Matti Rönkä: Yyteet – ”syö koodia ja paskantaa bittejä”

Mielestäni ajatus oli kiinnostava. Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan ikoniset hahmot on siirretty nykyaikaan ja minkäpäs muun kuin yt-taistelun tuoksinaan it-yritykseen. Ajattelin, että Matti Röngän Yyteet on mitä oivallisin teos vetämäni yrityslukupiirin keskusteltavaksi.

Nordic Morning -konsernin lukupiiriin kuuluu monta hyvin lukenutta henkilöä, sekä naisia että miehiä. Joukossamme oli tälläkin kertaa esimerkiksi Kalle, joka kertoi lukeneensa Tuntemattoman ensimmäistä kertaa 13-vuotiaana ja sen jälkeen uudelleen joka vuosi. Meistä moni muukin oli sekä lukenut kirjan, että nähnyt ainakin Edvin Laineen ohjaaman Tuntematon sotilas -elokuvan. Yllätyksekseni lukupiirissä oli kuitenkin useampi, joka ei ollut koskaan lukenut kirjaa ja jolle elokuvaversiokin oli aika etäinen. Eräs nuorehko nainen ei ollut altistunut Tuntemattomalle missään muodossa. Alkutilanne oli siis kutkuttava hedelmälliselle keskustelulle!

Toimittaja, kirjailija Matti Rönkä on kirjoittanut tarinan, jonka päähenkilö on Ville Koskela. Tuntemattoman joukkueenjohtajaa, vänrikki Koskelaa on totuttu pitämään erinomaisena esimerkkinä johtajasta, joka sopii suomalaiselle kansanluonteelle. Rönkä on istuttanut Koskelan esimieheksi Varma-Datan it-organisaatioon, jonka muutokset alkavat yrityksen perustaja Kaarnan jäädessä eläkkeelle. Firmaan on tuotu myös muut Tuntemattoman tutuimmat henkilöt, Vanhala hihittelee kahvihuoneessa, Rahikainen säätää lipevän myyjän stereotypiana, Lahtinen  pätevänä koodarina, Hietanen myynnistä vastaavana varatoimitusjohtajana, Lehto, Määttä, Kari Luoto ja Riitta Oja joukon jatkona. Uutena johtajana Lammio ja uusina työntekijöinä naispari Rocca ja Suzy.

Itse tarina on heppoinen. Lukupiirissämme kaikki olivat olleet osallisina yyteissä, sekä irtisanojina, irtisanottuina että selvinneinä. Totesimme, että Röngän ratkaisu sijoittaa nykyaikainen taistelu työelämään oli hyvä valinta, mutta tekemällä Yyteistä niin kepeän, hän menetti oivallisen mahdollisuuden pureutua tosissaan yt-tilanteessa olevan yrityksen valtatilanteeseen, ihmisten epävarmuuteen ja tuskaan. Toisenlaisella otteella Yyteistä olisi voinut tulla yritysmaailman yt-klassikko.

Nyt Yyteet jää ”sudoku-kirjaksi”, kuten eräs lukupiiriläinen totesi, eli Tuntemattomansa tunteva lukija bongailee tekstistä tuttuja repliikkejä, vaikka niitä ei olekaan aivan suoraan lainattu. Myönnän, että monet kehitelmät ovat onnistuneita, jopa riemullisia:

Lehto heittäytyi makuulle ja sanoi synkästi: ”Taisi käydä niin, etten minä seiso sitä kovennettua.” Koskela oli vaivaantuneen näköinen. Hän ryki pitkän aikaa ja sanoi sitten: ”Niin, minä en tohon asiaan sinänsä puutu, mutta selvintä se on, että seisotte.” ”Minä en jumalauta pekää tuommoista kekkulia… Vaikka penkkaa vasten pistäisivät.” Lehto narskutti hampaitaan: ”Se oli siltä vähältä, ettei se lähtenyt sairaalaan ja minä linnaan.” Koskela penkoi jotakin reppunsa kanssa: ”Niin, tuskin siinä nyt pelkäämisestä kysymys on. Mutta meinaan se on pienimmän riesan tie.” / Tuntematon sotilas ss. 133-134.

”En perkele jää. Vetäköön rouva toimitusjohtaja omat kaapelinsa. Tai tulis ainakin itte käskemään”, Lehto sanoi, hakkasi näppäimistöä kuin olisi kurittanut sitä. ”Kyllä se on pienimmän riesan tie, että teette”, sanoin. / Yyteet s. 95.

Kirjan yksi ulottuvuus on it-alan kehitys. Alan paremmin tuntevat totesivatkin, että kirja viehättää taatusti ihmisiä, jotka tietävät, mikä on turbopascal. Ylipäätänsä kirja vedonnee ihmisiin, jotka haikailevat entisten aikojen perään. Tarinassa muutosten läpiviejäksi palkattu Lammio näyttäytyy vain strategiajargonia suoltavana johtajana, jonka paineista saada tuloksia aikaiseksi voimakkaasti muuttuvassa toimintaympäristössä ei puhuta mitään.

”Enhä mie tiijä kurist hittoikaa. En mie oo millokaa sellast tarvint. Enhö mie oo muuta vastustant ko sitä jot mie en laittele kivvii polun varsii. Miehä sanoin täl Lammiol kaik mitä siit asiast on sanomista. Tuo ukko on kaikkee syypää.” / Tuntematon s. 338.

”Sä älä tule tulle käytöksestä. Kaikesta olet marisemassa ja vittuilemassa. Sutasen saatana turpaan tuommoista ämmää. Vittu mä käytän tamponina isompia muijia”, Rocca haukkui. / Yyteet ss. 159-160.

Rokka on Tuntemattoman tunnetuin hahmo ja esimerkiksi Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -leffassa selkeästi hän, jonka tuntojen kautta sotaa eniten katsotaan. Rönkä on tehnyt hänestä Yyteissä taitavan it-ammattilaisnaisen, joka seurustelee työkaverinsa Suzyn kanssa. Kuvio on sinänsä hyvä, mutta sielu on unohtunut hahmosta. ”Rocca on kuin halpa Lisbeth Salander -kopio”, todettiin keskustelussamme.

Mielipiteemme jakautuivat vahvasti. Kolme peukutti ylös, kolme semiä ja neljä (minä mukaan lukien) alas. Minusta Yyteet oli pölyistä setäkirjallisuutta, jonka työelämäkuvaus ei osu yhteen sen kanssa, mitä liikkeenjohdon konsulttina näen jatkuvasti. Toki yhtymäpintoja on, mutta niitä on raapaistu vain kliseisen pinnallisesti. Todennäköisesti Röngän tavoitteena ei ollutkaan kirjoittaa syvällisesti ja minä vaan olen niin tosikko, että hänen tapansa kirjoittaa ei kolahda minuun. Loppuratkaisu, jossa taannutaan menneeseen oli suorastaan masentava. Ennustimme ratkaisulle pikaista konkurssia!

Mutta osa lukupiiriläisistä piti kirjasta ja Kallen hienon, positiivisen arvion voit lukea hänen Duuninaarmuja-blogistaan: Pilvipalvelut jyrää meitin.

Tuntematon teemasta suosittelen seuraavaa:

• Lue alkuperäinen Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Saatavilla esimerkiksi uutena painoksena Bonnierin Klassikkokirjat-sarjassa taidekansilla.
• Lue uusi novellikokoelma Toinen tuntematon, jossa on tuttujen hahmojen naisten tarinat. Lisää blogijutussa.
• Käy katsomassa Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -elokuva. Menin katsomaan vähin odotuksin, mutta vaikutuin vahvasti. Elokuva on näkemyksellinen, ei aiempien versioiden kopio. Vahvoja näyttelijäsuorituksia, joista ylivertaiseksi nousee Eero Ahon Rokka, hänen mielensä murtuminen kosketti minua syvältä. Annan isot aplodit Aku Louhimiehelle hallitusta kokonaisuudesta, joka ei sorru kosiskeluun. Olimme katsomassa täydessä salissa, jossa arviolta noin puolet oli alle 30-vuotiaita. Omakin tytär ilmoitti leffan jälkeen haluavansa lukea kirjan.
• Katso myös Edvin Laineen Tuntematon-elokuva, sillä tulevana itsenäisyyspäivänä siitä näytetään televisiossa uusi, digitaalisesti restauroitu versio. Lue juttuni elokuvan tekemisestä tästä.

”Herra luutnantti. Sotamies Honkajoki A, A ykkönen, ensimmäinen A tarkoittaa etunimeä Aarne, toinen A ja ykkönen tarkoittaa kuntoisuusluokkaa, ilmoittautuu täydennysmiehenä herra luutnantin joukkueeseen. Palvellut aikaisemmin viidennenkymmenennen jalkaväkirykmentin toisessa konekiväärikomppanjassa, haavoituttuaan ollut sotasairaalassa josta HTK:n kautta komennettu tänne, ja ilmoittautuu täten uudelleen sotilastehtäviin, vakaasti päättäneenä uhrata oman sekä sotasairaalassa pullosta saamansa veripalvelun veren isänmaansa ja kansansa vapauden hyväksi.” / Tuntematon sotilas, s. 301.

Honkajoki kuunteli minua kädet arvokkaasti yhdessä. ”Olen suorittanut datanomin tutkinnon ATK-instituutissa. Lisäksi minulla on opintoja Helsingin ja Turun yliopistossa sekä Teknillisessä korkeakoulussa, tai nykytermeillä Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulussa”, Honkajoki luetteli. ”Niistä olen kerryttänyt myös kandidaatin tutkintoja, mutta suoranaisesti ne eivät ole pätevöittäneet minua tietojenkäsittelyn ammattilaiseksi. Sellainen kuitenkin katson olevani.” / Yyteet, s. 201.