Mark Levengood: Vasten auringon siltaa – lämminhenkinen lukupiiri Markin kanssa Helsingin Kirjamessuilla
Lukupiirit ovat olleet jo neljän vuoden ajan Helsingin Kirjamessujen ohjelmassa. Kirsin Book Club on ollut mukana alusta alkaen. Tänä vuonna kahdessa tilaisuudessa, joista jälkimmäisessä keskusteltiin Mark Levengoodin kirjasta Vasten auringon siltaa. Kirjailijan lisäksi tilaisuudessa oli mukana toimitusjohtaja Mari Koli Kustantamo S&S:stä.
Mark Levengood kirjoittaa äidinkielellään eli ruotsiksi ja alkuperäisen kirjan nimi on Solblekt av livet, vapaasti käännettynä Elämän aurinkoraitoja. Vasten auringon siltaa valikoitui kuitenkin kirjan suomalaiseksi nimeksi, sillä Markin kaikki viisi anekdoottikirjaa on nimetty suomeksi iskelmien mukaan. Katri Helenan kappale Vasten auringon siltaa oli aikoinaan ollut Markille rakkaalla Finnhits 2 -kasetilla. ”Minä rakastan Katri Helenaa”, Mark totesi.
Markin kirjoittaminen oli saanut alkunsa, kun hän tiedusteli kruununprinsessa Victorialta, miksei hän kirjoita päiväkirjaa, vaikka hänen elämänsä on niin mielenkiintoista? Victoria esitti vastakysymyksen Markille: ”Mikset sinä kirjoita, koska sinun elämäsi on erikoista? ” Niinpä Mark päätti kokeilla. Aiemmin hän ei ollut pitänyt kirjoittamista mahdollisena, koska on siihen liian laiska. Muutaman tunnin kirjoittamisen jälkeen Mark kertoi olevansa jo ihan poikki ja kaipaavansa kavereiden seuraan.
Toinen syy, mikä jarrutti kirjoittamisen aloittamista, oli puolison kirjailijaura. He eivät halunneet, että heitä vertailtaisiin toisiinsa. Mark Levengood on naimisissa kirjailija, käsikirjoittaja, koomikko Jonas Gardellin kanssa, joka on kirjoittanut mm. menestysteoksen Torka aldrig tårar utan handskar. ”Jonas on oikea kirjailija, minä olen ennemminkin tarinankertoja.”
Sukujuuriltaan suomenruotsalainen Mark kertoo kirjoissaan sukunsa tarinoita, se vahvistaa hänen identiteettiään.
Kaikilla on mielenkiintoinen suku.”
Markin tarinoihin on helppo samaistua, sillä hänen kerrontansa on ymmärrettävää tarinointia tavallisista asioista. Huumorilla ja ilolla maustettuna ikävätkin asiat saavat uuden näkökulman. ”Ei mulla ole mitään sellaisia ajatuksia mitä muilla ei olisi”, sanoo Mark. ”Olen hirveän tavallinen ihminen.”
Isä rakasti elämää ja me rakastimme isää. Hän oli hyvin sentimentaalinen ja istui mielellään punaviinilasin ääressä ja teki lisäyksiä testamenttiinsa. Muutamaa viikkoa aiemmin pidetyssä perunkirjoituksessa oli kestänyt melkoinen tovi lukea koko testamentti läpi, ja teksti oli edennyt vaiheeseen ”ja nuorimmalle pojalleni lahjoitan postimerkkiluetteloni, sen punakantisen”, sisareni kuiskasi: ”Jos ei otettaisi isän testamenttia kauhean kirjaimellisesti?” Ja me kaikki nyökkäsimme yhteisymmärryksen merkiksi.”
Mark on syntynyt Yhdysvalloissa vuonna 1964 ja viettänyt lapsuutensa Suomessa, Espoon Haukilahdessa. Nykyään hän asuu Ruotsissa, ja muun muassa kirjoittaa, juontaa ja toimii suosittuna luennoitsijana.
Mark kertoo, miten hän työssään haluaa luoda haastattelutilanteesta rennon tunnelman ja aloittaessaan haastatteluhommia hän päätti kysyä haastateltavilta vain asioita, joihin halusi itsekin vastauksen – ei mitään turhanpäiväisyyksiä.
Hän on tavannut superjulkkiksia, mutta hänen mielestään tavallisten ihmisten haastatteluissa on magiaa. Tv-ohjelmassa ”Mark och hans vänner” esiintyi Markin naapureita, esimerkiksi roskakuski, joka pystyi tulkitsemaan asukkaiden roskista, mitä heidän elämässään kulloinkin tapahtui.
Perhe-elämän Jonaksen ja kahden lapsen kanssa Mark haluaa pitää poissa julkisuudesta. Arkeen kuuluu yhdessä vietetty aika, esimerkiksi sukuillalliset ja karjalanpiirakat. Mutta kyllä hänelle sattuukin, hän törmää kadulla Astrid Lindgreniin, hämmentyy Tove Janssonin soittaessa, ja päästelee sammakoita suustaan kohdatessaan Tanskan kuningatar Margarethen.
Toteamme hänelle, että hän on tarinoissaan ylistänyt monia aikuisia naisia. Messulavalla hän on juuri kertonut yhden tarinan naisista ja unelmista, joka löytyy myös Vasten auringon siltaa -kirjasta:
”On törkeä yleistys väittää, että kaikki suomalaiset naiset ovat ihania. On kuitenkin totta, ettei ole mitään upeampaa kuin suomalaiset naiset. Koska he ovat ihania.
Kirsti Paakkanen istuu lavalla minua vastapäätä. Hänellä on kapea musta mekko, huimaavan korkeat korot ja verenpunaista huulipunaa. Hän on reilusti kahdeksankymmenen, mutta jos sattuisin mainitsemaan sen ääneen, hän tappaisi minut. Enkä laske leikkiä.
On Tukholman muotimessut, ja Kirsti omistaa Marimekon. Hän osti yrityksen joka oli lähinnä nuutuneita kukkia, mutta antamalla sille hyvästä mausta, rakkaudesta ja ankarista nipistyksistä tehtyä ravintoliuosta hän on saanut nuo kukat nyt loistamaan uusissa kuoseissa ympäri maailman.
Yleisö on yli kaksituhatpäinen, ja eturivissä istuu kruununprinsessa. Teen haastattelun suomeksi ja käännän sitten Kirstin vastaukset ruotsiksi, ja se menee vähän sinne päin, koska en oikeastaan osaa suomea. Siitä huolimatta yleisön aplodit lopussa kielivät, että he ovat yhtä rakastuneita Kirstiin kuin minäkin.
”Herranjestas”, Kirsti sanoo takahuoneessa jälkeenpäin. ”Ajatella, että se Victoria istui siellä ja kuunteli minua, maanviljelijän tytärtä.”
”Oletko koskaan tavannut kuninkaallista?” minä kysyin.
”En”, Kirsti sanoo, kuninkaalliset kaikista asioista ovat hirmu harvinainen näky Saarijärven pelloilla.”
Juuri silloin kruununprinsessan hovineito kulkee vähän matkan päästä ohi, joten juoksen hänet kiinni ja kysyn, voisiko kuninkaallinen seurue tulla piipahtamaan Marimekon messuosastolla. Hän lupaa välittää toiveeni eteenpäin, ja eipä aikaakaan kun hän tulee takaisin ja vahvistaa: ”Kruununprinsessa vierailee osastolla viiden minuutin kuluttua!”
Nyt tulee kiire. Kun kerron uutisen Kirstille, hän alkaa juosta ympyrää.
”Herrajumala nyt nainen”, minä sanon. ”Ala tulla!”
”Minun huulipunani!” hän huutaa epätoivoissaan. ”Ei kruununprinsessaa voi tavata ilman huulipunaa!”
Kaikeksi onneksi puna löytyy, ja lähdemme juoksemaan valtavan messuhallin halki.
On törkeä yleistys väittää, etteivät yli kahdeksankymppiset naiset ole hyviä aitajuoksussa. On kuitenkin totta, että hämmästyn suuresti nähdessäni Kirstin loikkivan stilettikoroillaan kuin metsäkauris. Saavumme osastolle täsmälleen samaan aikaan kruununprinsessan kanssa, ja Paakkanen laskeutuu täydelliseen hoviniiaukseen lattiaa hipoen
Seison hienotunteisesti etäisyyden päässä, joten en kuule mitä he puhuvat, mutta näyttävät viihtyvän toistensa seurassa. Jälkeenpäin Kirsti loistaa kuin Naantalin aurinko. ”Olen unelmoinut tästä koko elämäni”, hän sanoo autuaana.
”Missä olet oppinut tekemään hoviniiauksen?” minä kysyn.
Hän katsoo minua hiukan yllättyneenä. ”Juurihan sanoin, että olen unelmoinut tästä koko elämäni.”
”Toki, mutta…Olen minäkin koko elämäni unelmoinut musikaalitähteydestä, mutta laulan kuin kissa joka kaunoluistelee lasiruudulla kynnet harallaan.”
”Mutta rakas ystävä”, Paakkanen sanoo. ”Miten kuvittelet unelmien toteutuvan, jot et valmistaudu niihin? Jos kerran olen koko elämäni unelmoinut kuninkaallisista, kai minun pitää himputti soikoon osata niiata sitten kun he osuvat kohdalle.”
Hän silittää osaston tapetin isoja sinisiä kukkia.
”Mitä sanoitkaan lavalla? Että olen ohittanut kukkeimman nuoruuteni? Voi olla. Minä olen elänyt, ja olen nähnyt joidenkin unelmien toteutuvan, mutta en minä ole laakereillani levännyt niitä odottamassa. Unelmien eteen pitää tehdä töitä. Minä olen maanviljelijän tytär. Tiedän, että kukat puhkeavat sinne, missä on ensin möyhinyt ja lannoittanut maan.”
Mark Levengood pukeutuu näyttävästi, eikä kenkien soljetkaan ole kaikkein pienimpiä. Hän hurmaa olemuksellaan ja sanoillaan. Hän ujutttaa usein sanoihinsa sanoman, haluaa istuttaa idean ja tekee sen ilon ja naurun avulla. Tavallinen ihminen. Hänen myönteisestä asenteestaan on totta vie opittavaa meille tavallisille ihmisille.
Lukupiiritilaisuuden jälkeen Mark suuntaa lentoasemalle ja lentää Filippiineille Unicefin hyväntahdonlähettiläänä. Mark on mukana tärkeässä toiminnassa, jossa kerätään varoja avustustyölle lapsien seksuaalisen hyväksikäytön estämiseksi. Hän kertoi, ettei olisi voinut olla mukana tällaisessa työssä silloin kun omat lapset olivat aivan pieniä.
”Lyx att få tala med bara 30 personer”, toteaa Mark lukupiirin lopuksi, sillä hän on aiemmin messuilla esiintynyt täpötäysille katsomoille. Me hymyilimme onnellisina, sillä myös meille Markin kohtaaminen oli mieliin jäävää luxusta!
P.S. Jos lainaat Solblekt av livet -kirjan kirjastosta, saatat löytää juuri tämän Markin signeeraaman kappaleen:
- Mark Levengood
- Vasten auringon siltaa
- S & S, 2016
- Solblekt av livet, 2015
- ISBN 9789515237835
Markin kirja on salaviisasta luettavaa, mutta vieläkin nautittavampaa on mielestäni kuunnella hänen kirjojaan äänikirjoina. Hän siis lukee ne itse, hän jopa kommentoi joitain juttuja! Markin suomenruotsi on selkeää ja nautittavaa kuunneltavaa. Suosittelen lämpimästi!