Saara Turunen: Rakkaudenhirviö – kipeä kasvutarina täynnä huumoria

DSC02716

Tyttö osaa siivota, jo pienenä. Siivooja tytöstä äidin mielestä pitäisikin tulla, sillä muuhun hänestä ei olisi. Ei tyttö siivoojaksi halua, sen hän tietää, muttei sitä, mikä hän on. Kuka minä olen? Mikä minä olen? Saara Turusen Rakkaudenhirviössä tyttö etsii itseään läpi lapsuuden nuoreksi aikuiseksi, ja etsiessään pakenee, itseään, painostavaa perheen ilmapiiriä ja kotimaan ”kuuromykkien” kulttuuria.

Kauan sitten sydämeeni jäi tyhjä kohta ja niin minusta tuli rakkaudenhirviö. Minä pakenin. Lähdin juoksemaan ja juoksen vieläkin, sillä rakkaudenhirviö on sellainen, joka juoksee. Se juoksee aina vaan, sillä se etsii jotain paikkaa, jonne se kuuluisi, ja ihmistä, joka sitä rakastaisi niin paljon, että tyhjä kohta sen sydämessä täyttyisi. Mutta tyhjä kohta ei koskaan täyty, ei vaikka sinne kaataisi kaiken rakkauden maailmasta. Rakkaudenhirviö ei vain tiedä sitä ja niinpä se menee aina vain kauemmas. Se kiertää maat ja mannut. Se menee maapallon toiselle puolelle saakka. Mutta mitä kauemmas se menee, sitä suuremmaksi tyhjä kohta sen sydämessä kasvaa, eikä se lopulta kuulu minnekään.

Nuoren naisen kehityskertomus on tuttu aihe, mutta Turunen osoittaa, että se on myös alati kiinnostava ja aihe, jonka kautta voi käsitellä yksilötarinan lisäksi paljon muutakin, vaikkapa suomalaisuutta.

DSC02719

Tyttö, kirjan minä elää jossakin Itä-Suomessa pienellä paikkakunnalla tavallisessa perheessä. Tavallisuus on äidille erityisen tärkeää, erotuksena erikoisista ihmisistä, jollaiseksi tytön ei missään nimessä pidä ryhtyä. Erikoisia ihmisiä ovat taiteilijat, juopot, vuokrataloissa asuvat, lihavat.

Erikoisia ihmisiä ovat sellaiset, jotka haluavat tahallaan erottua joukosta. Erikoiset ihmiset eivät ymmärrä paikkaansa, vaan haluavat herättää huomiota ja tehdä numeron itsestään, vaikka heillä ei olisi siihen mitään aihetta. Erikoiset ihmiset eivät osaa hävetä.

Äiti on tytön tarinan kannalta ratkaiseva henkilö. Äitiä seuraa synkkä pilvi ja usein se hiipii keittiöön ja kotiin ja silloin tunnelma muuttuu painostavaksi. Ammatiltaan äiti on ravitsemusterapeutti, joka huolehtii että perhe syö terveellisesti, mikä tarkoittaa että tytön perheessä ei syödä mitään, mistä tyttö oikeasti pitää. Tyttö käyttääkin hyväkseen kaikki tilaisuudet syödä pullaa, kermaleivoksia, karkkia, jäätelöä. Vielä aikuisenakin tyttö lohduttautuu ahmimalla litroittain jäätelöä, kilokaupalla karamelleja ja lukemattomia leivoksia.

Äiti on tarinan, elokuvadramaturgian termillä ilmaistuna, ”riivaaja”, päähenkilön eli tytön kiusaaja, joka putkahtaa tarinan edetessä aina esiin ja vie kerrontaa eteenpäin. Hän edustaa sitä pahaa, jota vastaan päähenkilö taistelee. Turunen on dramaturgiansa oppinut sillä ilman konfliktia ja riivaajaa ei olisi toimintaa eikä tarinaa.

Perhe, äidin johdolla, on uskonnollinen ja tyttökin käy lapsena pyhäkoulussa ja seurakunnan leireillä. Tyttö tulkitsee raamatun kertomukset lapsen ymmärryksellä, ja Jumala on hänelle leppoisa vanha mies, joka istuu tupakka suussa pihalla. Kunnes on vuorossa ensimmäinen pidempi pakoretki kodista ja Jumalasta. Tyttö, josta äidin mielestä ei ole mihinkään, pyrkii ja pääsee taidelukioon Helsinkiin. Myöhemmin tyttö pyrkii ja pääsee kirjoittajakoulutukseen ensin elokuvakouluun ja sitten teatterikorkeakouluun. Mutta mikään ei tunnu täyttävän sydämen tyhjää aukkoa ja niin tyttö pakenee kylmää (sekä henkisesti että fyysisesti) kotimaata sinne, missä aurinko paistaa, ihmiset halaavat ja puhuvat. Mutta sielläkin tyttö on erilainen, mukanaan vaarin hautajaisista valokuva, jossa koko suku tuijottaa apeana maahan ja tyttö on outolintu äidin vanhassa leningissä ja keltaisissa talvilenkkareissa. Häpeä seuraa mukana.

DSC02731

 

Rakkaudenhirviö on synkkä tarina, täynnä rakkaudettomuutta, yksinäisyyttä, häpeän tunteita ja epäonnistumisia. Kirja ei kuitenkaan ole synkkä vaan täynnä huumoria ja mainiosti kuvattuja tilanteita. Turusen tekstissä kipeä ja kepeä kohtaavat. Teksti on tarkkanäköistä havainnointia, ensin pienen tytön konkreettisen ymmärryksen läpi katsottuna, sitten vihaisen nuoren naisen kautta elettynä. Loppua kohti synkkää kotimaatakin katsotaan kirjassa jo vähän lämpimämmin silmin. Turunen tuo lukijan eteen ihmiset, paikat ja tilanteet elävinä, käsin kosketeltavina. Pienen tytön näkemän ja kokeman Turunen kirjoittaa kielellä, jonka tunnistaa lapsen ajatteluksi. Herkullisia ovat kuvaukset esim. suomalaisten tavasta vältellä katsekontaktia tai fyysistä kontaktia.

Olin unohtanut, miten taitavia kotimaani ihmiset ovat kuuromykkyyden näyttelemisessä. He turvautuvat kuuromykkyyteen aina, kun jotakin yllättävää ja epämääräistä tapahtuu, kun joku pinkoo bussiin räntäsateessa ja bussin ovet vetäytyvät juoksijan nenän edestä kiinni, kun kahvilan hylly kaatuu vanhuksen törmättyä siihen rollaattorilla tai kun raitiovaunupysäkillä makaa epämääräinen olio, joka näyttää kuolleelta. Kuuromykät kantavat kauppakasseja. Kuuromykät matkustavat linja-autoissa kuin kivet, joita viedään jonnekin. Kuuromykät menevät koteihinsa ja sulkevat oven perässään. Heidän keskellään leijuu omituinen häpeä, eikä kukaan lyö sitä leikiksi. Kaikkialla on vain hiljaista, niin hiljaista että korvissa soi.

Kirjassa on häkellyttävän paljon aineksia, joiden voi hyvin ajatella olevan omaelämänkerrallisia. Turunen on elänyt lapsuutensa Kontiolahdella, ja kirjan itäsuomalainen taajama voisi hyvin olla juuri Kontiolahti. Turunen on muuttanut 15-vuotiaana Helsinkiin Kallion ilmaisutaidon lukioon ja opiskellut teatterikorkeakoulussa dramaturgiksi jne, jne.

Saara Turunen

Rakkaudenhirviö on aikaisemmin näytelmäkirjailijana debytoineen Saara Turusen esikoisromaani. Kuva Carl Bergman.

Rakkaudenhirviön henkilöistäkin löytää yhtymäkohtia todellisiin henkilöihin. Lehtihaastattelusta luen, että Saara Turunen ja Antti Holma ovat olleet ystäviä 15-vuotiaasta asti, ja lukioaikana Saara on asunut Antin luona. Kirjassakin tytön ystävä on nimeltään Antti. Viimeistään kirjan videomainos, jossa kirjailijaa haastattelee Laura Birn, varmistaa, kuka on Rakkaudenhirviön Lauran esikuva. Tässä haastattelussa kirjailija itse vastaa kysymykseen, kuinka omakohtainen Rakkaudenhirviö-romaani hänelle on: ”Kirjasta on helppo havaita, että siinä on käytetty omakohtaista materiaalia. Itse haluaisin määritellä kirjan tyylilajin autofiktioksi. Olen ammentanut tosi läheltä, mutta samalla kirja on fiktiivinen. Mikä on totta, mikä ei, on kauhean epäoleellista. Toivottavasti sen yli pääsee.” Epäoleellista tai ei, Turunen on kuvaillut ystäväänsä Lauraa tai siis tytön ystävää Lauraa kirjassa erittäin osuvasti:

Laurassa on jotain aivan erityistä viehätystä, kummaa säteilyä pinnan alla. Ne albiinonvaaleat hiukset, suuret siniset silmät ja ystävällinen hymy. Kun Laura tulee huoneeseen, on aivan kuin kirkas mutta pehmeä valo syttyisi. Yhtäkkiä ihmisillä on hyvä olla.

Itsensä tyttö näkee Lauran vastakohtana, rumana, juuri niin kuin äiti oli sanonut, sellaisena, jota kukaan ei huoli.

Sinä jäät yksin, sen verran erikoinen olet, hän sanoo kerta toisensa jälkeen. Ja niin minä saan seisoa nurkassa ja hävetä tekojani. Jyystän kynteni verille ja päähäni kasvavat aasinkorvat. Äitini sanat jäävät kaikumaan mieleeni kuin kirous. Ne nousevat esiin yhä uudelleen ja uudelleen.

Kun tyttö sovittaa Lauran hänelle tuomaa vaatetta, peilistä katsookin lehmä, ei kaunis nuori nainen, kuten Laura hänelle vakuuttaa. Tyttö uskoo, ettei kukaan voi häntä rakastaa. Rakkaus kuitenkin löytyy ja kirjoittamisesta tulee tytön pelastus. Kotimaa voittaa karuudessaankin, ja loppuun jää toivon pilkahdus. Tytöstä ei tule siivoojaa vaan äidin pelkäämä erikoinen ihminen, taiteilija.

Rakkaudenhirviö on Saara Turusen esikoiskirja, mutta näytelmäkirjailijana hän on debytoinut jo aikaisemmin. Puputyttö oli hänen lopputyönsä Teatterikorkeakoulussa 2007 ja sitä esitettiin myös Helsingin kaupunginteatterissa. Broken Heart Story sai ensi-illan Q-teatterissa 2014. Molemmat näytelmät ovat levinneet myös ulkomaille. Rakkaudenhirviö tulee takuuvarmasti kilpaamaan Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnosta ensi syksynä.

Kirja on saatu kustantajalta bloggaritapaamisessa. Kiitos siitä!

DSC02699

Kiitos myös kuvauspaikkana toimineelle Äijänsaaren Ruissalon tilalle.

 


Juttu on liitetty osaksi kirjabloggareiden naistenviikkotempausta, josta voit lukea lisää tästä. Vaiennetaan kirjan ravintoterapeuttiäidin ääni ja juhlistetaan Saaran päivää mansikkaleivoksilla, jäätelöllä ja muilla kesäisillä herkuilla, eikös!

11700779_10153083281372998_3739830004237527742_o

  • Saara Turunen
  • Rakkaudenhirviö
  • Tammi , 2015
  • ISBN 978-951-31-8273-1
Kommentit
  1. MarikaOksa
    • Avatar photo Airi
  2. Avatar photo Kirsi
  3. Teuvo
    • Vanamo

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *