asenteella, kun olimme kuulleet pohjustusta rakenteeseen ja tarinaan.

Tapamme mukaan lopuksi peukutimme ja tulos oli 6 ylös. 6 semiä ja 1 alas (pari peukutusta tuli etänä). Hieman pyöristäen annamme Jonakselle neljä tähteä!

Kirjat saimme Akateemiselta kirjakaupalta, kun pidimme maaliskuun kokoontumisemme Akateemisen uudistuneessa Helsingin Kirjatalon myymälässä – lämmin kiitos!

Kesäkuussa kokoonnumme keskustelemaan Jan-Philipp Sendkerin kirjasta Sydämenlyönneissä ikuisuus. Katso tästä, mitä muuta olemme lukupiirissä lukeneet.