Pauliina Susi: Takaikkuna – mitään ei voi piilottaa, mitään ei voi salata
Kuinka monta silmää sinua katsookaan…
Kuinka monta silmää sinua katsookaan…
”Me luulemme seuraavamme maailmaa netin välityksellä, mutta maailma seuraakin tarkkaan, mitä me puuhaamme ja mitä valintoja teemme. Kaikki tieto jää jonnekin talteen”, totesi kirjailija Pauliina Susi Bloggariklubissa huhtikuussa 2015.
Pauliina Suden uusin kirja Takaikkuna valottaa koukuttavalla tarinalla, mitä kaikkea meistä saadaankaan irti vaikkapa kännykkämme kautta, puhumattakaan kaikesta siitä tiedosta, jota aivan vapaaehtoisesti jaamme mm. lomakkeissa, tilauksissa, kilpailuissa ja sosiaalisessa mediassa. Pauliina sanoikin, että Takaikkunan lukijalle saa tulla vainoharhainen olo. Sinäkin luet tätä arviota todennäköisesti jonkin laitteen välityksellä, jossa on kamera. Hymyile nyt, sillä sitä kautta saattaa joku katsella sinua. Ensimmäinen Pauliinan käytännön vinkki olikin, että teippaa kamerasilmä peittoon!
Minä annan toisenlaisen varoituksen: älä aloita Takaikkunan lukemista ennen kuin sinulla on sellainen hetki, että voit lukea yötä myöten. Minä jäin täysin koukkuun ja olisin hotkaissut koko kirjan kerralla elleivät velvoitteet olisi välillä kutsuneet.
Asetelma on monella tavalla ajankohtainen. Pauliina totesi, että hän on hyvä haistamaan heikkoja signaaleja. Melkeinpä pelottavan hyvä, sillä Takaikkunan keskiössä on Tarmo Häkkilä, jytkypuolueen kansanedustaja, tuore oikeusministeri, joka illan yksinäisinä tunteina pääkaupunkiasunnossaan päättää hakea seuraa, ja kuinka ollakaan, nuori, kaunis Myriam ottaa juuri silloin yhteyttä facebookin kautta. Tapahtuma tallentuu videolle, joka uhkaa ministerin nosteeseen päässyttä uraa ja avioliittoa nuoren vaimon kanssa.
Tarmolta tarvitaan ministerinä kannanottoa myös uuteen järjestöön, ProMeniin, jonka toiminta-ajatuksena on auttaa miehiä, joilla on prostituutioriippuvuus. Pitäisikö tukea antaa verovaroilla? Malttaako ministeri olla viikonlopun yli kommentoimatta ProMenin toiminnanjohtajan Leia Laineen tv-esiintymistä?
Entäs Leia, Star Warsista nimensä saanut, onko hän roisto, hyväntekijä, huora vai avaruusprinsessa? Onko hän varaton ja kuollut? Onko hän ministerin uran tuhooja? ProMen on ilmeisesti keksitty järjestö – toistaiseksi – mutta kirjassa sen esikuvana on ruotsalainen KASK, joka oikeastikin on olemassa. Kun googlasin sen, niin välittömästi ajattelin, että nyt minusta jäi heidän sivuilleen jälki ja kohta poliisi tai terapeutti ottaa yhteyttä.
Tarinaan liittyy toinenkin Star Warsin hahmo, Land-o Calrissianiksi itseään kutsuva nettiguru, joka kytkee johtolankoja omassa suttuisessa komentokeskuksessaan screenien ympäröimänä. Hän tuntuu tutulta, sillä hänellä on legendaarisen Lisbeth Salanderin kyvyt ja oikeudentunto, samantyyppinen nokkeluus ja kostomentaliteetti.
Juonesta en halua paljastaa enempää. Tarina etenee todella sujuvasti ja uskon sen nappaavan mukaansa etenkin lukijat, jotka ovat kiinnostuneita politiikasta, sotesta, somesta ja tietoturvasta. Teini-ikäisten vanhemmat ovat myös ehdottomasti kohderyhmää!
Minä rinnastaisin Takaikkunan lukukokemuksen Ilkka Remekseen tai Dan Browniin, sillä erolla, että Pauliina Susi kirjoittaa paljon paremmin. Hän saa henkilöihinsä syvyyttä ja uskottavuutta, heistä tulee tuntevia ihmisiä. Aloin jännittää henkilöiden puolesta, mutta jostain kumpusi kuitenkin vahva tunne, että tarinan hyviksille tulee käymään hyvin ja pahiksille tekojensa mukaisesti. Se teki lukukokemuksesta nautinnon.
Toki mukana on stereotypisiä piirteitä kuten it-gurun tolkuton energiajuomien käyttö tai ympäristön sikolättimäisyys. Star Wars -symboliikka ei minulle, amatöörille, kaikkinensa auennut ja ihmettelin lukiessani, mikä on Falcon. Takaikkuna-elokuvan viittaukset olivat tutumpia. Monessa kohdin arjen kuvaus oli kyllä niin eksaktia, että piirtyi hyvin selkeä kuva, mitä tapahtui asunnoissa, autotallissa, laivalla. Leia-äidin huolehtivaisuus oli erittäin aidontuntuista ja tyttäreen liittyvät erityispiirteet tulivat kivasti tipotellen esiin.
Helsingin Sanomien haastattelussa 6.6.2015 Pauliina Susi totesi, että lisää samantyyppistä on luvassa, mutta Leia, Land-o, ministeri ja kumppanit jäävät tähän teokseen. Hänestä on hauskaa rakentaa tuoreita ihmistyyppejä uusiin tarinoihin.
Takaikkunan loppu oli mielestäni onnistunut. Tarina päättyy sopivan selventävästi ja napakasti, mutta toisaalta ei paljasta ihan kaikkea. Kyllä tästä porukasta lukisi lisääkin!
Pauliina Susi kirjoittaa niin taitavasti tietoturvasta, että vaikea uskoa, kun hän väittää olevansa tavallinen tumpelo, Kuva: Lenita Susi
Pauliina Susi sanoi olevansa nettikäyttäjänä aivan tumpelo, täysin vietävissä. Kirjoitusvaiheessa hän luki tietoturvaoppaita ja hänestä tuntui, että kaikkialta uutisista tulvi tietoturvaan liittyviä ongelmia. Tieto lisäsi tuskaa, niinpä hän teippasi oman tietsikkansa kamerasilmän sekä tallensi kaikki salasanansa ei tietokoneeseensa vaan perinteiselle ruutupaperille.
Pelottavinta netissä on se, että meistä pystytään nettitietojen perusteella päättelemään se, mitä aiomme seuraavaksi tehdä, vaikka emme sitä itsekään vielä tiedä!”
Suosittelen lämpimästi loma- tai viikonloppulukemiseksi. Toivon Takaikkunalle kovia myyntilukuja, sillä tämä on bestseller-ainesta.
pauliinasusi.fi-sivusto tarjoaa lukunäytteen Takaikkunasta.
Kirjan nimi viittaa Hitchcockin elokuvaan Takaikkuna (The Rear Window), jonka pääosissa olivat Grace Kelly ja James Steward, 1954. Myös Pauliina Suden Takaikkuna-tarinassa eräs päähenkilöistä saa jalkaansa kokokipsin.
Kirja on saatu Tammi-kustantajalta Bloggariklubilla, kiitos! Blogiarvio julkaistaan osana Dekkariviikkoa.
LISÄYS:
Lue jutut Takaikkunan jatko-osista:
- Seireeni (2018)
- Pulssi (2020)
- Pauliina Susi
- Takaikkuna
- Tammi, 2015
- ISBN 9789513181307
Tietoa kirjoittajasta
Täytyy tunnustaa, että vihasin Land-oa aluksi oikein palolla. Tunnen tuollaisia tyyppejä ihan oikeassa elämässä (en tosin tiedä harrastavatko tietomurtoja, toivottavasti eivät) ja nuo tuppaavat usein olemaan niitä urpoista urpoimpia, epäempaattisimpia ja surkeimpia ihmiskuvatusinternettrolleja joita maa päällään kantaa. Silti! Land-o on tämän kirjan hahmoista lopulta se, jota kaikkein eniten jäin kaipaamaan. Terveisiä vain Pauliina Sudelle, Land-oa lisää! <3
Land-O oli tavallaan pelottava aluksi ja tehty hakkerin stereotyypiksi. Mutta toisaalta, jos hänet ihmisenä olisi kuvattu neiti Marpleksi tai Poirotiksi, joka sumeilematta puuttuu ’kohteiden’ elämään ja jolla (yllättäen) olisi poikkeukselliset tietotekniikkataidot, niin Land-O saattaisi vaikuttaa piirua sympaattisemalta. Noh, myönnetään, että tuskin neiti Marple tai Hercule Poirot olisi laittanut noin inhottavia viestejä Leialle. Joka tapauksessa, henkilöhahmot on uskottavia. Inhottavan uskottavia kieroudessaan. Luin kirjan viikon tauon jälkeen uudestaan. Loistava! Ja heti kun palaan sivistykseen pariin, haen kirjastosta aikaisemman Pauliina Suden kirjoittamat kirjat.
Silloin tietää, että kirjassa on jotain erityistä, kun päättää lukea sen uudestaan.
Minustakin tämä oli niin taitavaa, kiinnostavaa ja sopivasti koukuttavaa, että soisin monen löytävän Takaikkunan. Juuri nyt oma lukupino on sen verran korkea, että Pauliina Suden muiden kirjojen lukeminen jäänee syksyyn. Kerro sitten, mitä niistä pidit.
Olen samaa mieltä – sangen koukuttava tarina. Taitavasti kirjoitettu. Lukemisen jälkeen jäi positiivinen mieli. Hämmästelin lukemisen jälkeen, miksi puhelimeni osasi kertoa minulle työpaikalta lähtiessäni, että kotiin on 9 min, tavanomaista liikennettä – miten puhelimeni voi tietää, että olin matkalla kotiin?
Odotan innolla Pauliina Suden tulevia kirjoja!
Minulta jäi joulukalenterin aikaan kommentoimatta, mutta nyt, kun vuoden johtolankapalkinto on jaettu, niin täytyy sanoa, että oikeaan meni. Tämä oli muuten ensimmäinen e-kirjani, lainasin kirjastosta ja luin kamerasilmä aukinaisena. Mitähän ilmeitä näkivät…
Niinpä! Pauliina suositteli silloin teippiä kamerasilmän päälle, mutta en ole vieläkään laittanut!
Niinhän siinä kävi että koukkuun jäin minäkin alun skeptisyyden jälkeen. En edes tiedä moneltako sain kirjan luettua viime yönä. Erittäin hyvin kirjoitettu, juoni pysyi hyvin kasassa, henkilöhahmot uskottavia ja jännitys pysyi loppuun asti.
Takaikkuna muuttuu myös mielessä entistäkin paremmaksi ja tulee usein mieleen uutissivuja lukiessa. Vieläkään en ole kyllä tietsikan kamerasilmää teipannut piiloon.