Piia Leino: Ruma kassa – hyppäys kaunotarten ja hirviöiden tosi-tv-kisaan

Ruma kassa, onpa kummallinen nimi, pohdin saadessani Piia Leinon esikoiskirjan kustantajalta. Jo takakannesta selvisi, että nimi viittaa päähenkilö Sariannaan, joka työskentelee kassamyyjänä lähikaupassa. Eräänä päivänä hänelle avautuu uskomaton mahdollisuus osallistua tosi-tv-kisaan nimeltään Kaunottaret ja hirviöt ja arvaat varmaan, kumpaan joukkueeseen ruma kassa kuuluu. Houkuttimena on muhkea rahapalkinto sille, joka pärjää parhaiten haastetehtävissä thaimaalaisella saarella.

Nykyään en seuraa tosi-tv-kisoja, mutta muistan, kun Survivor ja Amazing Race olivat uusia ja jännittäviä. Sen jälkeen käsittääkseni kisaajien vaatteet ovat vähentyneet ja nöyryytykset lisääntyneet, joten ehkäpä Piia Leino tuli Ruman kassan myötä luoneeksi uuden menestysformaatin!

Ruma kassa -kirja herätti minussa monia ajatuksia, niinpä olikin hienoa, että bloggarikollega Tanja Brummer Aina joku kesken -blogista suostui yhteisbloggaukseen. Olimme kyllä kovin samaa mieltä kaikesta, johtunee ilmeisesti siitä, että olemme lapsina asuneet, toisistamme tietämättä, vierekkäisissä taloissa Lahden Kirkkokadulla.

Tanja:  Sijoitin saamani etukäteistiedon mukaisesti Ruman kassan hömpän ja kevyen viihteen lukugenreen, mutta sisältö yllättikin, positiivisesti juuri painoarvollaan. Siinä missä viihteellisyys oli itse tapahtumien asetelmassa – rumat ja fiksut tositeeveessä vastaan kauniit ja tyhmät – olivat vakavat arvot henkilöhahmoissa ja heidän asennoitumisessaan. Koitko sinä Ruman kassan samoin?

Kirsi: Minulle Rumaa kassaa oli mainostettu nimenomaan hauskana ja sitä se varmaan joillekin onkin. Olen kuitenkin siinä mielessä täysi tosikko, että kiusaamisen kaltainen ulkonäön pilkkaaminen ei yhtään naurata. Mutta luin kirjaa oivaltavana nykymenon kritiikkinä, johon kyllä sisältyy riemastuttavia kohtauksia. Toisaalta tosi pelottavaa, että Piia Leinon mielikuvitukseen perustuva tosi-tv-formaatti voisi olla ihan totta. Mitä arvelet, tuleeko Kaunottaret ja hirviöt -kisa tuotantoon?

Tanja:  Toivon ettei tule, koska jo se että tieten tahtoen haettaisiin henkilöitä, joiden oletusarvona on jonkinasteinen rumuus, on pinnallisen leimaavaa; kauneus ei voi koskaan olla sitä, siis negatiivisesti leimaavaa. Ulkonäkö on kuitenkin asia, jolle emme mitään voi, ja tuomitsen periaatteessa turhamais-esteettisistä syistä tehdyt kauneusleikkaukset, joiden tarkoitus on oikeastaan kohentaa vain väärentynyttä minäkuvaa. On eri asia tehdä rinta puuttuvan tilalle kuin suurentaa A-kuppia ceeksi.

Kirsi: Aivan. Kirjassa on loistava loppuhuipennus juuri tähän liittyen. En spoilaa, mutta Piia vetää ihan överiksi siinä, mihin kisan palkintolahjakortti käytetään. Tai ilmeisesti sekin on arkipäivää, mutta haluammeko oikeasti lukea siitä?

Tanja:  Sarianna on kovin samaistuttava päähenkilö, vaikkei itse ehkä paino-ongelmien tai kovin kummallisten ulkonäkökomplikaatioiden kanssa painisikaan. Mikä ihme teki Sariannasta niin inhimillisen? Samaistuuko sitä lukija helposti heikkoihin ja sorrettuihin?

Kirsi:  Sarianna havainnoi maailmaa kuten STT:n toimittaja Piia Leino. Kommentoi kaiken näkevänä kassana suomalaisen yhteiskunnan jakautumista ja järjen äänenä tosi-tv-touhua. Myönnän, että minua ärsyttää kirjan nimi, Ruma kassa, sillä se sisältää arvolatauksen, kassamyyjien vähättelyn. Kassamyyjien työ on monipuolista ja aivan ratkaisevaa asiakaskokemuksen kannalta! Tämän Piia kyllä tietää, sillä hän on itsekin työskennellyt kassana. Sarianna on myös kiltti ihminen ja olen mielelläni kilttien puolella, etenkin kun he ottavat ohjat käsiinsä kuten kirjassa muutaman kerran tapahtuu. Kun sympatiani olivat Sariannan ja muutaman hänen tiimiläisensä kanssa, niin antipatiani kohdistui kisajärjestäjiin, mitä iljetyksiä!  Näkyykö tekstistä mielestäsi myös se, että Piia on opiskellut naistutkimusta?

Tanja:  Toki Ruma kassa sisältää arvo-oletuksen mutta inhorehellisen sellaisen; se kertonee vain siitä, miten me modernit ihmiset stereotyyppisesti ajattelemme – ikävä kyllä. Ai en tiennytkään, että hän on opiskellut naistutkimusta! No ei välttämättä näy tai että Leino kertoo vain siitä, minkä me jokainen nainen oikeastaan jo tiedämme. Luen juuri nyt aikamoista vastinetta Rumalle kassalle jenkkiversiona, ja onkin hauska pian arvostella se tähän vanaveteen.

Kirsi: Taidat olla saman Julie Murphyn Dumplinin kimpussa kuin minäkin!

Tanja: Kielellisesti Ruma kassa toimii ja oli sopivasti kepeää ja tyyliteltyä. Suuria naurunpurskahduksia en kuitenkaan kokenut; huumori oli enemmänkin näkövinkkelissä (huvittavaa) kuin verbaliikassa ja sen mukaisessa akrobatiassa. Koomisuus syntyi juuri siitä, miten päähenkilö katselee maailmaa ja miten toiset hahmot ovat stereotypioidensa edustajia. Siis tiettyä satiirin ainesta.

Kirsi: Minustakin kieli oli sujuvaa ja fiksua, tarinan eteneminen koukuttavaa kuten tosi-tv:ssä. Havahduttavaa oli tunnistaa omia stereotypisiä ajatuksia esimerkiksi siitä, kuinka haluttava pulska ihminen on.

Tanja: Aivan! Samaa ajattelin minäkin lukiessani. Koko ajan minulla oli takaraivossa ajatus siitä, miksi elämästä tuntuu tulleen fitness-keskittynyttä itsensä koristamista ja kohottamista keinolla millä hyvänsä ja luomu tunnetaan vain ruokateollisuudessa. Tähän Ruma kassa antoi oman puheenvuoronsa. Ruma kassa on ehdottomasti pienen ja tavallisen näköisen ihmisen puolella. Se tulee esille jo näkökulmasta – kirjassa eivät vastapelurit, kaunottaret, saa omaa ääntään esille. He jäävät pakostakin tyhmiksi kiiltokuviksi, ainakin alkuun.

Kirsi: Koin, että loppupeleissä kaikkia kirjan henkilöhahmoja oli mahdollista ymmärtää ihmisinä, jättää silikonit ja läskit sivuun ja oikeasti nähdä heidän tuntemuksiaan ja motiiveitaan. Yritin juuri aamulla selittää teinityttärelle, että hänen seuraamansa tosi-tv Kardashianin perheestä on lavastettua totuutta, mutta en tainnut olla riittävän vakuuttava. Luulenpa, että aika moni muukin uskoo, että tositv:ssä ollaan ihan tosissaan eikä tuotantotiimin valiseman näkökulman edustajina.

Tanja: Niinpä. Siksi en ymmärräkään, miksi ihmiset haluavat mennä tositoosaan vääristämään persoonallisuuttaan.

Kirsi: Odotapas vaan, kun sinulle tullaan tarjoamaan osallistumista vaikkapa kirjaleirille Lapin erätuvalla, jossa vähän kisataan ja voittaja saa sen 100.000 euroa.

Tanja: Ai kirjaleirille? Jaaaa, mutta sehän olisi IHAN eri asia. Sehän olisi kirjateeveetä, siis fiktiota!

Kirsi: Meillä Kirsin Book Clubissa annetaan kirjoille tähtiä 1-5. Minä antaisin Rumalle kassalle plussaa tarkkanäköisestä analyysistä ja loistavasta ideasta. Lievää miinusta tulee siitä, että tarina ei mielestäni kantanut ihan koko matkaa yhtä vahvana. Ja pakko on todeta, että Thaimaassa pitkään asuneena minun oli vaikea kuvitella saarta ilman käärmeitä ja ennen kaikkea hyttysiä.  Mutta ilman muuta Ruma kassa on hyvä esikoinen ja kolme tähteä! Montako tähteä sinä antaisit?

Tanja: Samoin, tuo kantavuusongelma kävi mullakin mielessä. Mutta antaisin vielä yhden puolikkaan siitä, että kirja onnistui yllättämään positiivisesti eli 3,5 jos sellainen sallitaan.

Kirsi: Sallitaan, sallitaan. Lopuksi kiitokset Tanjalle juttutuokiosta ja Johnny Knigalle kirjasta.

ARVONTA, VOITA  OMA RUMA KASSA!

Seuraatko sinä tosi-tv-ohjelmia? Mikä on paras ja mikä karmein tosi-tv-ohjelma, jonka olet nähnyt? Kaikkien 12.6. 2016 mennessä alle  kommenttikenttään vastanneiden kesken arvotaan yksi Ruma kassa -kirja. Kommentoidessasi sinulta kysytään sähköpostiosoitetta, joka ei näy julkisesti, mutta toimii minulle yhteystietonasi, jos voitto osuu kohdallesi!

Käy lukemassa myös Tanjan versio keskustelustamme tästä.