Philip Teir: Så här upphör världen / Tällä tavalla maailma loppuu – erään kesäloman tarina
Vietin lapsuuskesäni maalla. Kun koulu loppui, lähdin mummuni kanssa huvilalle ja paluu kaupunkiin oli muutama päivä ennen koulun alkua. Minun lomapäiväni olivat kiireettömiä. Leikimme naapurin pojan kanssa päivät päästään, uimme ja soutelimme, luimme Aku Ankkoja. Välillä kävin mummuni kanssa rantanaapureiden luona päiväkahvilla. Kaikki nämä ihmiset kuuluivat kesään ja huvilaelämään, heitä ei koskaan tavattu kaupungissa. Kesäloma oli pitkä ja kaupunki näytti aina hieman erilaiselta, kun palasi ruskettuneena takaisin kotiin ja uusi lukukausi alkoi.
Pääsen vieläkin samankaltaiseen tunnelmaan, jos voin olla huvilalla useampia päiviä peräkkäin. Voin istua saunan rappusilla ja tuijotella järvelle. Saan etäisyyttä siihen ulkomaailmaan, joka aikatauluttaa arkeani. Koin, että Philip Teirin kakkosromaani Så här upphör världen (Tällä tavalla maailma loppuu) kuvaa samankaltaista lapsuudenkesän pysähtynyttä olotilaa. Kuinka kylmä vesi lämpenee uimakelpoiseksi, kuinka kavala maailma on kaukana, kuinka yhteisö kutistuu muutaman kesäasunnon väen kokoiseksi. Maalle tullaan ongelmien kanssa, mutta niiden aktiivinen käsittely unohtuu.
Kirjan pääpari on kirjailija Julia ja hänen miehensä Erik, joka on juuri saanut potkut, mutta ei ole kertonut sitä perheelleen. Heillä on kaksi lasta, 13-vuotias Alice ja pikkuveli Anton. He pakkaavat kesän alussa autonsa ja ajavat Helsingistä Mjölkvikeniin, Pietarsaaren kupeeseen, joka on Julian lapsuuden maisema. Mökki on rapistunut, kellarista leijuu outo haju, mutta ranta on ennallaan.
Omalle tontilleen on palannut myös Julian lapsuuden leikkikaveri Marika skottilaisen miehensä Chrisin ja tämän ympäristölahkojengin kanssa. Heidän viestinsä on, että ilmastomuutokselle ei enää voi mitään, vaan nyt on aika ryhtyä suunnittelemaan, miten elää katastrofin jo tapahduttua. Heillä ei ole selkeää suuntaa, vaan elo muistuttaa stereotyyppistä hippikommuunia. Mjölkvikenin rannalle on pystytetty jurtta, jossa asuu sekalainen sakki pössytellen huumeita, kulkien alasti ja harrastaen seksiä.
Rannalla on vielä kolmaskin asumus, jonka kaunis nainen lyö yöllä tennispalloa seinään ja tuijottaa päivisin ulapalle. Kuka hän on ja mitä hän tekee yksin talossaan?
Philip Teir rakentaa kollaasia. Hän väläyttää näkymiä päähenkilöiden elämään, mutta ei tartu mihinkään tiiviimmin. Julian ja Erikin suhteessa on nähty onnellisempiakin aikoja. Saunan lauteella Erik toteaa:
Tycker du …” började han, ”Jag menar … känns det inte som att det stelnat lite mellan oss på sistone?”
”Ehkäpä”, vastaa Julia ja keskustelu siirtyy seuraaviin aiheisiin, suhdekeskusteluun ei palata. Erik ei kerro irtisanomisestaan, mutta on mielestäni yllättävän kevyesti ahdistunut asiasta. Joukkoon liittyy myös Erikin veli, jolla vihjataan olevan melkoisesti ongelmia, mutta nekin puhalletaan kesäiseen ilmaan kuin saippuakuplat.
Kiinnostavan näkökulman tuovat lapset, etenkin Alicen ystävyys Marikan samanikäisen pojan Leon kanssa. Toinen on kasvanut turvallisesti Töölössä, toinen kiertänyt leirien mukana ympäri maailmaa ilman mitään sääntöjä. Äitinä olin kyllä todella huolissani heidät retkistään, paljon enemmän kuin heidän vanhempansa! Alice sanoo Leolle ääneen sen, mistä kesäsuhteissa ei puhuta:
Tror du att vi kommer att ses igen nån annan gång?”
Voisin kommentoida montaakin tarinakollaasin irrallista osasta, mutta ehkä vain totean, että olin hyvin tyytyväinen, että kirjan nimi oli paljon rajumpi kuin sisältö. Mjölkvikenissä vietetyn kesän myötä ei maailma lopu, ainoastaan kesäillat tummuvat ja viilenevät. Suhteet ovat sekä vahvistuneet että heikentyneet, asioita on kuitenkin kesän mittaan tapahtunut ja syksyn tullen on tehtävä joitain ratkaisuja. Ja ehkä eri huviloiden asukkaat kohtaavat jälleen toisensa ensi tai jonain tulevana kesänä.
Den andra kvinnan simmade efter, och sedan stannade de båda två, låg och flöt en stund i vattnet och tittade på varandra. Alice vände bort blicken, det var för privat.
Luimme lukupiirissämme Philip Teirin esikoisromaanin Vinterkriget – en äktenskapsroman (Talvisota – avioliittoromaani). Silloin totesimme, että tarinarönsyjä oli liikaa. Sitä samaa on nytkin, mutta jotenkin se ei haittaa, sillä koko kirjasta jää häivähdyksen omainen tunnelma, kuin aamu-usva veden yllä. Ketään ei näe selkeästi, joten keneenkään ei kiinny, vaan jää vain kaipaamaan kesäloman tunnelmaa.
Pidän Philip Teirin sujuvasta ja visuaalisesta kielestä. Hänen kuvaamansa maailma tuntuu kovin tutulta, ja tulkitsen häivähdyksistä syvempiä tuntoja. Ihan varmasti luen hänen seuraavankin romaaninsa!
Kirjan sain Schildts & Söderströmiltä, tack. Mainittakoon vielä, että ruotsinkielisessä kirjassa on hienosti kimalteleva kansi, jonka loistetta en onnistunut kuvaani vangitsemaan. Kirjakaupassa näin suomenkielisen version, jonka kannessa on sama kuva, mutta kimallukset puuttuvat.
Maailma ei loppunut, mutta kesäloma kylläkin eli Så här upphör världen jäi oman huvilakauteni viimeiseksi lukukokemukseksi. Kirja ei olisi paremmin voinut sopia hetkeen!
Kesälomaa vietetään myös seuraavissa kirjoissa:
- Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni – lomalla saaressa, jonka vastarannalla asustaa uusi tuttavuus
- Paula Hawkins: Tummiin vesiin – kesä englantilaisessa pikkukaupungissa joen rannalla
- Maarit Turtiainen: Eilisen seitit – turkkilainen lomaromanssi
- Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella – lomalla Ruissalossa ja Pariisissa
- Milena Busquets: Tämäkin menee ohi – lomanviettoa espanjalaisen seurueen kanssa.
- Philip Teir
- Så här upphör världen
- Schildts & Söderströms, 2017
- ISBN 978-951-52-4144-3
Minä olen alkanut viettää saaristolaiskesiä aikuisiällä mieheni myötä, mutta poikani on saanut tottua siihen vauvasta saakka. Tunnistan todella tuon fiiliksen ajan pysähtymisestä ja murheiden katoamisesta. Sitä on kuin jossain kuplassa ja ulkomaailma lakkaa olemasta. Tämä Teirin kirja kuulostaa kiinnostavalta, en ole itse asiassa lukenut häneltä vielä mitään. Laitanpa loppumattomalle lukulistalle :)
Ei olisi huono valinta aloittaa Talvisodasta, ainakaan näin syksyä vasten.
Olen pähkäillyt pitkään, lukisinko Teirin teoksia, enkä vieläkään ole aivan varma. Kenties joku päivä tartun vielä johonkin hänen romaaniinsa, mutta se päivä ei ole tänään.
Veit sanat suustani! Jostain syystä en ole vielä Teiriin tarttunut, mutta jonakin päivänä sen teen. En tosin aloittane tästä kirjasta.
Nythän aivan hämmästyn. Miten Philip Teir saa näin monta paljon lukevaa naista empimään? Mikä sytyttäisi niin, että ryhtyisitte lukemaan?
Liityn tähän jonon jatkoksi. Olen myös pyöritellyt Teirin teoksia mielessäni, mutta en vielä ole lukenut.
Mikä tekisi sinut varmaksi?
Taitaa olla niin, että kaikki kirjat tarjoavat riskin siitä, että kirjasta pitää, mutta yhtä lailla sen, että siitä ei pidä. Monasti olen lukupiirissä havainnut, että kirjat, joihin olen tarttunut hieman vasten tahtoani, ovatkin osoittautuneet erittäin antoisiksi kokemuksiksi.
Luin tämän oman kesälomani viime metreillä, mutta kirja jäi harmillisen haaleaksi. En saanut kirjasta oikein mitään irti, vaikka hirmuisesti oli hyvin ja mielenkiintoisia aineksia. Jo pieni merenrantakaupunki ja huvilamiljöö kiinnosti minua tosi paljon, mutta voi olla, että samaan aikaan lukemani Ihanat naiset rannalla (Monika Fagerholm) veti omalla huvilatunnelmoinnillaan ns. maton alta Teirin kirjalta. :) Kirjan kannesta sentään pidin – se on todella kaunis.
Kansi on hieno, samaa mieltä.
Minulla on aina huono omatunto, kun joku toinen lukee kirjoja ruotsiksi. On jäänyt tuo kieli ihan kielipuolen asemaan eikä taitaisi romaanin lukeminen enää edes onnistua.
Joskus on kiva lukea tunnelmaa eikä tarinaa. Varsinkin kesän leppoisiin päiviin sellainen sopii tosi hyvin.
Pois huono omatunto, bort med dåligt samvete!
Minä rakastan ruotsin kieltä, olen aina rakastanut. Vaarini oli suomenruotsalainen, mutta hän ei kielitaitoa lapsilleen siirtänyt eli oma ruotsini on peräisin aivan koulunpenkiltä, josta tulikin vahva teoriapohja. Sitten olen ollut onnekas, että aiemmin lähelläni on ollut suomenruotsalaisia, jotka ovat halunneet puhua kanssani ruotsia. Nykyään luen mielelläni ruotsiksi, jotta kielitaito ei täysin ruostuisi ja aika reippaasti käytän, jos sopiva tilaisuus vain tarjoutuu.
Jos haluat tarttua haasteeseen, niin lue joku chick lit ruotsiksi, sillä niissä kieli on selkeää ja lauseet melko yksinkertaisia. Ja varmaan on olemassa myös ruotsinkielisiä selkokirjoja, mahtaisiko niitä saada kirjastosta.
Kyllä niin Teirin kirjoista tykkään! Olen nyt lukenut kaikki: tämän ja Talvisodan sekä novellikokoelman Donner-ryhmä. Pidän Teirin kevyestä ja vähän vinosta huumorista, hahmojen epätäydellisyydestä ja tarinankuljetuksesta. Minua eivät ole rönsyt haitanneet, olen pitänyt niitä perusteltuina. Toivon lisää pian!
Hienoa, että löytyi myös toinen fani! Minä fanitan Philipiä tosin jo siksi, että hän tarttui toimeen ja järjesti Helsinki Litin, mikä on mielestäni loistava tilaisuus.
En ole lukenut Teiriltä mitään eikä oikeastaan ole ollut edes käsitystä hänen kirjoistaan (vaikka nimenä kirjailija onkin tuttu). En ihan vakuuttunut tästä eli minulle ei varsinaisesti syntynyt fiilistä, että tämän voisi lukea. Omat lapsuuden kesät vietin myös maaseudulla mökkeillen, mutta muistot niistä eivät ole järin kauniita ja leppoisia saati huolettomia, vaikka sellaisia yksittäisiä hetkiäkin on (hyvin vähän tosin).
Pidän kyllä mökkeilystä ja meillä onkin mökki Suomessa.
Kokeile Talvisotaa, siinä vain pistäydytään mökillä.
Kirjasta oli kiva kuulla, vaikka en innostunutkaan siitä niin paljon, että laittaisin sen lukulistalle. Henkilöt vaikuttavat värittömiltä ja etäisiltä, ja tunnelma liian ohikiitävältä. Muutenkin syksyn jo saavuttua katse suuntautuu hieman toisenlaisiin kirjoihin.
Kertomuksesi lapsuutesi kesistä (kuulostavat ihanilta!) sopi hyvin kirjan esittelyyn. En ehkä muuten olisi innostunut kirjan hajanaisesta ideasta, mutta luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat. Oma pieni yhteisö hetken verran kesällä, syksyllä kaikki on toisin tai sitten asiat on ihan niin kuin ennenkin kun arki normalisoituu. Tässähän on jostakin aika kansallisesta yhteisestä kokemuksesta kyse. Teos alkoi kiinnostaa.
Totta, mökkeily on aika uniikkia. Mahtaakohan missään olla niin vahvaa mökkikulttuuria kuin Suomessa?
En ole vielä tullut lukeneeksi mitään Teiriltä. Oli hyvä saada käsitystä hänen tyylistään. Pidän eniten vahvan juonen sisältävistä teoksista, joiden henkilöt tulevat lähelle. Tämä ei siis ole todennäköisesti teekupposeni mutta voisi sopia erinomaisesti pysähtyneeseen lomatunnelmaan.
Kiitos noista postauksen lopusta löytyvistä linkeistä. Päädyin lukemaan niiden kautta lisää bloggauksia ja melkein unohdin, mistä olinkaan lähtenyt liikkeelle. Samaan kategoriaan liityvien kirjojen listaus lopussa onkin mainio idea. :)
Talvisodassa on selkeämpi juoni ja päähenkilöt, jotka tulevat oikein lähelle, joten ehkä kannattaa aloittaa siitä. Kurkkaa vaikka blogijuttu, tai ehkäpä jo kurkkasitkin, kun kiitit linkeistä. Yritän usein linkittää saman aihealueeseen edes jotenkin liittyviä linkkejä jutun loppuun.