Riikka Ala-Harja: Maihinnousu

“Minua puhutteli kaikki kolme päätaistelua: maihinnousu, avioero ja lapsen sairaus.”

Kirsin Book Clubille osui melkoinen sattuma tammikuussa 2013. Olimme jo sopineet päivän keskustellaksemme Riikka Ala-Harjan Maihinnoususta, kun huomasimme, että Riikka on samana iltana puhumassa Tapiolan kirjastossa. Menimme joukolla kuuntelemaan kirjastoon ja jatkoimme sitten keskenämme jatkoille keskustelemaan Maihinnoususta.

Maihinnousu oli 26. yhteinen kirjamme ja ensimmäinen, jonka kaikki 12 Kirsin Book Club –iltaan osallistunutta naista oli lukenut kokonaan. Maihinnousu oli selvinnyt taistelussa työ- ja arkikiireitä vastaan! Vain yksi ei pitänyt, koska hän kaipasi mielenkiintoisampia naishahmoja ja piti kirjaa kuivahkona.

Me muut pidimme! Mielestämme Riikka Ala-Harja oli onnistunut erittäin hyvin siinä, kuinka paljon hän avasi ja kuinka paljon jätti lukijan koettavaksi. Kieli oli nautittavaa, etenkin Julien ajatuksenvirrat. Avioero oli meille tutuin elementti, joten se ei antanut niin paljon uutta pohdittavaa, enemmänkin nyökkäilyä.

Normandian maihinnousu sen sijaan oli todella kiinnostavaa ja innokkaina haimme siitä lisää tietoa. Miehittäjien roolista olimme Book Clubissa keskustelleet Kaija Ketun Kätilön yhteydessä ja jo silloin meille oli yllätys, että saksalaisheiloja oli pohjoisessa kävelytetty pitkin katuja häpeäkulkueissa.

Maihinnousu on vuonna 2012 Finlandia-ehdokkaana. Silloin palkinnon sai Ulla-Lena Lindbergin Jää presidentti Tarja Halosen valitsemana.

Kirsin Book Clubin Maihari-keskustelusta napattuja kommentteja:

– Syksyn HS:n kirjoituksesta alkaneesta kirjallisuusvarkauskeskustelusta huolimatta päätin pitää kirjasta. Ja uskoa Riikan kehotukseen luoda kirjailijan ja lukijan välinen sopimus kirjallisesta kokemuksesta.

– Hyvä draaman kaari, kolme tarinaa. Ei mitään päälle liimattua.

– Luen aika vähän suomeksi, siksi ihailin Maihinnousun kieltä, joka välitti hengästyttävän tunnelman hyvin.

– Sujuvalukuinen, luvut sopivat pitkiä. Lapsen sairaus kosketti kovasti. Oma lapsi on ollut sairaana, ei tosin syövässä, mutta minun oli pakko tarkistaa heti ekojen sivujen jälkeen kirjan lopusta, selviääkö Emma.

– Olin lukenut kirjasta etukäteen, joten aiheen tietäen oletusarvo oli se, että kirja tulee olemaan raskasta luettavaa. Näin ei ollutkaan, vaan käsittely tuntui kevyeltä. Oletin, että sairaus olisi iskenyt voimakkaammin, aiheuttanut jyrkemmän vuoristoradan.

– Minua olisi kiinnostanut lukea enemmän maihinnoususta, sillä tiedän siitä aivan liian vähän.

– Taistelin kirjan puoliväliin, mutta sitten ihastuin rakenteeseen. Loppupeleissä pidin hyvin paljon.

– Minusta tämä ei tuntunut romaanilta, vaan käsikirjoitukselta.

– Lapsen sairaus ei tuntunut niin koskettavalta kuin olisi olettanut. Miten Juliella on aikaa pohtia mitään muuta, kun lapsi taistelee hengestään?

– Miehen asenne ahdisti. Mikä idiootti, kun pakotti Julien asumaan kanssaan! Ja miksi ihmeessä Julien piti lähteä kotoa, eikä Henrin, onko ranskalainen lainsäädäntö jotenkin kovin erilainen kuin suomalainen?

– Avioerotunteiden kuvaus tuntui erittäin autenttiselta! Lapsen etu ei tule ensimmäisenä, vaan kiristetään ja kidutetaan toista – selväjärkisyys on kaukana. Tarvittaisiin avioerokonsultteja, ei sosiaalitätejä eikä juristeja, vaan sellaisia, jotka neuvoisivat, mikä kuuluu asiaan ja mitä kannattaisi välttää. (Tästä clubilaisilla oli monta omakohtaista tarinaa.)

– Emma tuntui ainoalta selväjärkiseltä, ylitse omien vanhempiensa. Emman tunnetilat oli hyvin kuvattu!

– Minua ei koskettanut, oli liian helppolukuinen. Olisin halunnut tuntea enemmän, vaikka itkeä tirauttaa, mutta Maihinnousun käsittely oli niin kylmää.

– Minä pidin siitä, että rankat aiheet oli käsitelty kevyesti. Minussa tämä herätti paljon ajatuksia.

– Hyvä, että Juliesta ei oltu tehty mitenkään rakastettavaa, vaan ihan tavallinen nainen.

– Tosi todentuntuinen. Etenkin mies, joka ei halua keskustella. Ääliö. Ajattelematon.

– Lapsen syöpä ei minua koskettanut niin paljon kuin odotin. Se on sellainen taistelu, että sen kuvittelee vievän ihan kaiken huomion. Sen rinnalla avioero tai maihinnousu tai jalkapallo tai mikä muu vaan ei tunnu merkitykselliseltä. Mutta ilmeisesti elämä jatkuu siinäkin tilanteessa, uuteen arkeen on vaan sopeuduttava. Antoi paljon pohdittavaa ja ehkä katsoin omia teinityttäriäni hetken hieman hellemmin. Toisen kerran luettuani, kosketti enemmän. Oli enemmän aikaa pysähtyä sanojen äärelle.

 Perinteisessä äänestyksessämme Maihinnousulle nousi yhdeksän peukkua ylös, kaksi semi ja yksi alas. Kiitos Tapiolan kirjastolle Riikka Ala-Harjan tilaisuuden järjestämisestä ja Titille Kirsin Book Clubin keskustelun emännöinnistä.

Riikka Ala-Harjan kohtaaminen  oli meille inspiroivaa. Meistä moni suunnitteli lukevansa myös aiempaa Riikan tuotantoa. Oletko sinä lukenut? Miten kommentoisit Maihinnousua?