Minna Rytisalo: Rouva C. – ei nukkuvaa, puolikuollutta elämää

Rouva C:n salongissa viihdyttiin nauttien Minna Rytisalon hienosta ja kiinnostavasta kirjasta. Kirjan hytisevän kaunis kieli lämmitti, kuten myös Railan kaikille lukupiiriläisille kutomat Kirsin Book Clubin väriset lukusukat.

”Aivan kuin hyppäisi vanhaan suomalaiseen elokuvaan.” Tämä lause, samoin kuin muukin keskustelumme lokakuun lukupiirissa ylisti illan kirjaa, Minna Rytisalon Rouva C.:tä, joka vei meidät 1800-luvun pikkukaupunkiin, seminaarilehtori Ferdinand Canthin ja hänen nuoren rouvansa Minnan kotiin seuraamaan nopeasti kasvavan perheen ja toisiaan rakastavan avioparin elämää.  Mutta ennen kuin näin pitkällä oltiin, rouva C.  on Minna Johnson, lankakauppiaan itsenäinen ja omapäinen tytär, joka ei halua naimisiin vaan opiskella itselleen ammatin. Hän haluaa opettajaksi ja matkustaa järvikaupunkiin rehtori Cygnaeuksen perustamaan seminaariin.

Rouva C.:n tukipuina ovat olleet Minna Canthin todelliset vaiheet, lapsuuden kauppiasperhe Kuopiossa, opiskelu Jyväskylässä ja avioliitto seminaarilehtori Canthin kanssa, useat raskaudet sekä varhain alkanut leskeys. Näitten peruspilareiden varaan Minna Rytisalo on eläytyvästi rakentanut fiktion nuoresta Minnasta, joka on vuoroin kiihkeä ja vuoroin alakuloinen ja joka tiedostaa ja tuntee vahvasti 1800-luvun sääty-yhteiskunnan epätasa-arvon ja sosiaaliset ongelmat sekä naisten miehille alisteisen aseman.

Minna Rytisalo, joka on saanut etunimensä Minna Canthin mukaan, on kertonut, miten hän sai alkusysäyksen fiktiolleen Minna Maijalan muutaman vuosi sitten julkaistusta Minna Canth -elämäkerrasta Herkkä, hellä, hehkuvainen Minna Canth. Kirja antoi Cantista toisenlaisen kuvan kuin se pönäkkä patsaiden ja kuvien rouva, jollaisena olimme tottuneet Minna Canthia ajattelemaan. Jyväskylän Canth-patsaan ohi Minna Rytisalo kulki Jyväskylässä opiskellessaan ja ihmetteli, miten patsaan Minnalla oli miehen kengät.

”Kun ensin kerää tarpeeksi faktaa, niin sitten pitää päästää irti”, Minna Rytisalo kuvasi kirjoitusprosessiaan ja faktan muuttumista fiktioksi. Fyysisen kautta hän pääsi lähelle henkilöään: ”Kirjoitan, miltä kehossa tuntuu. Se on yhteys kirjoittaja Minnan ja Minna Canthin välillä. Aistivoimaisuuteen liittyy myös fyysisyys.”

Me olemme Minnoja ja valmiina juhlimaan ensi vuonna Minna Canthin !75 vuotta.

Mikä Rouva C.:ssä sitten on faktaa ja mikä fiktiota, sitä mietimme lukupiirissämme. Me emme kyseenalaistaneet fiktiivisen tarinan kirjoittamista todellisesta henkilöstä. Sen sijaan Rytisalon 9-vuotias poika oli puuskahtanut äidilleen: ”Kuinka sinä olet voinut varastaa hänen sielunsa!” Varastamista, lainaamista, kuvittelua, mitä vain, hienosti Rytisalo rakentaa tarinan ja kuvan 1800-luvun naisen elämästä, naisen joka on sekä poikkeuksellinen että samalla ajan normipaineessa elävä ja ainakin ajoittain siihen sopeutuva. Fiktiivisen kuvauksen uskottavuutta epäilimme vain yhdessä kohdin. Minnan ensimmäisen raskauden alku ei tuntunut uskottavalta, vaikka muuten hyvin uskottavaa onkin, että naimisiin menevän nuoren Minnan tiedot seksuaalisuudesta ja yhdynnästä olivat olemattomat.

Tähän asti hän oli ollut samaa sukua kuin isänsä, syyskuussa hän saisi mieheltään yksitavuisen nimen, ja siinä oli uutta lopun kovuus ja iskevyys ja vanhaa etunimen pehmeys, tuttu ja sama, ja kai hän sama ihminen olisi silti vaikka naimisiin olikin menossa vai olisiko, mistä sen tietäisi. Hän pääsisi uuteen säätyyn ja oppisi asioita, joista kukaan ei suostunut kertomaan hänelle mitään ja joista hänellä oli vain keväällä mäntyharjulle tehtyjen ja koko ajan kiihkeämmiksi käyneiden retkien aavistus mutta niitä ei laskettu, hän ei tiennyt asioita eikä kukaan kertonut, ei varsinkaan miten sikiää ihminen ja miten yksityisimmät paikat muuttuvat yhteisiksi ja millaista se olisi sisätiloissa, tätä hän jännitti ja odotti ja mietti oikeastaan koko ajan, laittoi kortin kuoreen ja kosketti oikealla kädellään vasemman nimettömän juureen tiukasti istahtanutta sormusta.

Minna Canthin vanhemmat olivat lähtöisin köyhistä oloista, isä oli ollut Tampereella puuvillatehtaan mestari ja äiti kotiapulainen. Kirjassa kuvataan, miten Minnan syntyperä vaikutti vielä seminaarilaisenakin. Isä kuitenkin kannusti tytärtään ja oli valmis kouluttamaan häntä, vaikka toivoikin Minnan  avioituvan kauppa-apulaisensa kanssa. Hienosti Rytisalo myös kutoo romaaniin tarinaan kohtia, joista voi tunnistaa myöhemmin syntyneet Canthin näytelmät: Anna-Liisan onneton avioton nuori äiti, Työmiehen vaimon juopotteleva mies, joka myy vaimonsa kutoman kankaan, Köyhää kansaa -näytelmän perheen kohtalo ja Papin perheen traaginen avioliittotarina.

Seminaariopiskelut kesken jättänyt Minna Johnson ja seminaarin lehtori Ferdinand Canth kihlajaiskuvassaan.

Minnan ja Ferdinandin avioliiton Rytisalo kuvaa onnelliseksi ja tasa-arvoiseksi, myös intohimoiseksi. Ajalle poikkeuksellisesti Ferdinand tukee ja kannustaa vaimoaan kirjoittamaan ja myös yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Minna Rytisalo kertoi, miten hän on halunnut kirjoittaa onnellisesta avioliitosta. Kirjan ilmestyttyä hän on ”ikävöinyt Minnaa, mutta vielä enemmän Ferdinand Canthia”.

Oli ensimmäinen talvi, ja kuin piirakkapohjan sokeri ja voi he hakivat toistensa äärirajoja, sulivat yhteen ja erkanivat. Jos pehmeää vaahtoa maistaa, siinä voi erikseen tietää kummankin, tuntea kielellään sokerin murut, eivät ne ole kadonneet, vaikka kahdesta tuli yksi. Vaahto oli heidän puolivälistään, vaaleampaa kuin munan keltuainen mutta tummempaa kuin sokeri. Sitä ei vihkivalasta arvaisi, Minna ajatteli. Kun kaksi muodostaa yksikön, kummankin on annettava tilaa toiselle. Sitä avioliitto heille tarkoitti, ja se oli instituutio, johon he molemmat uskoivat, vaikka monista siihen liittyvistä tavoista ja käsityksistä he olivat valmiit keskustelemaan.

Kirjassa kuvataan myös Minna C:n ja hänen opiskelutoverinsa, Minnan tavoin vaatimattomista oloista lähtöisin olevan Floran ystävyyttä. Flora on kirjassa tärkeä vastapooli Minnalle. Hän ihailee ja matkii Minnaa ja avioituu itsekin seminaarilehtorin kanssa. Aviovaimona Flora muuttuu toiseen suuntaan kuin Minna, ja niinpä naisten ystävyyskin laimenee ja lopulta katkeaa. Nimensä Flora on saanut Flora Schreckiltä, joka myös oli seminaarin käynyt jyväskyläläinen lehtorin rouva, mutta hän ei opiskellut yhtä aikaa Minna Canthin kanssa. Kirjassa hänen hahmonsa on fiktiota.

Minna Canth ei ollut mikään kotitalousihme ja keittiötyöt hoituivatkin useimmiten apulaisten avulla. Lukupiirimme rouva C. eli Marja oli leiponut meille maistuvan Minna-kakun.

Rouva C. oli nautinnollista luettavaa, niin hyvin kirjoitettu. Samalla myös helppolukuinen.
– Minna Canth nousee kirjassa niin kiinnostavaksi, että hänestä haluaa lukea lisää.
– Alusta minulle tuli mieleen 1800-luvun tyttökirja, kirjoitettu niiden tapaan.
– Pidin kirjaa epätasaisena, varsinkin kielen suhteen. Osa sanavalinnoista oli tätä aikaa (esim. aktiviteetti).
– Ferdinandin kuvaa vähän epäilin. Olisiko 1800-luvun mies tukenut vaimoon niin paljon.
– Ferdinand oli joka tapauksessa ihana. Olisipa tuollainen mies!
– Kirja vei mukanaan ja sitä oli mukava lukea, koska oli niin hyvin kirjoitettu. Esimerkiksi harjukävelyt ovat hyvin kauniisti kirjoitettuja.
– Valtavan hyvä ajankuva pienine yksityiskohtineen: ulkohuussi, yöastia, tuliaisleivokset jne.
– Nykyisin ehkä sanottaisiin, että Minna (siis kirjan kuvaama fiktiivinen Minna, ehkä todellinenkin) oli bipolaarinen – välillä maaninen suorittaja ja sitten taas alakuloinen ja masentunut.

Keskustelimme myös rehtori Cygnaeuksesta ja hänen kiinnostuksestaan nuoriin tyttöihin, josta kirjan Minnakin sai kärsiä. Rytisalo luokin alleviivaamattoman yhteyden Minna Canthin ja tämän ajan #metoo-keskustelun välille. Puhuimme myös Minnan näytelmistä ja päätimme lähteä yhdessä katsomaan Teatteri Avoimien ovien Papin perheen. Seitsemän peukkua nousi ylös ja yksi jäi puoliväliin.

Lämpimästi suosittelemme Minna R:n eläytyvästi kirjoittamaa kirjaa. Jatkoakin toivoisimme. Meitä ainakin kiinnostaisi Minna Canthin Kuopion vuodet, joista toki enemmän muutenkin tiedetään. Minna Rytisalo ei luvannut lisää kirjoja Minnasta. Hän halusi kirjoittaa Minna Canthista ennen kuin tästä tuli patsas.

Meidän rouva C. eli Marja Castrén tapasi Minna Rytisalon Akateemisessa Kirjakaupassa ja otti kuvan. Rouva C. on Minnan toinen romaani. Hän on paitsi kirjailija myös äidinkielenopettaja Kuusamossa.

Minna Canthista kuullaan seuraavan vuoden aikana paljon lisää. Hänen syntymästään on ensi vuonna 175 vuotta ja syntymäpäivän aattona 18.3. Minnan merkkivuoden kansalaisjuhlaa vietetään Kansallisteatterissa. Tilaisuuden lippujen pitäisi tulla lähiaikoina myyntiin. Vuoden tunnus !75 korostaa hauskasti Minna Canthin halua vaikuttaa, ei hissukseen vaan reilusti huutaen.

Blogissamme on aikaisempiakin juttuja Minna Cantista. Tuorein on Turun Kirjamessujen juttu, jossa kerrotaan Mitä Minna tekisi? -keskustelusta, jossa mukana oli myös Minna Rytisalo. Aikaisemmin on esitelty Minna Maijalan kirja Herkkä, hellä, hehkuvainen Minna Canth ja Kansallisteatterin Canth -näytelmä.

Kirsin Book Club luki yhdessä myös Minna Rytisalon hienon esikoiskirjan Lempi, siitäkin on juttu blogissamme.

Kirsin Book Clubin jäsenet olivat kuunnelleet Minna Rytisaloa hänen kertoessaan Rouva C. -kirjasta Otavan kirjakaupassa Taiteiden yönä 23.8. ja Turun Kirjamessuilla.

Maija-Riitta oli äskettäin vieraillut Kuopiossa ja tuonut tuliaisena teepaidan, jossa oli Minna Canthin tärkeä ajatus: Kaikkea muuta kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.

  • Minna Rytisalo
  • Rouva C
  • Gummerus, 2018
Kommentit
  1. Päivi

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.