Peter Sandström: Äiti marraskuu. Kahdeksan pohdintoa – arjesta ja elämästä

Kirsin Book Club juhlii isänpäivää kirjalla, jonka nimi on Äiti marraskuu. Peter Sandströmin uusin kirja onkin ihmiskirja, joka sopii yhtä hyvin isän- kuin äitienpäiväksi. Niin kuin hyvät kirjat sopivat. 

Kirjailija on antanut kirjalleen alaotsikon Kahdeksan pohdintoa, ja näissä pohdinnoissa, ruotsiksi ’betraktelser’, Sandströmin aikaisemmista teoksista Valkea kuulas ja Laudatur tuttu päähenkilö, noin viisikymppinen runoilija liikkuu lapsuutensa ja nuoruutensa kotikaupungissa Uudessakaarlepyyssä sekä aikuisuutensa Turussa. Päähenkilö on taas nimeltään Peter Sandström, hänelle on vaimo, tällä kertaa Blomgreniksi nimetty, poika Neo ja tytär Bonnie. On vanha äiti ja isä, joka on jo kuollut, ja vanhempi sisar, Uuteenkaarlepyyhyn palannut. Hänen kanssaan runoilija äänittää podcasteja.

Ei tarvitse paljoa googlata löytääkseen liki täyden yhtäläisyyden kirjan runoilijan ja kirjan kirjoittajan välillä. Autofiktiotako siis? Ei sillä ole väliä, onko vai eikö. Kirjailijan ajatuksilla on. Sitä paitsi googlaten löytyy myös Sandströmin haastattelu, jossa hän kertoo valehtelevansa mielellään. Ja samaa hän kirjoittaa Äiti marraskuussa:

Ainoa mikä pysyi kasassa olivat minun pienet tarinani. Mitä väliä, olivatko ne totta vai eivät?

Pohdinto on oivaltava nimitys kirjan luvuille. Keskiössä niissä on perhe, yllä luettelemani perheenjäsenet. Heitä kirjan minä tarkkailee, vähän etäältä ja samalla läheltä, kuvaa arkea ja sen askeleita, vanhenemista, kasvamista. Pohtii elämää ja sen värejä. 

   Totanii, sanoin, en muuten oikeen tiärä mitä niille veteraaneille pitääs puhua.
   Spåra vaihtoi pienemmälle ja hymähteli. 
   No, hän sanoi, turha siton murehtia. Siälä ollahan yleensä tyytyvääsiä vähään. Pääasia notta tuut paikalle ittenäs.
   Niin, sanoin, mutta siinä se ropleemi ehkä justhinsa onki. Emmä oikeen tiärä mimmoonen moon ittenäni.
   Tuntui oudolta sanoa lause ääneen. Aivan kuin olisin yhtäkkiä, pitkän pähkäilin jälkeen astunut esiin ja tehnyt tunnustuksen, joka osaltaan määräisi suunnan loppuelämälleni.

Peter Sandström Akateemisen kirjakaupan tilaisuudessa ruotsalaisuuden päivänä. Kuva Marja Castren.

Hiljaisen haikea, näin kuvasin Sandströmin tyyliä Laudaturin blogitekstissäni, ja sama pätee Äiti marraskuuhun. Nykyhetki ja muistot ovat rinnakkain, ja sukupolvien ketju silmien edessä. Reilusti keski-ikäinen runoilija tapaa aikuiseksi kasvaneen poikansa Kööpenhaminan rautatieasemalla ja näkee edessään isänsä sodanaikaisessa valokuvassa, jossa näkyi ”kaikki se hiljaisuus jota pieni rintamamies piti sisällään”.

Sandströmin pohdinnat jättävät tilaa lukijan omille pohdinnoille. Tarinoihin kietoutuu myös absurdeja kohtauksia ja elementtejä. Arkinen kuvasto muuntuu huimaksi jokimatkaksi, josta hukkuvan pelastaa – sian ruho. Lahjamatkalle Turkuun halunnut äiti kokkaa hotellihuoneessa pojalleen aamiaista. Sandströmin huumori on nyansseissa ja sivulauseisiin kätkettynä.

Lähtöjä on paljon, niin myös paluita. Useamman kerran runoilija tekee matkan Uuteenkaarlepyyhyn, äidin luo, sisaren luo. Kaupunki on Sandströmin kirjoista tullut tutuksi, vesitorni, joki, tori, johon äiti kävelee ostamaan kalaa. En ole koskaan käynyt Uudessakaarlepyyssä, mutta uskoisin tunnistavani päähenkilö Peterin kotitalon ja kiven, johon äiti vie ruuan tähteet variksille. Vai tunnistaisinko sittenkään, muistoissa ja kuvitelmissahan tarinoiden maailmassa liikutaan.

Peterin kotiseutu on läsnä myös kirjan murreosuuksissa. Niitä ei kokonaisuudessa ole paljon, ja siksi ne ovatkin merkityksellisiä. Murre on läheisyyden kieli, ja kun veli ja sisar ovat saaneet ohjeen puhua podcasteissaan yleiskieltä, se ei sujukaan, se tuntui kuin he harjoittelisivat näytelmää. 

Äiti marraskuu -kokoelmassa Markku Spåra edustaa Sandströmin aikaisemmista kirjoista tuttuja pohjalaistyyppejä, joita hän kuvaa lämpimän humoristisesti. Spåra näyttää työmiehen ja ikääntyvän playboyn sekoitukselta, hoitaa veteraanien asioita ja ajaa cowboyhattu päässään Vauxhall Vivaa. Murreasioissa mies on tarkka. Kun runoilija miettii, onko Gösta Ågren kirjoittanut Tääl-kokoelmansa huoneessa, joka nyt on Spåran bändin treenikämppä, mies parahtaa: 

Tääl ja tääl, hän sanoi. Oikialla murthella sen pitäs olla ”täälä”.

Suomennoksen oikiasta murtheesta on huolehtinut Jorma Malinen. Muuten suomennos on Outi Mennan taitavaa työtä. 

Halusin julkaista tämän blogitekstin juuri isänpäivänä. Siihen erityinen syy oli Äiti marraskuun viimeinen pohdinto, Ikuisuus nimeltään. Se on pojan ja isän välisen karhean, useimmiten sanattoman rakkauden ja hyvästi jättöjen kuvaus. Poika tyhjentää viimeistä kertaa työhuonettaan ja löytää isän hänelle antaman, vuonna 1917 julkaistun kirjan Vaarantöitä ja rohkeita miehiä. Siihen isä on joskus 40-luvulla kirjoittanut nimensä. Poika muistelee sodankäynyttä isäänsä ja sitä, miten isä aina lähtöjen hetkellä katosi liiteriinsä ja haki sieltä pojalle jonkun lahjan: kirveen, rautalankakerän, revolverin, lapion, jotta poika pärjäisi ”siellä ulkona”. 

En ollut ajatellut omaa isääni puuna vaan pikemminkin kukkana. Ehkä pionina, punaisena ja kauniina, kasvina joka ei oikeastaan vaatinut mitään, ei edes ihailua, sillä kasvi ei voinut asettaa vaatimuksia eikä esittää uhkauksia. Pioni ei jättänyt mitään varjoonsa eikä murskannut allensa mitään, kun tuuli taittoi siltä varren ja kaatoi sen maahan. Isot puut olivat ihan eri asia.

Uskomattoman hellästi kirjoitettu pohdinto sai minut itkemään ja muistamaan omaa isääni.

Hyvää isänpäivää!

Isänpäivän aattona Airi tapasi Peter Sandströmin Tammisaaressa Bokkalaset-kirjallisuusfestivaaleilla. Näin kirjailija muisteli omaa isäänsä: ”Hän sai ihmiset nauramaan jutuillaan ja ruusut kukkimaan. Eikö siinä ole elämälle tarpeeksi.”

Tässä vielä linkit blogimme juttuihin Peter Sandströmin aikaisemmista kirjoista:

Valkea kuulas

Laudatur, josta Sandström sai Runeberg-palkinnon ja joka oli myös vuoden 2016 Finlandia-palkintoehdokkaana

  • Peter Sandström
  • Äiti marraskuu. Kahdeksan pohdintoa
  • S&S, 2018
  • Mamma november. Åtta betraktelser, suomentanut Outi Menna, 2018
  • ISBN 978-951-52-4623-3

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.