Lisää Jari Tervon nuoruuskuvausta Rovaniemeltä: Pyrstötähti

Pyrstötähti on kolmas osa Jari Tervon nuoruusajan kuvausta Rovaniemeltä. Perhe on muuttanut rivitaloon, jossa on laatoitus takan edessä kuten meilläkin. Kirjassa on Mila, Maltankoira, meillä Tiffany, Yorkshiren terrieri.

Pyrstötähti on kolmas osa Jari Tervon nuoruusajan kuvausta Rovaniemeltä. Perhe on muuttanut rivitaloon, jossa on laatoitus takan edessä kuten meilläkin. Kirjassa on Mila, maltankoira, meillä Tiffany, Yorkshiren terrieri.

Jälleen matkaamme 1970-luvun Rovaniemelle, jossa Jari Tervon kaltainen poika elää nuoruuttaan. Jos on lukenut tarinan aiemmat osat, Esikoisen ja Revontultentien, on päähenkilön perhe käynyt jo kovin tutuksi ja Pyrstötähti on kuin tarkkailisi perheen arkea heidän olohuoneensa sohvalta. Kovin tuttuja ovat niin henkilöt kuin aiemmissa teoksissa esitelty elämäntyylikin. Kertoja-Jari on rauhoittunut, eikä pohdi ääneen kovin syvällisiä. Siihen on syynsä, sillä kirjan on tarkoitus olla hänen muistelmansa, johon hän äidin kehotuksesta kirjaa arjen pieniä tapahtumia.

Pyrstötähti on helppolukuinen, pikku kirja, joka ei jätä mitään ihmeellistä muistijälkeä. Olen lukenut Esikoisen, josta keskusteltiin yhdessä Kirsin Book Clubissa, ja pidin siitä paljon. Revontultentietä en lukenut, mutta bookclubimme oma rovaniemeläinen, Eija, luki suurin odotuksin ja hieman pettyi, lue arvio tästä. Jäinkin miettimään, mitä Pyrstötähti toi lisää edes minulle, vain Esikoiseni lukeneelle.

Tapasin Jari Tervon kirjamessuilla

Tapasin Jari Tervon kirjamessuilla

Kirja etenee lyhyissä luvuissa, joissa 14-vuotias ”Jari” kertoo päivän tapahtumia. Olen itsekin pitänyt 70-luvulla teini-iässä päiväkirjaa ja ymmärrän hyvin, että päivän ainoa raportoitava asia on mummolassa käynti tai Merilinjan katsominen. Jos Pyrstötähden tarkoitus on ollut kuvata, kuinka 70-luvun nuoren maailma on ollut rauhallisempaa ja virikkeet erilaisia kuin nykyään, niin siinä Tervo onnistuu: ajankuvauksena Pyrstötähti toimii loistavasti.

Tartuin kirjaan Helsingin Sanomien arvion perusteella, sillä oletin Pyrstötähdessä käsiteltävän runsaasti mäkihyppyä. Minä olen mäkihyppääjän tytär ja seurannut Garmisch-Partenkirchenin mäkikilpailua samalla hartaudella kuin kirjassakin. Tosin kuulun Lahden Hiihtoseuran leiriin, mutta kirjassa mainitut ounasvaaralaiset ovat kaikki ainakin nimeltä tuttuja. No, tällä sektorilla kirja oli selkeä pettymys: mäkihyppyä käsitellään vähemmän kuin sudenmetsästystä tai jouluruokia!

Teksti soljuu helposti ja kepeästi, oikeastaan aika epätervomaisesti. Paljon ei tarvitse ajatella, eikä kerrata aiempia lukuja. Lukuisia kertoja selitetään, että Erkki-setä on oikeastaan isoisä ja Unto Abraham on pikkuveli. Kepeys ja yksinkertaisuus jättävät minulle kyllä turhankin merkityksettömän tunteen.  Vähän samanlaisen kuin musikaalit Tervon tekstissä:

Kerroin laskeneeni leikkiä. Musikaalit eivät käsittele hulluksi tulemista, vaan humpuukia. Ne ovat kuin hattaraa. Kun syö tivolissa kolmatta hattaraa, tajuaa syövänsä ilmaa, joka poistuu ihmisestä pahaa ääntä päästäen.

Mutta sivujen kätköissä on pieniä nostalgiahelmiä, jotka hairahduttivat minut omiin muisteloihin. Se oli osasyy siihen, että luin Pyrstötähden aivan ennätyshitaasti. Luvut ovat erillisiä, eivätkä kannustaneet aloittamaan seuraavaa tarinaa, niinpä kirja eteni noin luku per ilta -vauhtia. Luvut olivatkin kuin iltasatuja: ne olivat lempeitä kuvauksia vailla mitään murrosiän kapinaa tai tunnemyrskyä ja useimmiten niistä jäi mieleen vieno hymyily. Vaikka moni luku alkaakin sanoilla ”Täällä kapitalistisessa maailmassa on paljon epäkohtia, kuten…”, niin kertoja-Jarin muisteloissa on arjessa turvallinen ja onnellinen olo. Vähän kuin mummo halaisi.

Kohoutekin pyrstötähti nähtiin taivaalla vuodenvaihteessa 1973-1974. Siihen on viitattu mm. Tenavissa, Simpsoneissa ja Pink Floydin levyllä. Tyypillisesti sen ennustettiin tuovan tuomiopäivän tullessaan.

Kohoutekin pyrstötähti nähtiin taivaalla vuodenvaihteessa 1973-1974. Siihen on viitattu mm. Tenavissa, Simpsoneissa ja Pink Floydin levyllä. Tyypillisesti sen ennustettiin tuovan tuomiopäivän tullessaan.

Tilasin Pyrstötähden HelMetistä ja noudin Haukilahden ihanasta pikkukirjastosta.

  • Jari Tervo
  • Pyrstötähti
  • WSOY, 2015
  • ISBN 9789510409879
Kommentit
  1. Jonna / Kirjakaapin kummitus
    • Avatar photo Kirsi
  2. Marile
    • Avatar photo Kirsi
  3. Eija RiMu

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *