Sirpa Kyyrönen: Ilmajuuret – lähdin runolle

Runoviikkoa vietetään Kajaanissa ja koko maassa,  ja huipentuma on tietysti tänä vuonna torstai 6. heinäkuuta, Eino Leinon päivä ja runon ja suven päivä. Sitä ennen keskiviikkona 5.7. jaetaan Kajaanin runoviikolla Yleisradion Tanssiva karhu -palkinto parhaalle runokirjalle. Yksi ehdokkaista on Sirpa Kyyrösen runoteos Ilmajuuret. Hankin kirjan itselleni kuunneltuani Sirpa Kyyröstä lukemassa runojaan runoaamiaisella toukokuussa, kun Tanssiva karhu -ehdokkaat julkistettiin. Muut palkintoehdokkaat ovat Erkka Filander Torso (Poesia), Catharina Gripenberg Handbok att bära till en dräkt (Schildts&Söderströms), Tiina Lehikoinen Multa (Poesia), V.S.Luoma-aho Mantra (Poesia) ja Harri Nordell Hajo (WSOY).

Mutta ennen kuin kirjoitan lisää Ilmajuurista, vähän taustaa. Tunnustus 1: Minä luen erittäin vähän runoja. Kirjahyllystäni voi päätellä, että yritystä on aika ajoin ollut. Olen hankkinut kirja-alennusmyynneistä muutaman uudehkon (siis hankinta-aikana uudehkon) runokirjan ja yrittänyt parhaani. Tuloksetta.

Tunnustus 2: Minä en osaa lukea runoja. Viittaan edelliseen tunnustukseen. Yritykset eivät ole tuottaneet tulosta, koska en ole oppinut lukemaan runoja. Olen lukenut runot kerran tai kaksi läpi ja huokaissut ja siirtänyt kirjan odottamaan parempaa hetkeä, jota ei ole tullut. Lukupiirissäkin yritimme antaa runoille mahdollisuuden, mutta valintamme ei oikein osunut kohdilleen. Tuskin olisimme ihastuneet Anja Snellmanin Runoksiin, vaikka olisimme intohimoisia runojen lukijoita.

Runot elävät nousukautta. Runoaamiaiset ovat houkutelleet koko viime kevään innokkaita kuulijoita helsinkiläiskahvilan täyteen. Jenni Haukion kokoama runoantologia Katso pohjoista taivasta on myynyt uskomattomia määriä. Se että tartuin taas runokirjaan on kuitenkin bloggarikollega Ompun ansiota. Hän on haastanut muut bloggarit lukemaan runoja ja hänen ideastaan on lähtenyt Eino Leinon päivänä toteutettava runokävely, josta tarkemmin jutun lopussa. Omppu myös sopivalla tavalla ”tökkäsi” minua ja huomautti, että kyllä minunkin kannattaisi lukea runoja.

Sirpa Kyyrönen lukee runojaan runoaamiaisella.

Poimin Tanssiva karhu -ehdokkaista Ilmajuuret kahdesta syystä. Sirpa Kyyrönen kertoi runoaamiaisella, että kirjan nimi tulee hänen lapsuutensa kodin isosta peikonlehdestä, jolla on isot ja vahvat ilmajuuret. Peikonlehti elää luonnonvaraisena liaanina muihin kasveihin kiinnittyneenä ja imee happea ilmajuurillaan. Minullakin on kuistin ikkunalla iso peikonlehti ja sillä pitkät ilmajuuret, joten Kyyrösen runokirja alkoi kiinnostaa. Lopullisesti päätin, että haluan lukea juuri tämän kirjan, kun runoilija luki kirjasta runonsa:

Minä olen sinun äitisi, syyllinen
Minä olen sinun äitisi , kirjoitan kämmenpesät ja pulleat
jalkapohjat minä suutelen ja puren poikki jänteet
idätän ja istutaan sinut tukevasti maahan mereen ja ilmaan
Minä opetan sinulle miten pettyä

Minä nousen rappusille kuin vesi
ja huudan sinut syömään

Luonto ja äitiys ovat molemmat vahvasti läsnä Kyyrösen runoissa. Hän kirjoittaa naisrunoja, tunnistettavasti runoja naisen elämästä, ja siksikin runot tulevat lähelle.

Kirja jakautuu viiteen osioon, jossa ensimmäisessä luontokuvastoon yhdistyy eroahdistus. ”Tämä on erokirja” yksi runoista julistaakin. Arkiset lapsiperheen riidanaiheet (”kummalla on raskaampaa”, ”kuka saa nukkua ja syödä”) kulkevat rinnakkain herkkien luontohetkien kanssa:

ja tiedät olleesi mukana kun sammalet pidättävät
hengitystä

Sammaleet pidättämässä hengitystä on minusta huima runokuva, vaikken oikeastaan tiedä, mitä se voisi tarkoittaa. Se on tunteen, ei tietämisen asia. Eron jälkeinen yksinäisyys, kaipuu on vahvasti läsnä tässäkin runon rivissä:

Painautua tuulta vasten ketään muuta

Kirjan toisessa osiossa palataan ikään kuin takaumina aikaan ennen eroa: rakastutaan, pariudutaan, paritellaan, lisäännytään. Syntyy lapsi ja lapsia, tärkeitä ovat ”minun juureni ilmassa”.  Mietin omia ilmajuuriani, sillä kohti  jo aikuisia lapsia ne yhä ovat, eivät sentään heidän ympärilleen kietoutuneina.

Äitiyttä täynnä on kirjan kolmas osio, josta aikaisemmin lainaamani runon pätkä on. Neljäs osio hakee luontokuvat valaiden maailmasta ja raskaus ja synnytys on kuvastossa vahvasti läsnä. Viimeisessä osiossa palataan taas ”juurilleen”, jonkinlaisena selviytymisenä minä osion runot luin:

       Ilmajuurten muuttuminen mullassa tavallisiksi juuriksi     keventyminen

Poimin taas myös askarruttamaan jääviä kuvia: ”meri on verbeistä sakea”.

Hapuillen vielä näitä runoja luin. Luin ja maistelin. Ilahduin, kun huomasin runon alkavan ”puhua” minulle. Luin uudelleen ja innostuin. Minähän taidan ymmärtää, mitä runoilija on halunnut sanoa. Tai ainakin löydän oman selitykseni. Jäi kuitenkin vielä monta runoa, joihin en saanut tuntumaa. Mitä? Miksi näin? Niihin palaan, sillä runo ei ole kerralla eikä neljälläkään luettu. Jotakin siis taisin oppia tai ainakin ottaa hapuilevia ensiaskeleita.

Runokävelylle torstaina runon ja suven päivänä

Bloggarikollegat ovat ideoineet Helsinkiin Runokävelyn runon ja suven kunniaksi. Mukaan kävelylle voi tulla kuka tahansa. Mukaan voi ottaa oman runokirjan tai sitten vain tulla kuuntelemaan, mitä muut lukevat. Kävelyn ensimmäinen etappi on Runebergin patsas Esplanadin puistossa, jonne kokoonnutaan klo 16. Sieltä kävely jatkuu Aleksis Kiven patsaalle (klo 16.30), sitten Larin Paraske klo 17.15 ja lopuksi Kansalaistorilla luetaan runoja klo 17.45-19.

Lisää Runokävelystä voit lukea vaikka tästä Tuijan bloggauksesta (klik).

Kävelyä ja runoviikkoa vauhdittamaan vielä lopuksi alku Eino Leinon Nocturnesta mökiltä löytyneestä runovihkosesta Eino Leinon Kuolemattomia runoja:

Ruislinnun laulu korvissani
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Ilmajuuret sain kustantajalta. Kiitos Otava, myös siitä että isokin kustantaja vielä kustantaa runokirjoja, vaikka vain muutaman kirjan vuodessa. Huippuvuosina määrä oli moninkertainen.

  • Sirpa Kyyrönen
  • Ilmajuuret
  • Otava, 2016
  • ISBN 978-951-1-30027-4
Kommentit
  1. Omppu Martin
    • Avatar photo Airi Vilhunen

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *