Josie Silver: Ole minun – One Day in December – sentimentaalia suklaan seuraksi

 

Esikoiskirja, jonka oikeudet on myyty ennen ilmestymistään yli 20 maahan. Wow, nyt täytyy olla luvassa jotain todella huippua, ajattelin kun tartuin Josie Silverin Ole minun -kirjaan.

Valitsin kirjan myös kahdesta muusta syystä joululoman lukemiseksi. Ensinnäkin sain joululahjaksi kunnon kuulokkeet äänikirjoja varten ja Ole minun -kirja löytyy Storytelistä sekä suomeksi että englanniksi. Toinen syy olikin kirjan sattuva nimi englanniksi eli One Day in December.

Niinpä otin suklaat lähietäisyydelle ja aloitin printtikirjalla. Kun tuli ruoanlaiton aika, nappasin kuulokkeet ja etsin saman kohdan englanninkielisestä äänikirjasta. Rosollista syntyi kasviskeittoa ja kirjassa Laurien ja Jackin kuviot etenivät vuodesta toiseen.

Ole minun on siirappisista siirappisin nuorten rakkaustarina. Minä luen aina silloin tällöin chick lit -kirjoja, joten en kammoa romanttisia juonenkäänteitä, mutta nyt tarinassa ei ollut minun kilometreilleni samaistumispintaa.

Kirjan alussa, eräänä joulukuun päivänä, parikymppinen Laurie istuu lontoolaisessa bussin yläkerroksessa ja näkee pysäkillä kiehtovan miehen. Heidän katseensa kohtaavat ja Laurie on myyty. Mutta kuka mystinen busboy on, mistä Laurie voisi hänet löytää? Ja onko ylipäätänsä mitään mieltä etsiä tuntematonta miestä tai täydellistä rakkautta?

Tarina oli rakennettu hyvin perinteisistä elementeistä. Parhaat tyttökaverit, kimppakämpät, harkitsemattomat totuudet viinipäissään. Mukana on elementtejä Meg Ryan -elokuvista, Bridget Jonesista ja jopa Elizabeth Bennet on mainittu. Miehet ovat komeita ja kaunissilmäisiä, mutta aina on jotain mutkia matkan varrella.

Tarinassa edetään yhdeksän vuotta ja loppuhuipennuskin osuu joulukuulle. Ihan en saa kiinni siitä, miksi Ole minun on niin suosittu. Siinä on romantiikkaa, ystävyyttä, haikailua ja hieman yllättäviä käänteitä, mutta siitä puuttuu chick-litiin kuuluva nokkela sanailu. Päähenkilö Laurie on myös melkoisen nynnykkä ja hieman tavanomainen ikimuistoiseksi sankarittareksi. Olen silti varma, että päähenkilöiden ikätoverit viihtyvät tämän tarinan kanssa ja saattavat loppuratkaisussa tirauttaa muutaman onnenkyyneleenkin.

Minun lienee parempi pysytellä noin viiskymppisten kirjailijattarien kanssa eli odottelen seuraavia Marian Keyesin ja Sophie Kinsellan teoksia. Lue juttuni heidän aiemmista teoksistaan:

  • Josie Silver
  • Ole minun, suomennos Sari Leveelahti
  • Otava, 2018
  • One Day in December, 2018
  • ISBN 9789511326052
Kommentit
  1. Teena in Toronto
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  2. Katja
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  3. J
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  4. Viherjuuria
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *