Max Seeck: Mefiston kosketus – kansainvälisen tason tyylikäs trilleri

Mennään suoraan asiaan: Mefiston kosketus on erinomainen trilleri!

Kuten vakituiset blogin seuraajat tietävät, en ole dekkarien ja trillereiden suurkuluttaja. Luen yhden aina silloin tällöin ja olenpa iloinen, että tällä kertaa se oli Max Seeckin toinen teos, Mefiston kosketus.

Mietin, miksi tämä trilleri viihdytti ja kiinnosti niin, että luin sen loppuun yön tunteina. Jutun kuvia katsellessa voisi arvella, että huumaannuin kirjan tyylikkäistä julkkareista, joihin oli kehotettu pukeutumaan siniseen, tai sitten vain komeasta kirjailijasta, joka auliisti poseerasi myös bloggareiden kanssa. Pääsyy liittyy kyllä tyylikkyyteen, sillä minua viehätti Mefiston kosketuksen huoliteltu kieli, fiksut ihmiset ja kunnioitus lukijan oivaltamista kohtaan. Tämä ei ollut mikään sivistymättömien rikollisten väkivaltaseikkailu, vaan jännitys piili psykologisella puolella.

Mutta edetään perinteisellä mallilla eli Kirsin Book Clubin trillerikysymyspatteristolla:

1. Mikä on trillerin rikos ja kuka sitä selvittää?

Tarina on jatkoa Max Seeckin esikoiskirjalle Hammurabin enkelit ja pääosissa on monta jo siinä esiteltyä henkilöä. Myös edellisen kirjan rikokset ovat läsnä, sillä kaikki ei olekaan aivan niin kuin poliisiviranomaiset ovat luulleet. Eräs kuolleeksi oletettu roisto onkin elossa ja potentiaalisesti erittäin vaarallinen. Mitä enemmän roiston taustoja ja tekoja tongitaan, sitä pelottavammaksi hän myös lukijalle muodostuu. Onneksi jahtia ovat toteuttamassa pätevältä vaikuttava kolmikko kollegoineen: Interpolin tutkija Annika Lähde, tutkintavankeudesta lainattu puolustusvoimain asiantuntija Daniel Kuisma ja kroatialainen rikoskomisario Josip Buvina.

2. Ovatko trillerin henkilöt uskottavia / kiinnostavia?

Kirjan henkilöt ovat erittäin uskottavia ja kiinnostavia. Heillä on erilaista rosoa ja säröä taustalla, joista osa lienee selitetty Hammurabin enkeleissä, mutta hyvin heidän mukaansa pääsee myös hyppäämällä suoraan Mefiston kosketukseen. Henkilöt olivat ammattilaisia, taitavia omalla osaamisalueellaan, mutta eivät kuitenkaan mitään yli-ihmisiä. He tuntuivat samaistuttavilta ja kiinnyin lukijana päähenkilöihin välittömästi, siis hyviksiin. Sivuhenkilöinä on muutama varsin herkullinen hahmo, etenkin eräs ruotsalainen kollega.

Positiivisen lisän tuo naishahmojen uskottavuus ja tasa-arvoisuus. Myös näkymä erään naisen maailmaan päiväkirjojen muodossa on todentuntuinen.

3. Onko juoni vetävä?

Juoni on todella vetävä ja koukuttava. Minä en ole lukenut Hammurabin enkeleitä, joten sen tarinan toisto sopi minulle. Ehkä kertauselementtejä saattaa olla hieman liikaa heille, jotka ovat Hammurabinsa lukeneet. Tarina etenee loogisesti ja jännitys kasvaa kohti loppuhuipennusta. Mukana oli myös hieman romanttista jännitettä, minun makuuni sitä olisi voinut olla vähän lisääkin!

Max Seeck kirjailijakollegoidensa kanssa, vasemmalla Sinikka Vuola ja oikealla Karoliina Timonen.

4. Opitko jotain yhteiskunnasta / kulttuurista/ jostain muusta?

Tarinassa oli kiinnostavia elementtejä, mutta en voi sanoa oppineeni mitään erityistä. Kulttuurimielessä liikutaan Pohjoismaissa, Yhdysvalloissa ja Kroatiassa, mutta yleistiedon tasolla. Kansainvälinen ympäristö miellytti ja etenkin se, että suomalaiset olivat sujuva osa sitä. Monessa pohjoismaisessa dekkarissa suomalaisilla on junttien, väkivaltaisten rikollisten osa, ei Mefistossa.

5. Miten paljon trillerissä kuvataan päähenkilön elämää?

Kerronnassa keskitytään päähenkilöiden osalta nykyhetkeen ja rikokseen liittyviin tapahtumiin. Rikollisen osalta pengotaan menneisyyttä melkoisesti ja siltä pohjalta rakennetaan moniviritteinen, raju kaveri.

6.Onko trilleri raaka, ahdistava tai pelottava?

Onneksi tämä ei ole mitään Nordic Noiria, vaikka liikutaankin talvisen värittömissä maisemissa. Kirja on raaka henkisellä tasolla, yllättävälläkin tavalla. Ei tämä nyt pelottanut, mutta hieman ahdisti ja ennen kaikkea jännitti. Hyvällä tavalla.

7. Herättikö dekkari sinussa ajatuksia? Koskettiko?

Loppuratkaisussa jäi hieman kysyttävää, kun kaikkea ei väännetty rautalangasta. Pidin kirjasta, se oli erinomaista viihdettä ja taidanpa lukea Hammurabin enkelitkin tähän jatkoksi. Niin laadukkaasti tämä oli kirjoitettu, että ilman muuta luen myös Maxin sankareiden seuraavan seikkailun. Mefiston kosketuksen erityisansio on se, että se on tasapainoinen kokonaisuus, ja toistanpa vielä sen päällimmäisen adjektiivin, ja tyylikäs.

8. Suositteletko ja kenelle?

Suosittelen Mefiston kosketusta trillereiden ystäville, mutta myös kaltaisilleni, joiden lukuintressit ovat yleensä muualla. Viime aikoina on tullut useita naisten kirjoittamia tai naisille kirjoitettuja trillereitä, joissa erityisesti uhataan naisia tai lapsia. Mefistossa on samanlaisia elementtejä, mutta ei päälleliimatusti, vaan luontevana osana nerokasta juonenkuljetusta.

Sinisissä julkkareissa yökerho Maxinessa, vasemmalta Kirsin Book Clubin Kirsi, Max Seeck ja Kirsin kirjanurkan Kirsi.

Kiitos Tammelle julkkarikutsusta ja kirjasta. Kuvat ovat Roni Rekomaan ottamia.

Hammurabin enkelit oli myynti- ja arvostelumenestys ja Suomen dekkariseura valitsi sen vuoden esikoisdekkariksi. Lue juttu  kaiman blogista eli Kirsin kirjanurkasta.


Tutustu myös muihin Kirsin Book Clubin trilleriarvioihin, esimerkiksi:

  • Max Seeck
  • Mefiston kosketus
  • Tammi, 2017
  • ISBN 978-951-31-9641-7
Kommentit
  1. Pete
    • Kirsi
  2. Reijo Moilanen

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *