Olli Jalonen: Taivaanpallo – näkemisestä ja tietämisestä

Huhtikuun lukupiirissä Kirsin Book Club matkusti kauas, sekä matkana että ajassa mitattuna, mutta myös korkealle avaruuteen ja syvälle ihmismieleen. Tämän kaiken mahdollisti Olli Jalosen Taivaanpallo. Matkasta tuli hykerryttävän hieno:
– Olen aivan myyty!
– Äärettömän miellyttävä lukukokemus!
– Olipa mahtava kirja!

Taivaanpallossa eletään 1600-luvun loppupuolta, tarkemmin vuosia 1679 – 1685, saranakohtaa, jossa uusi valistuksen aika, järjen ja tiedon aika alkaa orastaa Euroopassa, mutta vasta orastaa, sillä vahvimmin vaikuttavat vielä uskonnot ja uskomukset. Edmond Halley, tähtitieteilijä, jonka jälkimaailma parhaiten tuntee hänen mukaansa nimetystä Halleyn komeetasta, on tutkinut avaruuden ilmiöitä etäisellä Saint Helenan saarella ja palannut takaisin Lontooseen. Taivaanpallon päähenkilö ja minä-kertoja Angus toteuttaa uskollisesti ja tinkimättä tehtävää, jonka hän on kokenut Halleyltä saaneensa: hän kirjaa joka yö havainnot tähtitaivaasta ja päivällä linnuista.

Ihailimme sitä, miten uskottavasti ja luontevasti suomalainen kirjailija on tarinansa sijoittanut Saint Helenalle, laivamatkalle, 1600-luvun Lontooseen ja tutkimusmatkalle Walesiin. Tarina innosti googlaamaan tietoja Halleystä, Newtonista, ajan hallitsijoista, paikkojen historiasta.
Taivaanpalloon pätee sama, jolla Riitta Jalonen kuvasi omaa kirjaansa Kirkkaus: Elämän tolpat ovat todellisia, mutta tarina fiktiota.

Saint Helenan saari on eteläisellä Atlantilla, n. 2000 kilometrin päässä Afrikan rannikosta, pieni piste valtameressä. Parhaiten saari muistetaan Napoleonin viimeisenä karkotuspaikkana ja hänen hautapaikkanaan. Railan huomautus, että Afrikan tähdessähän voi joutua Saint Helenalle, paikansi saaren hyvin.

Tammikuussa Otavan kevään kirjojen ennakkoesittelyssä mukana ollut Olli Jalonen kertoi käyneensä Saint Helenalla vuonna 1989, melkein 30 vuotta sitten. Laivamatka kesti yhteen suuntaan kaksi viikkoa ja perillä hän vietti 1,5 viikkoa. Kirjailija kuvaili saarta paratiisiksi, jonka luonto oli lähellä alkutilaa, kasvisto outoa ja kukatkin puolen metrin korkuisia pensaita. Hän kertoi kokeneensa saarella jotakin samaa kuin lapsena.

Olli Jalosen esikoiskirja ilmestyi 40 vuotta sitten. Vaikka kirjallinen elämä on tänä aikana muuttunut paljon, sisin on hänen mielestään yhä sama: ” Täytyy olla innostunut ja tuntua hyvältä lähteä sukeltamaan johonkin, mitä ei ole ollut.”

Lapsen silmin Taivaanpallossakin saarta, sen ihmisiä ja tapahtumia seurataan. Angus on kirjan alussa 7-vuotias, poikkeuksellisen oppivainen pieni poika, ja niinpä hänen äitinsä Catherine pyytää saaren pappia opettamaan poikaa lukemaan. Pastori Burchilta, herra pastorilta, kuten Angus kohteliaasti mielessään opettajaansa aina kutsuu, poika oppiikin lukemaan, kirjoittamaan ja erinäisen määrän Raamatun opetuksia.
– Tarinaan toi oman hienon leimansa se, että päähenkilö oli poika, pehmeä ja huolehtivainen, vähän feminiininen vaikka olikin vahva ja jaksava. Joskus Angus tosin tuntui liiankin täydelliseltä.
– Minulle tuli tarinasta Dickens mieleen: puhdas sydän julmassa maailmassa.
– Angus oli sosiaalisesti hyvin taitava. Hän osasi sijoittaa itsensä eri tilanteisiin, olla äidin opetusten mukaisesti nöyrä ja vaieta, ettei ärsyttäisi.
– Anguksella oli valtavasti potentiaalia, jota hän pystyi käyttämään selviytyäkseen hyvinkin vaikeissa olosuhteissa.

Vaikka pastori onkin vakuuttunut, että Raamatun paratiisi on sijainnut saarella ja etsii siitä merkkejä Anguksen kanssa, helppoa saarella eläminen ei ole. Taikausko pimeässä vaanivine Bansheetoineen elää vahvana, ja anglikaanisen ja katolisen kirkon kamppailu vallasta heijastuu saarellekin. Vaihtuvat kuvernöörit kohtelevat asukkaita mielivaltaisesti, ja Anguksen isätöntä perhettä uhkaavat myös muut saarelaiset, jotka eivät hyväksy pastorin ja Catherinen suhdetta. 13-vuotiaana Angus lähetetään viemään viestiä herra Halleylle ja hänen kauttaan kuninkaalle saaren oloista. Poika joutuu matkustamaan jäniksenä rähjäisessä laivassa, sillä ilman lupaa saarelta ei poistu kukaan.
– Tarinan yllä leijui koko ajan selittämätön uhka.
– Loppuun asti mietin, kuinkahan tässä tulee käymään. Aivan kuin jännitystarina vaikka olikin aivan erilainen.

Saarella pastori on ollut Angukselle tärkeä opettaja, mutta vielä tärkeämmät opit poika saa Lontoossa Halleyltä, joka pystyy, toisin kuin muut, näkemään millaista potentiaalia on tässä ”jamssikepissä”, kuten Halleyn avustaja Clarke poikaa haukkuu. Angus on älykäs ja tarkkanäköinen, niin tarkkanäköinen että pystyy erottamaan paljain silmin paljon sellaista, mitä kaukoputkikaan ei näe. Taito, jota hän myös tietoisesti koko ajan harjoitteli.

Taivas alkaa silmistä ja Anguksella on syvän taivaan silmät.

Pastori opetti Anguksen lukemaan, mutta Halley opetti hänet ajattelemaan. Myös uskon ja tiedon eron hän pojalle opetti, vaikkakin 1600-luvun ilmapiirissä varoitti, ettei niistä asioista kannattanut toisille puhua. Angus ymmärsi, että Halley harjoitti hänen ajatuksiaan ”jotta niistä joskus kasvaa yhtä purjeneulanteräviä kuin hyvät silmät voivat harjoitettuina olla”.

Lukeminen ja kirjoittaminen eivät ole tietämistä vaan niin kuin tie tai hevoskyyti että niitä pitkin ja niitten mukana. Niitten kautta tulee tietäminen jota on kahdenlaista. Ympärillä on näkyvää ja mitattavaa mutta ajatuksissa on näkymätöntä jota ei voi vielä mitata. Uuden keksiminen on sellaista minkä voi mitata sitten kun löytää mittaamisen tavan. Sillä lailla tietäminen kasvaa pelkistä ajatuksista kokeitten tekemiseen ja laskemiseen numeroilla ja laskumerkeillä paperille.

– Pidin tavasta, jolla Jalonen kuvaa, mikä on tietämistä, kertomista, puhumista, näkemistä. Lyhyen, terävän ilmaisun ystävänä Jalosen teksti täytti kaikki toiveeni.
– Kirja kuvaa hienosti sitä, miten tärkeää on lukutaito, jotta voi muodostaa omia mielipiteitä ja kyseenalaistaa totuuksia.
– Tietämättömyyttäkin voi olla niin monella tavalla. Lontoolaisten tietämättömyys näyttäytyi toisella tavalla kuin saarelaisten.

Taivaanpallossa on useita kerroksia, mutta pakottomasti, sillä teksti soljuu ilman että lukija joutuu puristamaan itsestään tulkintoja. Näkeminen ja tietäminen vertautuvat. Angus näkee syvälle taivaaseen, mutta myös syvälle muihin ihmisiin. Hän pystyy tulkitsemaan paljon ilmeistä ja äänenpainoista. Hän löytää uusia ratkaisuja, kokeilee ja keksii, ja kaikkea tätä sinnikkäästi. Tarinasta löytää myös paljon yhtymäkohtia nykyiseen, vaikka maailmat ovatkin niin erilaisia. Totuuden jälkeinen aika vertautuu aikaan ennen totuutta.
– Anguksen esimerkki näyttää, millaista sitkeyttä tutkimuksen teko vaatii, pitää todellakin tuijottaa yhteen paikkaan, kerta toisensa jälkeen ja mitata tuloksia.
– Kirjassa oli valtavasti yhtymäkohtia tähän aikaan, mm. se, miten ihmisiä tapetaan uskonnon nimissä.

Halley, Clarke ja Angus tekevät talvisen tutkimusmatkan Walesiin ja vierailevat mm. Powis Castlessa. Kesäinen kuva linnasta Päivi Jääsaari

Kirjan lopusta keskustelimme. Joku olisi toivonut mukaan vielä yhden vuoden, mutta toisaalta pidimme uskottavuuden kannalta hyvänä, että loppu ei kerro kaikkea. Toiveikkuuden se kuitenkin jättää lukijaan, ja ilon siitä, että älykäs ja sinnikäs poika Saint Helenan saarelta löysi ymmärtäjänsä.
– Upea tarina, ja nyt haluaisin tietää, miten Anguksen kävi.

Mutta mihin kirjan nimi, Taivaanpallo, viittaa? Aurinko tulee tietysti mieleen tai Anguksen kehittämä lämpimän ilman avulla ilmaan nouseva pallo, joka pelästyttää tietämättömät ja ihastuttaa Halleyta. Parhaan selityksen nimelle antoi Päivi: ”Taivaanpallo on kaikkeus, maailmankaikkeus.” Juuri niin isoja asioita Jalosen kirja käsittelee.

Vanha karrttapallokin otettiin esiin, kun lukupiirissä tutkimme Saint Helenan saaren sijaintia.

  • Olli Jalonen
  • Taivaanpallo
  • Otava, 2018
  • ISBN 978-951-1-31917-7
Kommentit
  1. Tarjuska
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen
  2. Kirsi
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  3. Päivi
  4. Terhi
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.