Mo Yan: Viinamaa – iloinen päihtymys on kaukana

DSC02479

…olen tajunnut miten pakkomielteisesti me kiinalaiset etsimme uusia makuelämyksiä, ja mitä harvinaisempaa ja kalliimpaa jokin ruoka on, sen parempi vain.

Tämän pakkomielteen kritiikistäkö olisi Mo Yanin Viinamaa-kirjassa kysymys? Vain tästäkö, sillä niin rajuja ja inhottavia ovat kirjan ruuan, mässäilyn ja viinan kanssa läträämisen kuvaukset, että lukijana yritän löytää taustalta muutakin symboliikkaa. Epämiellyttävintä kirjassa ovat kuvaukset poikavauvojen valmistamisesta syötäväksi ja tarjoilemisesta päivällisen huipentumana.

Tällä ruokalajilla teette vaikutuksen kaikkiin maailman kansoihin, jenkkeihin tai saksalaisiin tai keihin sitten haluattekin.

Väitetystä vauvojen syömisestä kaikki alkaa. Syyttäjänviraston erikoistutkija Ding Gou’er saa tehtäväkseen selvittää, onko virastoon tulleessa ilmiannossa perää. Syytöskirjelmän mukaan Viinamaaksi nimetyssä provinssissa haudutetaan vauvoja soijakastikkeessa. Seuraa monipolvinen ja brutaali seikkailumatka Viinamaahan, joka on nimensä veroinen. Erilaiset viinat ja niiden juonti ja uusien valmistusmenetelmien tieteellinenkin tutkiminen maakunnassa kyllä hallitaan. Ding Gou’er joutuu toteamaan, että hänen viinapäänsä, mieskuntoisuutensa ja hyvä onnensa eivät enää Viinamaassa riitä.

Kumottuaan perä perään yhdeksän lasillista viinaa Ding Gou’er tunsi tietoisuuden alkavan irtautua ruumiistaan, tai ei, erkaantuminen ei ollut oikea sana, hän tunsi tietoisuutensa muuttuvan perhoseksi, jonka siivet tosin nyt olivat supussa mutta joka vielä kohoaisi ilmaan lumoavan kauniina, kaulaansa kurotellen se nousisi siivilleen hänen päälaellaan ja jäljelle jäisi vain tietoisuuden tyhjä kuori, kuin perhosen hylkäämä kotelo, kaiken painonsa menettänyt.

Yhdeksän lasillista viinaa on vasta alkuhuikat ja niinpä nousuhumalassa kuvauskin on vielä lukijalle siedettävää luettavaa. Edellinen lainaus jatkuu useamman sivun pituisella humalan kuvauksella, joka varmasti ansaitsee päästä maailmankirjallisuuden humalakuvausten joukkoon. Vähemmän miellyttävää luettavaa, ei, erittäin epämiellyttävää luettavaakin kirjassa riittää, kun erikoistutkija milloin oksentaa, virtsaa housuihinsa tai muuten sekoilee humalassa tai paetessaan henkensä edestä.

Ding Gou’erin sekopäisten seikkailujen lisäksi kirjassa on rinnakkaistarina, jossa Li Yidou -niminen viinatieteen tohtorikoulutettava Viinamaasta käy kirjeenvaihtoa Mo Yan -nimisen, maineikkaan ja mm. Punainen pelto -nimisen kirjan kirjoittaneen kirjailijan kanssa. Tuntomerkit nimeä myöten sopivat siis Nobel-kirjailijaan itseensä. Postmoderniksi kutsuvat kirjaoppineet tällaista kerrontaa. Li Yidou on tajunnut haluavansa kirjailijaksi ja hän lähettää ”mestarilleen” Mo Yanille novellejaan arvioitavaksi. Niissä ja Ding Gou’erin seikkailussa toistuvat samat teemat, vauvojen valmistaminen syötäväksi, apinaviinin valmistustavan selvittäminen, irstaileva kääpiö, joka on myös menestyvä ravintoloitsija jne.

Mo Yan on syntynyt vuonna 1955 maatyöläisperheeseen ja kokenut siis lapsena myös Kiinan suuren nälänhädän. Oikelta nimeltään hän on Guan Moye.

Mo Yan on syntynyt vuonna 1955 maatyöläisperheeseen ja kokenut siis lapsena myös Kiinan suuren nälänhädän. Oikealta nimeltään hän on Guan Moye.

Mikä kirja Viinamaa oikein on? Mikään veijaritarina se ei ole, vaikka Ding Gou’erin seikkailut uskomattomia ovatkin. Mo Yan on maininnut yhdeksi esikuvakseen Gabriel Garzia Márqueszin ja Viinamaassakin on häneen viittaus. Oma muistikuvani kolumbialaisen mestarin maagisesta realismista on kovin toisenlainen kuin tämä synkkä ja lukijaa ajoittain puistattava kiinalainen vastine.

Etsin kaiken takaa symboliikkaa, mutta paremmin pitäisi tuntea nyky-Kiinaa tai toisaalta vanhaa kung fu -tarinoiden perinnettä, jotta kirjan sanoma avautuisi. Aasin kavioiden syömisen, karhuntassuilla herkuttelun, pääskysenpesien syömisen ja sen aiheuttamat tuhot kyllä keksii kritiikin kohteeksi, mutta olisiko vielä muutakin?

Itseäni alle vuoden vanhan poikavauvan mummona kuvottaa ja kauhistuttaa (mikä tietysti on ollut kirjailijan tarkoituskin) lukea, miten keittotaidon akatemiassa opetetaan opiskelijoita valmistamaan vauvoista herkkuateriaa:

Älkää hetkeksikään unohtako, että kyse on ihmisen muotoisiksi kasvatetusta lihakarjasta… Tämä tässä ei ole ihminen, muistakaa se.

Näinkö opetetaan järjestelmälle uskollisia sotilaita tappamaan ja muita kuuliaisiksi? Ja viinallako sitten turrutetaan muu ajattelu? Teurasvauvoillekin juotetaan viimeiseksi viinaa, jotta he kuolevat iloisen päihtyneinä. Vai onko tarkoitus osoittaa, että eläinten sukupuuttoon johtavasta mässäilystä on vain lyhyt matka kannibalismiin, maassa, jossa syntyvyyttä säätelemällä muutenkin ohjaillaan ihmisten lisääntymistä?

Mo Yan sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2012. Palkintoa kritisoitiin paljonkin. Sen nähtiin pönkittäjän Kiinan hallintoa, sillä Mo Yan ei ainakaan julkisesti ole kritisoinut Kiinan nykyjohtoa. Toinen kritiikin aihe oli se, että Mo Yanin ruotsintaja oli yksi Nobel-palkinnosta päättäneistä.

Viinamaa taas voitti keväällä jaetun käännöskirjoja palkitsevan ensimmäisen Jarl Hellemann -palkinnon. Mainetta ja kunniaa on siis tullut, eikä käännöksestä pahaa sanaa sanottavana, mutta minun kirjani Viinamaa ei ollut. Useampaan kertaan olin valmis jättämään kirjan kesken. Mo Yanin pääteos lienee Punainen pelto, jonka pohjalta on tehty samanniminen elokuva. Elokuva on Suomessakin esitetty, mutta kirjaa ei ole suomennettu. Ehkä tämä kirja selittäisi Viinamaata paremmin, miksi Mo Yanille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto. Mo Yanilta on suomennettu myös Seitsemän elämääni ja Viinamaan takakansitekstin mukaan sitä on Suomessa ylistetty: ”Mo Yan ilotulittaa maagisen realismin parhaiden perinteiden vimmalla. — Mestariteos.” Iloitsen siitä, että kiinalaista kirjallisuutta suomennetaan, mutta aivan heti en aio antaa Mo Yanille toista mahdollisuutta Viinamaan jälkeen.

  • Mo Yan
  • Viinamaa
  • Otava, 2014
  • Jiuguo, suomentanut Riina Vuokko, 1992
  • ISBN 978-951-1-27338-7
Kommentit
  1. Avatar photo Kirsi
  2. Jonna / Kirjakaapin kummitus
  3. pr
    • Avatar photo Airi Vilhunen

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *