Philip Teir: Så här upphör världen / Tällä tavalla maailma loppuu – erään kesäloman tarina

 

Klikkaa tästä päästäksesi kuvan tunnelmaan.

Vietin lapsuuskesäni maalla. Kun koulu loppui, lähdin mummuni kanssa huvilalle ja paluu kaupunkiin oli muutama päivä ennen koulun alkua. Minun lomapäiväni olivat kiireettömiä. Leikimme naapurin pojan kanssa päivät päästään, uimme ja soutelimme, luimme Aku Ankkoja. Välillä kävin mummuni kanssa rantanaapureiden luona päiväkahvilla. Kaikki nämä ihmiset kuuluivat kesään ja huvilaelämään, heitä ei koskaan tavattu kaupungissa. Kesäloma oli pitkä ja kaupunki näytti aina hieman erilaiselta, kun palasi ruskettuneena takaisin kotiin ja uusi lukukausi alkoi.

Pääsen vieläkin samankaltaiseen tunnelmaan, jos voin olla huvilalla useampia päiviä peräkkäin. Voin istua saunan rappusilla ja tuijotella järvelle. Saan etäisyyttä siihen ulkomaailmaan, joka aikatauluttaa arkeani. Koin, että Philip Teirin kakkosromaani Så här upphör världen (Tällä tavalla maailma loppuu) kuvaa samankaltaista lapsuudenkesän pysähtynyttä olotilaa. Kuinka kylmä vesi lämpenee uimakelpoiseksi, kuinka kavala maailma on kaukana, kuinka yhteisö kutistuu muutaman kesäasunnon väen kokoiseksi. Maalle tullaan ongelmien kanssa, mutta niiden aktiivinen käsittely unohtuu.

Kirjan pääpari on kirjailija Julia ja hänen miehensä Erik, joka on juuri saanut potkut, mutta ei ole kertonut sitä perheelleen. Heillä on kaksi lasta, 13-vuotias Alice ja pikkuveli Anton. He pakkaavat kesän alussa autonsa ja ajavat Helsingistä Mjölkvikeniin, Pietarsaaren kupeeseen, joka on Julian lapsuuden maisema. Mökki on rapistunut, kellarista leijuu outo haju, mutta ranta on ennallaan.

Omalle tontilleen on palannut myös Julian lapsuuden leikkikaveri Marika skottilaisen miehensä Chrisin ja tämän ympäristölahkojengin kanssa. Heidän viestinsä on, että ilmastomuutokselle ei enää voi mitään, vaan nyt on aika ryhtyä suunnittelemaan, miten elää katastrofin jo tapahduttua. Heillä ei ole selkeää suuntaa, vaan elo muistuttaa stereotyyppistä hippikommuunia. Mjölkvikenin rannalle on pystytetty jurtta, jossa asuu sekalainen sakki pössytellen huumeita, kulkien alasti ja harrastaen seksiä.

Rannalla on vielä kolmaskin asumus, jonka kaunis nainen lyö yöllä tennispalloa seinään ja tuijottaa päivisin ulapalle. Kuka hän on ja mitä hän tekee yksin talossaan?

Philip Teir rakentaa kollaasia. Hän väläyttää näkymiä päähenkilöiden elämään, mutta ei tartu mihinkään tiiviimmin. Julian ja Erikin suhteessa on nähty onnellisempiakin aikoja. Saunan lauteella Erik toteaa:

Tycker du …” började han, ”Jag menar … känns det inte som att det stelnat lite mellan oss på sistone?”

”Ehkäpä”, vastaa Julia ja keskustelu siirtyy seuraaviin aiheisiin, suhdekeskusteluun ei palata. Erik ei kerro irtisanomisestaan, mutta on mielestäni yllättävän kevyesti ahdistunut asiasta. Joukkoon liittyy myös Erikin veli, jolla vihjataan olevan melkoisesti ongelmia, mutta nekin puhalletaan kesäiseen ilmaan kuin saippuakuplat.

Kiinnostavan näkökulman tuovat lapset, etenkin Alicen ystävyys Marikan samanikäisen pojan Leon kanssa. Toinen on kasvanut turvallisesti Töölössä, toinen kiertänyt leirien mukana ympäri maailmaa ilman mitään sääntöjä. Äitinä olin kyllä todella huolissani heidät retkistään, paljon enemmän kuin heidän vanhempansa! Alice sanoo Leolle ääneen sen, mistä kesäsuhteissa ei puhuta:

Tror du att vi kommer att ses igen nån annan gång?”

Voisin kommentoida montaakin tarinakollaasin irrallista osasta, mutta ehkä vain totean, että olin hyvin tyytyväinen, että kirjan nimi oli paljon rajumpi kuin sisältö. Mjölkvikenissä vietetyn kesän myötä ei maailma lopu, ainoastaan kesäillat tummuvat ja viilenevät. Suhteet ovat sekä vahvistuneet että heikentyneet, asioita on kuitenkin kesän mittaan tapahtunut ja syksyn tullen on tehtävä joitain ratkaisuja. Ja ehkä eri huviloiden asukkaat kohtaavat jälleen toisensa ensi tai jonain tulevana kesänä.

Den andra kvinnan simmade efter, och sedan stannade de båda två, låg och flöt en stund i vattnet och tittade på varandra. Alice vände bort blicken, det var för privat.

Luimme lukupiirissämme Philip Teirin esikoisromaanin Vinterkriget – en äktenskapsroman (Talvisota – avioliittoromaani). Silloin totesimme, että tarinarönsyjä oli liikaa. Sitä samaa on nytkin, mutta jotenkin se ei haittaa, sillä koko kirjasta jää häivähdyksen omainen tunnelma, kuin aamu-usva veden yllä. Ketään ei näe selkeästi, joten keneenkään ei kiinny, vaan jää vain kaipaamaan kesäloman tunnelmaa.

Philip Teir (kuva J. Harala)

Pidän Philip Teirin sujuvasta ja visuaalisesta kielestä. Hänen kuvaamansa maailma tuntuu kovin tutulta, ja tulkitsen häivähdyksistä syvempiä tuntoja. Ihan varmasti luen hänen seuraavankin romaaninsa!

Kirjan sain Schildts & Söderströmiltä, tack. Mainittakoon vielä, että ruotsinkielisessä kirjassa on hienosti kimalteleva kansi, jonka loistetta en onnistunut kuvaani vangitsemaan. Kirjakaupassa näin suomenkielisen version, jonka kannessa on sama kuva, mutta kimallukset puuttuvat.

Maailma ei loppunut, mutta kesäloma kylläkin eli Så här upphör världen jäi oman huvilakauteni viimeiseksi lukukokemukseksi. Kirja ei olisi paremmin voinut sopia hetkeen!

Kesälomaa vietetään myös seuraavissa kirjoissa:
  • Philip Teir
  • Så här upphör världen
  • Schildts & Söderströms, 2017
  • ISBN 978-951-52-4144-3
Kommentit
  1. Tiina / kirjaluotsi
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  2. Hande
    • Tuulevi
      • Avatar photo Kirsi Ranin
    • Tia
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  3. Marika Oksa (@MarikaOksa)
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  4. Minna Vuo-Cho
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  5. Suketus
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  6. Elegia
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  7. Katriina
  8. Amma
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  9. Pihi nainen
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *