Chimamande Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus

purppuranpunainen-hibiskus

“Tämä on niin ihana kirja, että tämän haluan pitää kirjahyllyssäni”, sanoi jäsenemme Piia. Mielenkiintoista, sillä kirjan ydintarina kuvaa nigerialaista perhehelvettiä!

Valitsimme Purppuranpunaisen hibiskuksen Kirsin Book Clubin maaliskuun 2014 kirjaksi siitä yksinkertaisesta syystä, että saimme useita kappaleita kirjaa lahjoituksena Otavalta – kiitos!

Olimme tosin jo aiemmin todenneet, että emme tunne afrikkalaista kirjallisuutta juuri lainkaan. Yksi meistä on asunut Keniassa, muutama vieraillut lomalla, mutta muutoin tuntemuksemme olivat yleisten Afrikkaa koskevien stereotypioiden varassa. “Kuinka vaarallista”, sanoisi luultavammin Chimamanda Ngozi Adichie itse.

Purppuranpunainen hibiskus nappaa mukaansa aivan alusta asti. Kirjailija kuvaa minäkertojamuodossa, nigerialaisen Kambili-tytön perhe-elämää niin tarkasti, että lukijana tuntee istuvansa samassa ruokapöydässä tai rukoushetkessä heidän kanssaan. Tiukan Eugene-isän luoma jännittynyt tunnelma puskee sivuilta ja lukijanakin helpottuu tarinan välillä siirtyessä Ifeoma-tädin luo yliopistokaupunki Nsukkaan.

Kirjassa on monia ulottuvuuksia. Se ei ole vain yksi afrikkalainen tai nigerialainen tarina, vaan sen taustalla on tarinoiden verkko, joita mekin keskustelussamme pohdimme.

Tässä muutamia kommentteja:

“Kirja kertoi tosi mielenkiintoisesti afrikkalaisuudesta, mutta siinä on paljon universaaleja teemoja. Kyllä meilläkin tiiviissä uskonnollisissa yhteisöissä vastaavanlainen kuri ja kuritus on mahdollista. Lapset suojelevat loppuun asti kaikkia aikuisten kamaluuksia, mutta onneksi yksikin hyvä ihminen voi pelastaa tilanteen.”

”Tämä on kirja kaikille aisteille. Elin vahvasti mukana, tunsin kylmän marmorilattian, tropiikin sateen ja kuivaavan paisteen. Kävelin pölyisellä tiellä, tungeksin väkijoukossa, kuulin sirpaleet, kuvittelin ruoan maut!”

”Oli jotenkin rentouttavaa lukea kodin askareista. Olisiko mieskirjailija kuvaillut keittiöpuuhat, veden kantamisen ja kodin siivoamisen näin tarkasti?”

”Tytön pelko oli aitoa ja konkreettista, niin todentuntuista, että monessa kohdassa ahdisti. Tuli todellakin toive, että paha saisi palkkansa.”

”Vaaleanpunainen kansi vieraannutti, ajattelin, että tulossa on jotain hömppää. Mutta kontrasti sisältöön on kova.”

Uskontojen käsittely oli kirjassa todella kiinnostavaa. Mietimme, minkä perinnön lähetyssaarnaajat ovat vieneet muassaan. Miten Eugene oli saatu näin ehdottomaksi, kun sisar oli uskossaan paljon lempeämpi. Poikkesiko isoisän pakanausko armollisuudessaan kristinuskosta, vaikka jumalan nimi olikin eri? Saako pappi lähennellä, jos ei kuitenkaan voi sitoutua?

Jäimme pohtimaan, mihin aikaan kirjan tapahtumat sijoittuvat. Veikkauksemme on 1990-luvulle ja perusteena se, että Kambilin perheellä oli jo sateliittikanavia, mutta ei vielä kännykkää.

Kirsin Book Club on lukenut yhdessä myös Henning Mankelin Likaisen enkelin, jonka tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan. Totesimme, että se ja muutamat muutkin lukemamme Afrikassa tapahtuvat kirjat, ovat olleet ei-afrikkalaisten kirjoittamia ja tarjonneet ulkopuolisen kuvan. Purppuranpunaisesta hibiskuksesta jäi tunne, että pääsi kokemaan jotain aidompaa ja omaa maailmankuvaa avaavaa. Afrikka muuttui ainakin piirun verran tutummaksi ja todellisemmaksi

Chimamanda Ngoci Adichie kuvattuna tilaisuudessa 2013. Kuva chimamanda.com

Chimamanda Ngoci Adichie kuvattuna tilaisuudessa 2013. Kuva chimamanda.com

Chimamanda Ngozi Adichie kävi Suomessa Kirjamessuilla 2013. Me emme häntä silloin valitettavasti vielä löytäneet. Nyt meistä monen lukulistalle tulivat hänen uudemmat teoksensa Puolikas keltaista aurinkoa ja Kotiinpalaajat. Palataan niihin!

Jos sinunkin kiinnostuksesi heräsi, niin katso Chimamanda Ngozi Adichien puheenvuoro ”The Danger of a Single Story”.

Kerro meille kommenttisi kirjasta, kirjailijasta tai suosittele muita afrikkalaisia kirjoja!

PS. Joimme tapaamisessamme kirjan teemaan soveltuvasti Hibiscus-teetä, jolla pitäisi olla merkittäviä terveysvaikutuksia. Meillä alkoivat posket punottaa ja juttua tuli entistäkin enemmän, joten emme ole ihan varmoja, voimmeko suositella…

Arviomme 9 peukkua ylös ja 4 semi, eli neljä tähteä.

  • Chimamanda Ngozi Adichie
  • Purppuranpunainen Hibiskus
  • Otava, 2010
  • Purple Hibiscus, 2003
  • ISBN 978-951-1-24187-4

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *