Antti Tuomainen: Mies joka kuoli – mustaa huumoria ja vaarallisia tilanteita

Cafe Köket Senaatintorin laidalla tarjosi julkaisutilaisuudelle hienot puitteet.

Cafe Köket Senaatintorin laidalla tarjosi julkaisutilaisuudelle hienot puitteet.

Melkein tasan vuosi sitten, Kaivos-romaaninsa julkkarikahveilla, Antti Tuomainen kertoi että seuraava romaani ilmestyy syksyllä 2017. Niinpä oli pakko kysyä Antilta uuden kirjan sienipiirakkakahveilla, mitä tapahtui kun uusi romaani Mies joka kuoli ilmestyy jo syksyllä 2016. ”Tapahtui hyviä asioita”, kertoi Antti. ”Nautin todella tämän kirjoittamisesta, ja tarina veti. Toivon, että tämä välittyy myös lukijoille.”

Ja kirjoittamisen ilo todella välittyy lukijalle asti! Tarina vie, ja Antti onnistuu henkilöiden esittelyjen lomassa polkaisemaan sen käyntiin tosi vauhdikkaasti. Tai ehkä juuri tämän kirjan kohdalla pitäisi sanoa, että se lähti huimaan laukkaan.

Kirjan kehutusta ulkoasusta vastaa Tommi Tukiainen.

Kirjan kehutusta ulkoasusta vastaa Tommi Tukiainen.

Kirjan julkistamiskahveilla Anttia jututti Sofi Oksanen, joka totesi että huolimatta siitä, että kertojan ote on uudenlainen, lause on tuttua ja taattua Tuomaista. Ja niin onkin, Antin omin sanoin kirkasta ja tiivistä.

Olli kulkee avonaisen oven ohi Hän näyttää mietteliäältä. Meillä jokaisella tuntuu olevan pulmamme. Minun pulmani näyttävät olevan kahdenlaisia: niitä, jotka liittyvät elämääni ja niitä, jotka liittyvät kuolemaani.

Miten Antti sitten löysi oman lauseensa, onko se aiempien ammattien (copywriter, toimittaja) perua? Ei, sanoo Antti. ”Oma tapa ilmaista on sisäsyntyistä, ja olen pystynyt käyttämään sitä töissäni. Se on tapa katsoa asioita.” Antti tiesi jo 18-19 vuoden iässä että hänestä tulee kirjailija. Hän myös muistaa lämmöllä loistavaa äidinkielenopettajaansa, joka jaksoi antaa palautetta.

”Tätä kirjaa oli hauska kirjoittaa. Kirjailijana olin uuden äärellä ja vapauduin kirjoittamaan aiempaa rekisteriäni laajemmin.”, jatkaa Antti. Kirjan isoja teemoja – kuolema, petos, ja tietysti rakkaus – tarkastellessa näkökulman vaihdos tuo mukaan komedian. Kirjan alussa päähenkilö saa lääkäriltään erittäin huonoja uutisia, ja sen jälkeen hänen tilanteensa vain huononee. Asetelma on siis niin synkkä, ettei siitä ilman hauskuutta selvitä.

Näiden somien palleroiden metsästys vie hurjaan taisteluun. Kuva: Wikipedia

Näiden somien palleroiden metsästys vie hurjaan taisteluun. Kuva: Wikipedia

Kirjan keskiössä ovat sienet, tarkemmin männyntuoksuvalmuska eli japanilaisten rakastama matsutake. Luonto on siis tärkeässa osassa, muttei katastrofin aineksena, vaan sadon antajana. Antti itse on aina elänyt Helsingissä ja omien sanojensa mukaan ”käynyt lapsena metsässä, siellä oli puita”. Hamina valikoitui tapahtumapaikaksi, sillä se on Antille lapsuudesta tuttu ja sopivan kokoinen kaupunki.

Lukukokemuksena Mies joka kuoli on täyteläinen, vetävä ja lämmin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää lukijankin hengästymiseen asti. Tarina vie mukanaan, ja vaikka järjen tasolla ymmärränkin että aikuisten sadusta tässä taitaa olla kysymys, mieltä kutkuttaa uteliaisuus. Ja kuten  kunnon dekkariin kuuluu, ihan kaikki ei olekaan ihan niin kuin alussa näytti.

Ostin kirjan julkkareista, bonuksena kirjailijan signeeraus.

tuomainen-signeeraus

 

  • Antti Tuomainen
  • Mies joka kuoli
  • Like, 2016
  • ISBN 978-952-01-1468-8

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *