Pirkko Saisio: Mies, ja hänen asiansa – rikos ilman rangaistusta

mies-ja-hanen-asiansa-2-jpg Memento mori. Muista kuolevasi. Pirkko Saision uuden romaanin Mies, ja hänen asiansa päähenkilö kyllä muistaa. Erityisesti sen jälkeen, kun lukee aamun lehdestä, että Pablo, nuoruusajan ystävä on kuollut. Muistaa hän muutakin, on muistanut aina. Sen mitä tapahtui Firenzessä yli 30 vuotta aikaisemmin.

Pirkko Saision kirja on mysteeri, jota lukijana ratkon vielä pitkään lukemisen jälkeen. Mitä Firenzessä oikein tapahtui? Mikä on miehen rikos? Kun kirjassa tuntuu selviävän, mitä on tapahtunut, lukijana kysyn yhä, onko tapahtunut totta vai sairaan mielen kehittämää.

Pirkko Saisio on ehdottomia suosikkikirjailijoitani, ja kirjan lukemisen jälkeen teki mieli huokaista: ”Pahanpa heitit, Saisio!” Ei jätä tämä tarina helpolla rauhaan, mysteeriä on pakko vatvoa useampi päivä. Mikä miehen mursi ja sairastutti? Mikä on miehen, asianajajan asia, jota hän ajaa. Eikö se olekaan oikeuden toteutuminen?

Kerronta etenee sisäisenä monologina, ja tarkkaan sisäisen monologin lainalaisuuksia pohtinut Saisio ei siksi anna kertojalle, tarinan päähenkilöille nimeä. Kukapa itsestään käyttäisi nimeä ajatuksissaan, täsmensi Saisio Turun kirjamessuilla. Pääasiat miehestä kuitenkin selviävät. Hän on vähän yli 60-vuotias, ilmeisen menestyvä lakimies, asianajaja, hyvin toimeentuleva, naimisissa itseään reilusti nuoremman Kristan kanssa. Elämässä kaikki on näennäisen kohdallaan: ruuan, juoman, rakkauden ja seksin määrä täyttää normit. Pablon, Paavo Olavi Korhosen kuolinilmoitus maanantaiaamun lehdessä heiluttaa kuitenkin onnellisuuden kulisseja niin, että ne alkavat rymisten kaatua.

Pablo on kuollut. Minä elän. Minä en ole elänyt pitkään aikaan.

Tarina etenee maanantaista maanantaihin. Samassa tahdissa etenee miehen epätoivo, vaiko sairaus? Muistutus kuolemasta, omasta kuolemasta pyörii miehen mielessä koko ajan. Memento mori. Kuoleman edessä mies aiheellisesti katsoo taaksepäin ja miettii, millaista on ollut elämäni. Mitä olen tehnyt ja mitä jättänyt tekemättä? Tai täsmällisemmin: Mikä on rikokseni, josta minut on jätetty rankaisematta.

mies-ja-hanen-asiansa-3-jpg

Lakimiehenä mies on venyttänyt lain rajoja ja tulkintaa, ajanut asiakkaidensa etuja ”mutta lain sallimissa puitteissa”, kuten hän itse haluaa asian nähdä. Avioero-oikeudenkäynneissä hän on hoitanut ositukset asiakkaansa eduksi, rikoksen tekijää hän on neuvonut kieltämään rikoksensa ja tulevaa pikkurikollistakin hän on valmis puolustamaan, rahasta tietenkin.

Mies on kehittänyt teorian ”kolmannen aallon uhreista”, syyllisen ja rangaistun läheisistä, jotka joutuvat kärsimään, kun syyllinen tuomitaan. Hän oikeuttaa neuvonsa ja toimintansa sillä, että kun syyllisiä ei rangaista, turhia kolmannen aallon uhrejakaan ei tule. Mutta hänen teoriansa ja toimintansa ei ota huomioon mitä seuraa siitä, jos rikollisista teoista ei seuraa ansaittua rangaistusta. Rangaistus merkitsee sovittamista. Ilman sovitusta ihmisestä tulee sieluton.

On sietämätöntä elää jos sielu on kuollut. Silloin elämä liukuu pois kuin hajuttomana ja mauttomana. Koska ihminen on sieluttomana itsekin kuin varjo.

Pirkko Saisio ja Touko Siltala Turun Kirjamessuilla.

Pirkko Saisio ja Touko Siltala Turun Kirjamessuilla.

Turun Kirjamessuilla Pirkko Saision ja hänen kustantajansa Touko Siltalan keskustelu oli yksi messujen mielenkiintoisimmista. Mies, ja hänen asiansa on Saision ensimmäinen romaani kahdeksaan vuoteen. Saisio kertoikin, että on ollut aikoja, jolloin romaanin kirjoittaminen on ollut mahdotonta ja lukeminenkin melkein mahdotonta. Teatterille kirjoittaminen on ollut läheisempää. Romaani on alkanut syntyä vasta, kun hänellä oli jotakin uutta ja myös muodoltaan uudistunutta sanottavaa. Teatterissa konflikti on olennainen, mutta pitkä pohdiskelu on hankalaa. Siksi nyt oli aika palata runsassanaisempaan proosaan.

Mies, ja hänen asiansa on ”tiukan rajauksen ja keskittämisen romaani, rajattu jopa realismin konventioiden vastaisesti”, Touko Siltala kuvasi romaania viitaten mm. päähenkilön nimettömyyteen. Saisio kertoi pyrkineensä romaanissaan jännitteeseen, joka syntyy suhteesta menneeseen tragediaan. ”Mies on syyttömäksi tuomittu, ja tämän paradoksin ympärille romaani rakentuu”, hän tiivisti.

Mies, ja hänen asiansa -kirjassa Saisio käyttää samanlaista tyyliä kuin Punaisessa erokirjassa ja Pienimmässä yhteisessä nimittäjässä. Kappaleet muodostuvat useimmiten vain yhdestä tai kahdesta virkkeestä. Kappaleiden välit ovat pitkät, sivut ovat ladonnaltaan väljiä. Tällä kirjoitustyylillä Saisio kertoi hakevansa kontrastisuutta ja rytmiä. Teksti kulkee kohti tärkeintä lausetta, nostaa jotakin esille.

Kirjailija, ja hänen tehtävänsä Kirjamessuilla.

Kirjailija, ja hänen tehtävänsä Kirjamessuilla.

Erityisesti kirjan lopun Saisio lataa viittauksilla ja vihjeillä. Halu ymmärtää vei minut googlaamaan, ja ensimmäiseksi googlasin Meskalinin, miehen työtoverin, jolle kirjassa osuu jonkinlainen totuuden puhujan ja paljastajan rooli. Nimi viittaa eteläamerikkalaisesta kaktuksesta saatavaan psykedeliseen alkoloidiin, jolla on samanlaisia vaikutuksia kuin esim. LSD:llä. Sairaan mielen houretta siis? Vai onko Meskalin miehen sisäinen ääni, vaikkapa se raamatullinen omatunto, jonka rippikoulussa opetettiin olevan Jumalan ääni meissä? Erilaisia viittauksia kuolemaan on paljon, Don Giovannista Kuolemaan Venetsiassa. Mukana on myös Gary Gilmore, amerikkalainen, joka 70-luvulla itse vaati tulla teloitetuksi kahdesta tekemästään murhasta. Hän halusi rangaistuksen teoistaan. ”Sieluton mies”, näin kirjan mies hänet määrittelee, ja samalla myös itsensä.

Saisio on kirjoittanut vahvan kirjan oikeudesta ja sen toteutumisesta. Vahvuus ei kuitenkaan tarkoita, että kirja olisi raskas. Tarinassa on myös huumoria, mustaa. Nyt ei naurata, kuten Saisio esseekokoelmaa Signaali lukiessa. Radiohaastattelussa Saisio valitti, että kaikki eivät hänen kirjansa huumoria löydä. Mies, ja hänen asiansa kannattaa kuitenkin löytää. Kyllä tässä taitaa olla yksi tämän vuoden Finlandia-ehdokas.

Lukija kiittää.

Lukija kiittää.

  • Pirkko Saisio
  • Mies, ja hänen asiansa
  • Siltala, 2016
  • ISBN ISBN 978-952-234-372-7
Kommentit
  1. Mai Laakso

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *