Sophie Hannah: Nimikirjainmurhat – Hercule Poirotin näköisyritys

David Suchet on täydellinen Hercule Poirot. Sarja on katsollavissa perjantaisin Yle TV1 tai Areenassa.

David Suchet on täydellinen Hercule Poirot.

Dame Agatha Christie kirjoitti Esirippu-dekkarin (Curtain – Hercule Poirot’s Last Case), jossa Monsieur Poirot kuolee kesken murhamysteerin jo vuonna 1940. Dekkari oli tarkoitus julkaista vasta Dame Agathan kuoleman jälkeen, mutta se julkaistiin alkuperäisessä muodossaan vuonna 1975 Ladyn vielä eläessä. Agatha Christie oli kuulemma halunnut itse ”tappaa” Hercule Poirotin, jotta kukaan muu ei kirjoittaisi Monsieur Poirotin tarinalle jatko-osia.

Dame Agatha Christie 1890-1976

Dame Agatha Christie 1890-1976

Agathan perikunta päätti kuitenkin toisin. He kuulemma olivat alkaneet pohtia, että olisi hienoa, jos uudetkin sukupolvet löytäisivät Hercule Poirotin loistavat tarinat ja ’aivan sattumalta’ juuri samanaikaisesti oli kirjailija Sophie Hannah lumoutunut Hercule Poirotista niin, että kirjoitti satakunta sivua uutta tarinaa ja esitti sen perinkunnalle.

Agatha Christie kirjoitti 33 romaania, kaksi näytelmää ja yli 50 novellia, joissa Hercule Poirotin pienet, harmaat aivosolut ratkaisevat murhamysteerejä. Jos perikunnan motiivina oikeasti oli edistää Agatha Christien kulttuuriperintöä, kuten pojanpoika Matthew Prichard The Telegraphin artikkelissa toteaa, niin pieleen meni. Enkä usko Sophie Hannahin Nimikirjamurhien valtaisasti edistävän perinkunnan rojaltivirtaakaan, tosin eiköhän lapsenlapset elä ihan lokoisasti aiempien noin kahden miljardin Agatha Christie -kirjan myynnistä kertyneillä tuloilla.

Kuuntelin Nimikirjainmurhat kesäisillä ajomatkoilla.

Kuuntelin Nimikirjainmurhat kesäisillä ajomatkoilla.

Minä tartuin Nimikirjainmurhiin etsiessäni HelMet-palvelusta tuoreita äänikirjoja kesäisten ajomatkojen iloksi. En ole äänikirjojen suurkuluttaja, sillä olen kuunnellut niitä vain autossa ja arjen ajomatkani ovat melko lyhyitä. Olemme perheen kanssa yhdessä katsoneet jälleen Ylellä pyöriviä, upean viimeisteltyjä ja hienostuneita Hercule Poirot -elokuvia ja ajattelin, että juhannusajomatkan äänikirja olisi loistava jatkumo. Jo ensimmäisen levyn aikana molemmat teinityttäret ilmoittivat, että ”tämä on ihan kaameaa, ei voi kuunnella” ja ”ei kuulosta ollenkaan Poirotilta”.

Niinpä jäin levyineni yksin ja kuuntelin sitten ajaessani töihin, asiakastapaamisiin, kauppaan, eli tosi pirstaleisesti. Koska kyseessä ei ollut mikään merkittävä luku-/kuuntelunautinto, niin listaan yksinkertaisesti kirjan plussat ja miinukset. Lopussa linkkejä vähän viiltävämpiin analyyseihin.

+ kirjassa toistetaan yksityiskohtia ja veivataan lauseita niin moneen kertaan, että äänikirjassa pysyi kyllä hyvin jyvällä, eikä tarvinnut palailla tarkistamaan juonenkäänteitä uudelleen. Tämä tosin alkoi puuduttaa noin puolessa välissä ja teki mieli sanoa lukija Lars Svedbergille, että ”hei, mä olen kuullut tän jo sata kertaa.”

+ tarina on rakennettu kunnioittaen kaikkia kliseisiä Hercule Poirot -elkeitä. Mukana on säntillisyyttä ja hyviä tapoja.

+ murhat ovat todella vaikeat ratkaista, joten kuuntelijakin joutuu pinnistämään little grey cells, jotta voi osallistua mielessään ratkaisemaan murhaa.

+ kirjan on kääntänyt sujuvasti Terhi Vartia.

Hercule Poirotista on tehty pahimman laadun besserwisser, joka briljeeraa tietoudellaan ilkeästi. Pieni omahyväisyys ja tietävä katse sopivat oikean Hercule Poirotin kuvaan, ei ivaaminen. Selvää kakkosluokan kopiota!

Hercule Poirotin kumppaniksi Sophie Hannah on kehittänyt rikosetsivä Catchpoolin Scotland Yardista. Hän jää kovin harmaaksi ja mitäänsanomattomaksi tyypiksi, jonka taustasta valotetaan vain hänen lapsuudestaan juontava vastenmielisyys koskea kuolleita ruumiita.

Rikosvyyhti on niin sotkuinen, että lukijan/kuuntelijan on mahdotonta ratkaista arvoitusta. Tai ainakin minun oli. Mutta ratkaisu ei ollut kuitenkaan sellainen wow-kokemus, josta olisi tullut tunne, että olisihan minun pitänyt tajuta se.

Tarinassa liikutaan kovin eettisissä asioissa, mutta niihin ei oteta mitenkään kantaa. Ainakaan minulle ei selvinnyt, miksi ihmeessä oma itsemurha hyvittäisi toisen itsemurhan. En halua paljastaa liikaa juonen käänteitä, mutta koko syyllisyys ja hyvitys -ketju oli mielestäni vastenmielinen.

Nimikirjainmurhista puuttuu jonkinlainen sielu. Vaikka konseptin palaset ovat kohdallaan, ei tarina sytytä, eikä siitä oikein jää mitään mieleen. Sääli.

Sophie Hannah

Sophie Hannah on tunnettu psykologisista jännäreistään.

Muita arvioita Nimikirjainmurhista: Kirsin kirjanurkka, Hemulin kirjahylly,  ja Amman kirjablogi.

Lue lisää jutustamme: Dame Agatha Christien dekkareiden lumo kestää tai Miksi ahmin ruotsalaisia dekkareita?  Olemme arvioineet myös Vish Puri -dekkarit ja Kati Hiekkapellon Kolibrin.

 

  • Sophie Hannah
  • Nimikirjainmurhat, käännös Terhi Vartia
  • WSOY, äänikirjat, 2014
  • The Monogram Murders, 2014
  • ISBN 9789510407868
Kommentit
  1. aikki
    • Avatar photo Kirsi
  2. Pipsa
    • Avatar photo Kirsi
  3. Helena Ranta-Saarela

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *