Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin – vahva dekkarisarjan aloitus
Norjalaisen Samuel Bjørkin ensimmäinen dekkari Minä matkustan yksin lähtee rakentumaan huolellisella henkilöhahmojen kokoamisella. Kirja on dekkarisarjan ensimmäinen osa ja sitä on jo verrattu Jo Nesbøn kirjoihin.
Henkilöt ovat mielenkiintoisia, kokenut poliisi Holger Munch, joka on ollut viimeiset kaksi vuotta siirrettynä pikkukaupunkiin, kutsutaan nyt takaisin Osloon. Taustalla erityisyksikön johtajuus, pieleen mennyt kotietsintä ja yksikön lakkautus.
Osloon palattuaan Holger haluaa vanhasta yksiköstään takaisin myös älykkään Mia Krugerin. Menneisyys on ajanut Mian yksin saareen ja itsemurhan partaalle. Vanha tiimi saadaan kuitenkin kasaan ja uutena ihmisenä siihen liittyy vielä tietokonenörtti Gabriel, joten ensimmäisen murhan selvittäminen voi alkaa.
Pieni tyttölapsi löydetään hirtettynä puuhun päällään uudet teetetyt nukenvaatteet ja kaulassaan lappu ”Minä matkustan yksin”. Tarina rakentuu hyvin ja kerronta on sujuvaa ja myös koukuttavaa. Juonta punotaan yhteen useasta eri kulmasta ja johtolangasta.
Björk tekee kaiken loistavasti, mutta samalla jotenkin dekkareille liiankin tavanomaisesti. Kaava on ehkä vähän liian tuttu. Kirjassa on kuitenkin paljon hyvää – hahmot ovat uskottavia ja tarina etenee sujuvasti ja lopulta kaikki todella nivoituu yhteen.
Pian toinen tyttö löytyy metsästä ja seuraavaksi uhka ulottuu jo komisario Munchin lapsenlapseen. Juoneen on hienosti ympätty yhteiskunnallisia asioita, epäilyt vanhusten hoitokodin taloudellisista hyväksikäytöistä, heitteille jätetyt veljekset ja lastensuojelu sekä epäilyttävä uskonlahko.
On mielenkiintoista miten Mian hahmo tulee kehittymään seuraavissa kirjoissa, tässä tarinassa seurattiin hyvinkin tarkasti Mian pään sisäistä taistelua omia demoneja vastaan, jotta keskittyminen tapauksen selvittämiseen ei herpaantuisi. Helppoa se ei ollut, helpottaakohan se jatkossakaan?
Samuel Björk on monilahjakkuus, joka on aikaisemmin kirjoitanut novelleja ja teatterikäsikirjoituksia sekä kääntänyt Shakespearea. Hän on myös muusikko ja musiikintekijä. Tämä kirjailija jatkaa varmasti pohjoismaisten dekkareiden menestyssarjaa ja suosittelenkin tätä teosta tämän genren ystäville.
Samuel Bjørk eli Frode Sanderfinger Øyen / kuvaaja Harald Øren / saatu Ahlander (Otavan kuvapankki)
- Samuel Bjørk
- Minä matkustan yksin, suom. Päivi Kivelä
- Otava, 2016
- Det henger en engel alene i skogen, 2013
- ISBN 9789511296904
Tietoa kirjoittajasta
Taas uusi dekkaristi, joka on myös muusikko (ja kuvauttaa itsensä pipo päässään).
Tämä on kyllä huippuhyvin kirjoitettu dekkari – piti lukea ihan päivässä, kun ei vain malttanut lopettaa. Välillä jännitti niin, että piti pitää ihan tauko ?. Seuraavaa Holgerin ja Mian tarinaa odotellessa.
Onneksi sinulla Elina taitaa olla aseellistettu henkivartija ja vahtikoira… Luetko paljon dekkareita?
Niin on, ei tarvitse paljoa pelätä.
Juu, luen ja erityisesti nyt, kun olen yrittänyt löytää uutta lempi-dekkaristia Hemming Mankelin tilalle. Samuel on nyt todella vahvoilla.
Jos Samuel on lähellekään Henning Mankellia, niin ehkäpä minunkin pitää uskaltautua. Kuuntelin juuri automatkoilla J.K. Rowlingin Käen kutsun ja sopi viihdykkeeksi oikein hyvin. Ei niin raakaa ja Lontoon ystävänä tapahtumapaikat olivat suunnilleen hallussa. Mitään yhteiskunnallista tai ajatuksia herättävää siinä ei kyllä ollut, mutta sujuvaa kerrontaa.
Samuel on kyllä reilusti jännempi kuin Hemming, mutta Holgerin ja Kurtin välillä on yhtäläisyyksiä.
Täytyykin lukaista tuo J.K.R. Itse olen keskittynyt kovasti nyt vain pohjoismaisiin dekkaristeihin ja etupäässä miespuolisiin ?
Luin juuri viikonloppuna tämän dekkarin ja pidin myös. Ehkä vielä vähän hapuilua ja ennaltaodotettavuutta. Mutta hyvät hahmot, joiden keskinäinen toiminta tulee varmaan saamaan lisäkierroksia jatkossa. Erityiskiitos siitä, että kirja ei mässäile väkivallalla ja kieroutuneilla ja perversseillä asioilla, niin kuin aika moni dekkari nykyään tekee. Kukaan ei oikeasti halua lukea lapsiin kohdistuvasta väkivallasta yksityiskohtaisesti!
Moni on maininnut tämän tosi kiinnostavaksi. Kakkososakin taitaa olla juuri ilmestynyt suomeksi. Itse luen Robert Galbraithin aka J.K.Rowlingin kolmatta dekkaria. Niissä kiehtoo englantilaisten tapojen kuvaus ja kieli, kun luen englanniksi. Mutta paksuja ovat!