Malala Yousafzai, Christina Lamb: Minä olen Malala – tyttöjen ja koulutuksen puolustaja

Syrjäseudun lukutaidottoman äidin tyttärestä tulee maailmanlaajuisesti tunnettu ja palkittu kansalaisvaikuttaja teini-ikäisenä. Tällaisen juonen jos kirjoittaisi romaaniin tai elokuvaan, se pitäisi kertoa fantasiana pikemmin kuin nykypäivän tarinana, niin uskomaton se on. Totta kuitenkin on, että Malala Yousafzaista tuli v. 2014 maailman nuorin Nobelin rauhanpalkinnon saaja.

Malala syntyi 12.7.1997 Swatin laaksossa Pakistanissa kolmilapsisen perheen vanhimpana. Hän kuuluu pashtuneihin, joita on 40 miljoonaa ja joita asuu Pakistanissa ja Afganistanissa sekä noin 10 miljoonaa muualla kuin kotimaassaan. Alue on Peshawarista pohjoiseen ja suunnilleen yhtä kaukana Pakistanin pääkaupungista Islamabadista ja Afganistanin pääkaupungista Kabulista. Pisimmän aikaa perhe asui Mingoran kaupungissa, jossa puolella asukkaista ei ole puhdasta vettä tai sanitteettitiloja.

Isä Ziauddin on intohimoinen koulutuksen puolesta puhuja ja poikkeuksellinen pashtun-mies, joka katsoo koulutuksen kuuluvan tasapuolisesti niin pojille kuin tytöillekin. Köyhistä oloista ja ilman varallisuutta hän hankki itselleen koulutuksen ja perusti ystäviensä kanssa kouluja. Hän oli Pakistanissa merkittävä kansalaisaktivisti. Talibaneilla oli ja on edelleen paljon vaikutusvaltaa Swatin alueella. Malalan perhe eli jatkuvassa pelossa odottaen, koska Talibanin politiikkaa arvostelevaa isää vastaan hyökättäisiin. Hänen läheinen ystävänsä oli jo ammuttu.

Pakistanin lähihistoriasta saa tämän kirjan avulla hyvän oppitunnin. Korruptoituneita ja itsevaltaisia hallitsijoita on riittänyt. Pakistan perustettin v. 1947 muslimivaltioksi. Alue kuului Intiaan, jonka itsenäistyminen Britannian alaisuudesta kärjisti sisäisiä levottomuuksia hindujen ja muslimien välillä. Kun Malala oli 10-vuotias,  talibanit alkoivat kontrolloida Swatin laaksoa. Pakistanin hallitus näyttää olleen sekä haluton että kyvytön suojaamaan paikallisia asukkaita. Jo v. 2001 Osama Bin Laden piileskeli Swatin laaksossa vuoden Yhdysvaltojen 9/11 terrori-iskun jälkeen. Lähistöllä Abbottabadissa hänet myös likvidoitiin v. 2011. Yhdysvaltojen merijalkaväen sotilaiden operaatio tehtiin salaa Pakistanin johdolta, koska näytti ilmiselvältä, että paikallisia on osallistunut Bin Ladenin piilotteluun.

Malala näki läheltä, kuinkä koulunkäynti avasi tytöille ovia, joita ilman elämä on hyvin rajattua. Hänen äitinsä on lukutaidoton. Isä on edistyksellinen ja koulutuksen lisäksi tukee naisten aseman parantamista. Hän pitää kaikkia lapsiaan yhdenvertaisina. Malala oppi koulussa oman kielensä ja urdun lisäksi englantia. Hän luki monenlaista kirjallisuutta mm. Tolstoita, Jane Austenia, Paulo Coelhoa ja vamppyyritarinoita. Hän on kiinnostunut asioista laajasti ja luki varhaisteininä myös Stephen Hawkingin Ajan lyhyen historian. Televisiosarjoista suosikkeja olivat Bollywood-tarinat ja amerikkalainen Ruma Betty (Ugly Betty).

Isän mukana Malala pääsi seuraamaan aktivistimiesten poliittisia keskusteluja. Isä tuntuu tukevan häntä kaikessa. Isän perustamassa koulussa arvostettiin tyttöjen oma-aloitteisuutta ja ulospäinsuuntautuvia koulutuksen parantamishankkeita. Isä ja muut aktivistit antoivat haastatteluja paikalliselle medialle, Voice of Americalle ja BBC:lle. Tyttöjen koulutusta tuettiin koulutyttöjen itsensä antamilla haastatteluilla. Mukana oli yleensä ryhmä 11-12-vuotiaita tyttöjä, Malala yhtenä heistä.

BBC:n urdunkielinen toimitus alkoi julkaista Anne Frankin esikuvan mukaan Nuoren tytön päiväkirjaa, jossa Malala salanimellä Gul Makai kertoi, millaista on elää Talibanin hallinnon alla. Toimittaja kirjoitti blogia Malalan kanssa käymiensä puhelinkeskustelujen pohjalta. V. 2009 Talibanin uhkavaatimus tyttöjen koulutuksen lopettamisesta Swatissa toteutui. Malalan isä suostui aktivistiystäviensä painostuksesta siihen, että hänen tyttärensä viimeisestä koulupäivästä kuvattiin videodokumentti New York Timesin nettisivuille.

Koulut avattiin uudelleen, mutta vain tytöille, jotka eivät vielä olleet puberteetti-ikäisiä. Malala jatkoi koulunkäyntiä salassa väittäen olevansa nuorempi kuin olikaan. Lokakuun 9. päivänä 2012 koulubussiin tuli aseistettu mies, joka kysyi: “Kuka on Malala?” Vastausta ei oikeastaan tarvittu, koska Malala oli ainoa, jonka kasvoja ei ollut peitetty hunnulla. Kolme laukausta ja kolme uhria. Kaksi muuta tyttöä sai lievempiä vammoja. Luoti meni Malalan silmän vierestä raapaisten aivoja ja tuli ulos olkapäästä.

Jotain aivan erityisen rohkeaa ja karismaattista on sekä isässä että tyttäressä. Heillä on niin voimakkaasti yksi elämäntehtävä, johon usko ei horju, vaikka henkeä uhataan. Kukaan ei kuitenkaan arvannut, että Taliban toteuttaisi uhkauksensa nuoreen tyttöön. Isä oli se, jonka puolesta pelättiin.

Pakistanin armeija ja hallitus avustivat Malalan ja perheen siirtoa Birminghamiin, jossa Malala sai tarvitsemaansa hoitoa ja jossa perhe nyt asuu. Äiti ja lapset käyvät koulua. Isä on Pakistanin lähetystön lehdistöattasea ja YK:n koulutusasiantuntija. Isä valmistaa myös perheen aamiaisen ja käy kaupassa. Hän on omien sanojensa mukaan siis melkein kuin nainen – todellinen feministi.

Viime viikon lehtitietojen mukaan 12. heinäkuuta 20 vuotta täyttänyt Malala on juuri valmistunut High Schoolista ja lähtee Lähi-Itään, Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan edistämään tyttöjen koulutushankkeita, joita hänen perustamansa Malala Fund rahoittaa. Hän on juuri avannut myös Twitter-tilin @Malala.

Helppo on lukea sujuvaa kirjan tekstiä, vaikka asiaa on ihan yllinkyllin. Tutut nimet pongahtavat omastakin muistista, kun seuraa tapahtumien kulkua Pakistanissa. Malala näyttää arvostavan Zulfikar Ali Bhutton tytärtä, Benazir Bhuttoa, vaikkä tämä joutui lähtemään maasta korruptiosyytteiden vuoksi. Benazir ammuttiin autoonsa, kun hän palasi Pakistaniin v. 2007. Benazirin lapset lähettivät Malalalle kaksi tämän huivia Birminghamin sairaalaan. Toista niistä hän käytti kuudentenatoista syntymäpäivänään puhuessaan YK:n täysistunnossa 12.7.2013.

Malala on syvästi uskovainen ja kiltti, mutta omanarvontuntoinen ja itsepäinen tyttö. Inhimillisyyttä kirjassa luodaan, kun kerrotaan, miten Malala on jatkuvasti riidoissa parhaan ystävänsä Moniban kanssa ja miten hän riitelee veljensä Khushalin kanssa. Pikkulapsena Malala varastaa leluja naapurin tytöltä. Koulussa Malala on kunnianhimoinen ja kilpailee parhaasta sijasta kahden luokkatoverin kanssa. Birminghamin koulu on haastavampi ja siellä pärjääminen teettää enemmän töitä.

Malalan tarinan on hänen kanssaan kirjoittanut brittiläinen palkittu journalisti Christina Lamb. Hän on raportoinut Pakistanista ja Afganistanista vuodesta 1987 ja on nykyisin The Sunday Timesin ulkomaankirjeenvaihtaja. Minä olen Malala nimettiin vuoden suosituimmaksi non-fiction-kirjaksi v. 2013 (Brittish National Book Awards).

Kirja on odottanut hyllyssä ja nyt tuli sopiva hetki sen lukemiseen. Pidän historiallisista kirjoista. Tämä kertoi nuoren tytön uskomattoman kehitystarinan, josta ei jännittäviä käänteitä puutu. Mitä voikaan saada aikaan, kun on jo 17-vuotiaana saanut merkittävimmän mahdollisen palkinnon? Jotenkin tuntuu, että Malala on Nobelin asettamien odotusten arvoinen. Onnea matkaan!

Lisää Malalasta ja kirjasta voit lukea ja katsoa näistä linkeistä:
Malalan puhe Nobelien jakotilaisuudessa: (klik)
Christina Lambin juttu kirjan kirjoittamisesta (klik)
Malala Ellen DeGeneresin vieraana (klik)

Skotlannissa asuva Varpu luki kirjan englanninkielisenä. Hän päätti juttunsa onnen toivotukseen Malalalle ja onnittelut jatkuvat. Tämä kirja ja kirjoitus kuului Kirsin Book Clubin naistenviikon bkogikimaraan ja päätti sen ”omana” nimipäivänämme eli Kirsin päivänä sekä Kristiinan, Tiinan, Kirstin, Kristan, Kiian ja Tinjan nimipäivänä. Onnea nimipäiväsankareille!
 
Nimipäiväsankareihin liittyviä juttuja on blogissamme useita:
Tiina Piilola: Taivaanmerkit
Anni Polva: Tiinastako näyttelijä ja Tiina epäilee Juhaa

 

 

 

  • Malala Yousafzai, Christina Lamb
  • Minä olen Malala
  • Tammi, 2014
  • I Am Malala, 2013
  • ISBN 9789513176440

Kommentteja, kiitos!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *