Lena Andersson: Vailla henkilökohtaista vastuuta – pakollista luettavaa suhdekiemuroihin
Kirsin Book Clubin kymmenen naista kokoontui marraskuun sateisena iltana keskustelemaan ruotsalaisen Lena Anderssonin Vailla henkilökohtaista vastuuta -teoksesta. Ja olipa se täydellinen lukupiirikeskustelu, sillä mielipiteet jakaantuivat ylistyksestä totaaliseen teilaukseen!
Tunnustan välittömästi, että minun mielestäni Vailla henkilökohtaista vastuuta on suoranainen helmi, paras lukemani kirja pitkään aikaan. Lena kuvaa yksipuolisen suhteen valtapeliä niin viiltävällä tarkkuudella, että myös omat muinaiset suhdekuviot saavat uuden selkeyden. Tämän kirjan tulisikin olla pakollista luettavaa kaikille on/off-suhteessa tai kolmiodraamassa eläville ihmisille, niin naisille kuin miehillekin.
Tutustuin Lena Anderssoniin ensimmäisen kerran Helsinki Litissä, kun Jörn Donner haastatteli häntä. Hurmaannuin Lenan sanavalmiuteen ja jokaisen lauseen syvälliseen sisältöön. Tämän keskustelun voit edelleen katsoa Yle Areenasta.
Jörkka kertoi lukeneensa Vailla henkilökohtaista vastuuta -kirjan moneen kertaan ja hän esitti karkean tulkinnan kirjan juonesta: kiimainen nuori nainen, Ester, jahtaa halutonta näyttelijää, Olofia.
Lenan määritelmä oli, että kirja käsittelee kiimaisen Olofin patologista ambivalenssia, jota älykkö Ester tarkkailee. Ester on nainen, joka haluaa tasavahvan suhteen miehen kanssa. (Ambivalenssilla tarkoitetaan wikipedian mukaan vastakkaisten tunteiden yhtäaikaista esiintymistä.)
Katsoi kummalta kantilta tahansa, niin kirja kuvaa sinkku-Esterin ja naimisissa olevan Olofin on/off-suhdetta kolmen vuoden ajan. Heidän suhteensa on epätasapainossa, sillä se on elintärkeä toiselle ja yhdentekevä toiselle. Tarinassa on sivuhenkilöinä Esterin ystävätärkuoro, Olofin vaimo ja muutama näytelmäseurueen ihminen.
Suhde kuvataan Esterin havaintojen ja tunnetilojen kautta. Kuinka rakkaus sykkii ja sydäntä kylmää riippuen Olofin toiminnasta. Kuinka ulkopuolelta kaikki näyttää niin paljon selkeämmältä kuin Esterin vinkkelistä.
Keskustelussa Jörkka ihmetteli aivan samaa kuin mekin lukupiirissä, että eikö Ester ole sitten riittävän älykäs tajutakseen, että hänen suhteensa Olofin kanssa on sulaa hulluutta?
Kirja on kommentti tähän hulluuteen. Avioliiton ulkopuoliset suhteet pidetään piilossa, joten luullaan, että Esterin rakastuminen naimisissa olevaan mieheen ja suhteessa roikkuminen on hulluutta, vaikka se on hyvin normaalia ja tavallista. Ester ei ole hullu, mutta tässä suhteessa nimenomaan häntä kutsutaan hulluksi, sillä yleensä pidetään normaalina sitä, että naimisissa oleva mies lähtee avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen useaksi vuodeksi naisen kanssa, jota ei kuitenkaan halua. Ester ei voi ymmärtää, miksi joku tekisi näin, paitsi jos hän suunnittelee eroa”, totesi Lena.
Meidänkin keskustelussa totesimme, että ”Mä olen ihan just eroamassa” on monasti kuultu lause. Osa meistä oli vakaasti sitä mieltä, että tällaisia Estereitä on nähty peilistä ja kuultu tuttavapiiristä. On fiksuja naisia, jotka alentavat itsensä epätoivoisissa suhteissa. Muutama tosin epäili, että ei tämä niin kovin yleistä voi olla.
Vailla henkilökohtaista vastuuta -kirjan lukukokemusta kuvailtiin seuraavasti:
– Ihmettelin, mistä tämä kirja oikein kertoo. Elääkö Ester jossain rinnakkaistodellisuudessa, kun hän selittää kaiken oman rakkautensa kannalta parhain päin? Periaatteessa minkä vaan fundamentalismin voi selittää tällaisella ajattelulla.
– Todella ahdistava lukukokemus. Samaa asiaa käsitellään koko kirja ja lukijana haluaisi ravistella Esteriä, että herää jo ja tajua, tästä ei tule mitään!
– Ester himoitsi Olofia niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mutta näinhän se menee, päätä täytyy hakata monta kertaa, ennen kuin lopulta ymmärtää. Siihen vaaditaan monta kierrosta ja Lena tuo sen kirjassa hienosti esille.
– Luimme tämän myös toisessa lukupiirissä ja siellä kaikki inhosivat tätä. Esteriä pidettiin nössönä ja hänen ystävätärkuoroaan ärsyttävänä, kun kukaan ei saanut mitään rotia touhuun. Vertasimme Esterin käytöstä Harlekiini-tarinaan, jossa jokainen vilkaisu, ele ja sana tulkitaan. Minun teki mieleni huutaa Esterille, että kuuntele, mitä Olof sanoo, älä luule! Lupasiko Olof jossain välissä jättää Ebban, vai? Joka tapauksessa aiheutti lukiessa vahvoja tunteita.
– Kirja jäi elämään takaraivooni ja sen kurssi nousee koko ajan. Keskustelumme rakkauden yhteiskunnallisesta analyysistä toi vielä yhden lisän tarkasteluuni.
– Niinä hetkinä kirjaa lukiessani, kun unohdin yhtymäkohdat omaan nuoruuden suhteeseeni, enkä ahdistunut liikaa Esterin yltiöpositiivisista päätelmistä, ilahduin kirjailijan supertarkasta kuvauksesta. Kirjan luettuani olin myös tyytyväinen, että itse olen löytänyt myöhemmin paljon paremman rakkauden ja toivoisin, että Esterillekin kävisi niin!
– Omien ja tuttavilta kuulemieni kokemusten perusteella uskottava tarina, vaikka kyllä aika äärimmäinen. Tässä kyllä kovasti kummastuttaa, miten fiksu ja koulutettu nainen on niin täydellisen riippuvainen ja rakastunut ja uskoo haluamaansa lopputulokseen niin pitkän ajan. Puolivälissä kirjaa mietin, mitä loppusivuilla voi enää tapahtua, kun kaikki tuntui jo tapahtuneen. Kummasti tarinaan tuli lisää imua ja teksti kantoi hyvin.
– Jotenkin olisi helpompi ymmärtää, jos suhteessa olisi paljon intohimoista seksiä, mutta tässä ollaan kyllä enemmän odottavalla kannalla ja kohtaamisten hekumallisuus jää kyseenalaiseksi. Mutta mihin sfääreihin odottaminen nouseekaan!
– Tässä tapauksessa mies oli varattu, mutta tämä voisi olla myös toisin päin tai päähenkilöt voisivat olla samaa sukupuolta. Olisikohan tulkinta silloin sama?
Lenan selitys suhteen kestämiselle oli:
Ester ei pääse eroon Olofista, koska saa liian vähän ollakseen tyytyväinen, mutta saa tarpeeksi, jotta on vaikea erota.
Lena sai Finlandia-palkintoa vastaavan August-prisetin vuonna 2013 kirjastaan Omavaltaista menettelyä (Egenmäktigt förfarande – en roman on kärlek), jossa Ester rakastuu tunnettuun kuvataiteilijaan. Silloin juorulehdistö toi esiin, että tarina perustui oikeaan suhteeseen Lenan ja ohjaaja Roy Anderssonin kanssa. Roy ilmoitti olevansa kirjan roolihahmo Hugo Raskin esikuva, mutta Lena sanoo:
Kaikki kirjoittamani perustuu jossain määrin kokemaani, jotta ymmärrän, mistä kirjoitan. Henkilöt ovat kuitenkin fiktiota. Olen myös keskustellut tunteja ja päiviä ystävättärieni kanssa puhelimessa ja saanut tarinoihin paljon vaikutteita heidän kokemuksistaan.
Lenan mukaan Ester ei oppinut Omavaltaista menettelyä -kirjan tarinasta muuta kuin sen, että hänen tulee olla selkeämpi omien tunteittensa ilmaisussa. Vailla henkilökohtaista vastuuta -kirjan alussa hän kertookin heti Olofille, että hänen tavoitteensa on viettää loppuelämänsä yhdessä Olofin kanssa. Kirjan lopussa hän on jo kokenut katarsiksen ja puhdistautunut, karvaan kautta, Ester ei enää lähde samanlaisiin suhteisiin.
Minä olisin antanut Vailla henkilökohtaista vastuuta -kirjalle viisi tähteä, mutta koska lukupiirissä toimimme demokraattisesti, niin 6 peukkua ylös, 2 semiä (toinen etänä) ja 3 alas toivat tulokseksi 3,5 tähteä.
Suosittelen kirjaa lämpimästi lukupiireille – vilkas keskustelu on taattu!
Lue lisää Lenasta ja hänen kirjoistaan jutuistamme Helsinki Litistä ja Turun Kirjamessuilta.
Lopetan Lenan sanoin: rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys.
- Lena Andersson
- Vailla henkilökohtaista vastuuta
- Siltala, 2015
- Utan personligt ansvar, 2014
- ISBN 9789522342997